Kaikki ei kuitenkaan aina suju toiveiden mukaan. Lapset saattavat olla tyytymättömiä lahjoihinsa, kinkku on liian kuiva, puoliso sanoo ikävästi tai juo liikaa. Mielensäpahoittajien armeija saapuu kotiin toisiaan syytellen, kun hermot ja rahat ovat loppu, jouluvalmisteluväsymys ja työstressi purkautuvat.

Tarvitseeko joulun mennä näin? Ei tarvitse. Ensimmäinen joulu voi toimia meille monella tavalla esikuvana yksinkertaisesta ja vaatimattomasta hyvästä joulusta: Jeesus-lapsen syntymä talliin ja rakastavat vanhemmat ympärillä ihmettelemässä taivaan lahjaa. Siinä kaikki, ei ylimääräistä koristelua ja turhamaisuutta, vain pyhä perhe ainutkertaisuudessaan.

Vai oliko tallissakin joulustressiä? Tästä meille ei kerrota, mutta voi olla, että ruoka oli Marian mielestä kelvotonta ja synnytysolosuhteet epäkäytännölliset, hevosen lanta haisi ja eläimet häiritsivät tunnelmaa.

Ensimmäinen joulu voi toimia meille monella tavalla esikuvana yksinkertaisesta ja vaatimattomasta hyvästä joulusta.

Yhteiset juhlat ja traditiot ovat tärkeitä hetkiä harmaan arjen ja kaamoksen keskellä, vaikka ne eivät aina täydellisesti onnistuisikaan. Olimmepa yhdessä tai yksin, rikkaina tai köyhinä, uskomme että joulu tulee silti. ”Sydämeeni joulun teen”, kuten laulussa sanotaan. Evankeliumin ydinsanoma tiivistyy vallankumoukselliseen sanomaan, armoon ja hyväksyntään. Itseään ja läheisiään voi armahtaa. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä ollakseen hyvää.

Artikkeli Rentoutumisen aikaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.