Kuinka vanha on Jumala?
Iankaikkisen vanha, tosi vanha! Jumala on aina ollut olemassa. Jos maailmankaikkeuden iäksi on laskettu 14 miljardia vuotta, Jumala on niin vanha. Maapallo ja kaikki luotu on nuorempi kuin Jumala. Mutta Jumala ei silti vanhene, ei kulu, Hän vain on. Ja tulee aina olemaankin!

Miten Jumala ymmärtää kaikkia maailman kieliä? Ja miten se voi kuulla, kun moni ihminen rukoilee, eihän siitä saa mitään selvää, kun kaikki puhuu yhtä aikaa?
Jumala osaa jokaista maailman kieltä. Hän ymmärtää myös esimerkiksi pieniä vauvoja, jotka eivät osaa edes puhua. Jumalalla on tällainen ihmeellinen taito, sillä hän tuntee kaikki maailman asiat ja maailman jokaisen ihmisen. Raamatussa sanotaan, että Jumalalle mikään ei ole mahdotonta. Hän on suuri ja ihmeellinen – ja silti samalla turvallinen ja luotettava.

Miten Jumalan syliin voi mahtua kaikki maailman lapset? Ai mahtuu muka aikuisetkin? No mahtuuko sitten vielä eläimetkin?
Jumalalla ei ole sellaista kehoa, niin kuin meillä ihmisillä. Jos kävisit makaamaan ison paperin päälle, voitaisiin sinun kehosi rajat piirtää, varpaista päälakeen. Sinun ja minun keho on havaittavissa näköaistin avulla, mutta Jumala onkin näkymätön! Hän pystyy myös olemaan samaan aikaan monessa paikassa. Niinpä Jumala pystyy pitämään samaan aikaan sylissään sinua, sinun vanhempia, isovanhempia ja kaikkia muita maailman lapsia ja aikuisia. Ja kyllä sinne myös eläimet mahtuu, nekin ovat Jumalalle tärkeitä ja hän haluaa pitää niitä sylissään, aivan kuten sinuakin.

Onko Jumala meille vihainen, kun me kaadetaan puita? Jumala on vihainen, jos linnuille ei jää pesäpuita eikä lapsille kiipeilypuita. Erityisen vihainen hän on, jos puille jää liikaa työtä tuottaa happea, jota me ihmiset ja eläimet hengitämme.

Lasten kysymyksiin vastasivat:
Seurakuntapastori Henna Huppunen, Iitti
Kappalainen Kaija-Liisa Lindberg, Kouvola
Kappalainen Mirva Lehtinen, Kuusankoski
Seurakuntapastori Verna Kirjavala, Elimäki

Artikkeli Osaavatko enkelit puhua? julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

No kurista ja kurituksesta on nimenomaan kyse. Juuri sen tarpeessahan tässä ollaan! Vähän itsekuria, sopivia esteitä, kovaa työtä, kiellettyjä hedelmiä varoen. Kyllä MINÄ tämän pystyn ja kestän! Mutta saivathan siinä aikataulut kyytiä kaidalla tehokkuuden tiellä.

”…Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.”

Ahaa… Jäiväthän siinä muutkin tehokkuuden alle… perhe, ystävät. Jos en ollut töissä, olin lenkillä. Kun muut nauttivat kahvileivästä ja hetkestä, minä sanoin kovaan ääneen, vakavalla ilmeellä, etten ottaisi palaakaan. Olin keskittynyt omiin sääntöihin, rajoihin, jotka vain odottivat rikkomista. Ei se alkuvuosi niin hyvää aikaa ollut…

”Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi.”

Takaisin… Antaisin aikaani, katsoisin eteeni, enkä vain sykemittarini askelmäärää. Kuuntelisin Sinun ääntäsi minussa, lepäisin sinussa, Sanassa, rukouksessa, hiljaa. Pois kireys, suoritus. Olisin läsnä, näkisin tärkeimmän…

”Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: ”Tässä minä olen.”

Siinä sinä olet. Olit koko ajan. Tätä minulta odotit, tällaista paastoa. Tätä on rakkaus, Luojan kuiskaus luodulle, kovaan ääneen. Tällä matkalla, kohti tyhjän haudan riemua. Sinä voitit!

(Jes. 58:1-9)

Mirva Lehtinen

Kuusankosken seurakunnan kappalainen

Artikkeli Paaston alla julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.