Piteniuksella joulun tunnelmaa luovat monenlaiset joulukoristeet. Rakkaimman joulukoristeen valinta on vaikea, mutta lopulta Matti Pitenius päätyy pellavakankaiseen joulukorttitelineeseen. Irma-vaimon tekemä seinävaate on ollut käytössä yli 40 vuoden ajan. Joka joulu saapuneet joulukortit ripustetaan pienillä pyykkipojilla kankaassa roikkuviin punaisiin nauhoihin.
Piteniusten kodin seinävaate täyttyy korteista ääriään myöten ennen joulua. Joulukortit ovat esillä aina loppiaiseen asti. Silloin kortit otetaan talteen ja luetaan läpi vielä kerran.
Matti Piteniuksen mielestä perinteinen joulukortti on yhä se oikea tapa lähettää jouluterveisiä. Jokainen kortti valitaan huolella saajan mukaan, osa korteista tehdään itse.
– Korttia kirjoittaessa lämpimät ajatukset lentävät kortin saajan luokse, Pitenius sanoo.

Jyväskyläläisen Eine Mäkisen rakkain joulukoriste on tonttu. Mäkinen sai toistaiseksi vielä nimeämättömän joulutontun lahjaksi äidiltään seitsemän vuotta sitten.
– Se on kohta kouluunlähtöiässä, Mäkinen sanoo ja heiluttaa hauskannäköistä, varsin isokokoista tonttua käsissään.
Punanutulla on ollut tärkeä paikka joulun tuojana Mäkisen kotona jo seitsemän vuoden ajan.
– Kyllä se tekee joulun, Mäkinen kertoo.
Tonttu kaivetaan esiin joulukuun alkupuolella vaatekaapin ylähyllyltä, jossa se nukkuu kesäunta. Ulkovarastoon tonttua ei sovi viedä talteen, vaan se nukkuu sisätiloissa silloin, kun ei ole joulu.
Tonttu viihtyy Mäkisen mukaan hyvin sohvalla.

Patrik Reinin, 6, rakkain joulukoriste on isosilmäinen pöllö, jolla on kaulassa punainen kaulaliina. Äiti on muutaman kerran joutunut korjaamaan kaulaliinaa, kun se on lähtenyt irti. Pöllö hankittiin muutama vuosi sitten ja aluksi se oli keittiön pöydällä. Poika tykkäsi siitä niin paljon, että se päätyi hänen sänkynsä viereen yöpöydälle, siitä sen näkee yölläkin. Adventtina se etsitään esille aina ensimmäisenä kaikista joulukoristeista.
– Sillä on niin suloiset silmät ja se on niin söpön näköinen ja pieni. Olen nukkunut joskus se vieressäni, Patrik Reini kertoo.

Sirpa Herve on aina pitänyt enkeleistä. Enkeleitä on kotiin kertynyt enemmänkin, mutta yksi niistä on muodostunut erityisen tärkeäksi. Paperinen, kullanhohtoinen enkelihahmo kuuluu Herven rakkaimpiin joulukoristeisiin. Sillä on erityinen paikka joulukodin piirongin päällä.
Herve ei enää muista, mistä enkeli on ostettu, mutta mukana elämässä se on kulkenut jo parikymmentä vuotta. Enkeli on Herven mielestä keskeisiä joulun symboleita.
– Ilmoittivathan enkelit ensimmäisenä Kristuksen syntymästä.
Kaunis paperienkeli muistuttaa Herveä paitsi joulun sanomasta, myös edesmenneestä isästä.
– Kun isäni joutui sairaalaan jouluna 2001, vein enkelin hänen sairasvuoteelleen. Kun isäni kuoli viattomien lasten päivänä, taivas kirkastui ja auringonsäteet paistoivat enkelin siipien läpi hänen vuoteelleen. Se on minulle erityinen muisto.

Raija Nylundin kotoa löytyy paljon hänen itsensä sekä perheensä tekemiä taideteoksia. On tauluja seinillä, kukka-asetelmia ikkunalaudalla ja muutama varta vasten esiin otettu joulukoriste olohuoneen pöydällä.
Käsitöistä nauttiva Nylund esittelee näistä kaksi: villaisen tontun, jonka hänen tyttärensä teki nuorempana ja hänen itsensä tekemän keltaisen paukkukarkin. Rakkaan paukkukarkista tekevät muistot, joita on vuosien varrella kertynyt,  ja kuuseen se ripustetaan tänäkin jouluna, vaikkakin ilman karkkia.
– Ei sinne enää ole karkkia laitettu ja se on varmaan vuosien varrella jo haurastunutkin jonkin verran, Nylund naurahtaa.

Gloria Lapitanin jouluun kuuluu olennaisena osana joulutähti. Lapitan esittelee värikästä, taidokkaasti simpukasta valmistettua tähteä, joka toimii samalla myös lyhtynä.  Se on tuotu tuliaisina pari vuotta sitten Filippiineiltä.
– Joulutähti symboloi minulle toivoa ja valoa, Lapitan kertoo.
Tähti on Filippiineillä tärkeä joulukoriste, joka ripustetaan esille jo joulukuun ensimmäisenä päivänä yleensä etuoven yläpuolelle. Tähtiä valmistetaan erilaisista materiaaleista, muun muassa bambusta, japaninpaperista ja simpukasta.
Lapitanin kotia joulutähti koristaa loppiaiseen asti. Tähti muistuttaa 25 vuotta sitten Suomeen muuttanutta Lapitania kaikista läheisistä Filippiineillä.

Outi Ramula nostaa varovasti pöydälle itsetekemänsä joulupallon. Hän sanoo itseään koristehulluksi, ja pieneen palloon onkin mahdutettu monenlaista kiiltävää. Pallon ytimenä on kukkakaupoista tuttu Oasis-sieni, johon on pistelty satoja nappeja ja helmiä, neuloja, niittejä ja nauloja. Koko komeus pysyy koossa kimalleliimalla.
Teos on syntynyt televisiota katsellessa ilman varsinaista ennakkosuunnitelmaa.
– Valmiiksi se ei taida tulla koskaan, Ramula tuumaa ikuisuusprojektia katsellessaan.
Rakkaaksi joulupallon tekee omatekoisuus ja se, että osan helmistä hän sai pieneltä siskonpojaltaan lahjaksi.

Artikkeli Joulumuistot elävät koristeissa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Rakennushommia tehtiin seurakunnan perheilloissa kolmena kertana kolmen kuukauden aikana. Jokaisella kerralla työn touhussa oltiin noin puolitoista tuntia.

Tikkakosken alueseurakunnan seurakuntapastori Ville von Gross oli mukana ideoimassa projektia.

Pastori Ville von Gross kertoo Lego-Wittenbergistä. Katso video.

– Ajatuksena oli se, että kokoonnutaan yhteen ja tehdään yhdessä jotain kivaa reformaation merkkivuoden merkeissä.

Lasten luovuutta ei rajattu

Ensimmäisillä kerroilla lapsille näytettiin videotykillä kuvaa Lutherin ajan Wittenbergistä, jotta he saisivat käsityksen, miltä kaupunki voisi näyttää. Lasten luovuutta ei kuitenkaan lähdetty rajaamaan, vaan jokainen sai tehdä talostaan tai linnastaan sellaisen kuin haluaa. Toki yhtäläisyyksiäkin oikeaan vuoden 1517 Wittenbergiin löytyy. Linnankirkko on osa kaupunkia ja sen edessä seisoo itse Martti Luther, Raamattu ja sulkakynä kädessään.

– Kysyimme lapsilta, mihin heidän mielestään Martti sopisi parhaiten, ja kyllä he olivat yksimielisiä siitä, että kirkon eteen hänet laitetaan, von Gross sanoo.

Rakennushommissa tarvitaan legopalikoiden lisäksi myös energiaa, että jaksaa touhuta. Tämän vuoksi seurakunta järjesti lapsille ja heidän vanhemmilleen pientä iltapalaa. Kun iltapalat oli syöty ja rakennelmat saatu sopivaan pisteeseen, siirryttiin kirkkosalin puolelle lukemaan Lutherin iltasatuja.

Höyryveturikin mahtuu mukaan

Wittenberg saatiin ajallaan valmiiksi, ja siihen käytettiin lähes jokainen Tikkakosken alueseurakunnan lego- ja duplopalikka. Lapset saivat lopuksi valita mieleisensä legohahmon ja laittaa sen omasta mielestään sopivaan paikkaan. Kaikilla hahmoilla on tarina, ja lapset kertoivat tarinoita innolla seurakunnan työntekijöille.

Kaupungista löytyy myös kaikenlaista muuta hirvestä ja kanoista valaaseen, sekä muutama vieläkin yllättävämpi asia.

– Taitaa tuolla muutama traktori ja höyryveturikin olla, mutta kyllä ne Tikkakosken Wittenbergiin sopivat, von Gross naurahtaa.

Tikkakosken Wittenberg ei enää laajene, mutta von Grossin mielestä samantyylisiä rakennusprojekteja voisi kehitellä lisää. Seuraava legoista tehty kaupunki voisi olla vaikka Tikkakoski

Reformaation kotikaupunki

Martti Luther suoritti tohtorin tutkintonsa Wittenbergin yliopistossa ja toimi myöhemmin myös yliopiston professorina. Vuonna 1517 Luther kirjoitti 95 teesiään, joissa hän arvosteli katolisen kirkon anekauppaa.

Legendan mukaan Luther naulasi nämä teesit Wittenbergin Linnankirkon oveen.

Tuosta merkittävästä tapahtumasta on kulunut 500 vuotta ja sitä on haluttu tuoda esille myös Tikkakoskella. Wittenbergin kaupungin rakentaminen legoista on ollut paikallisille lapsille hauskaa, mutta myös opettavaista.

Rakentamisen ohessa on myös opittu reformaatiosta, Martti Lutherista ja millaista elämä oli tuohon aikaan.

Artikkeli Tikkakosken Wittenberg julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.