Yksin emme työtä tee, toinen toista tarvitsee

Kirkkoherran tehtävänkuvan hajanaisuus aiheuttaa sen, että suurimman osan aikaa tunnen syyllisyyttä siitä, että lähetystyölle ei jää riittävästi aikaa. Tätä huolta kantoi moni kyselyyni vastannut. Tämä huoli kertoo minulle sitoutuneisuudesta ja halusta toimia lähetystyössä mahdollisimman hyvin ja täysipainoisesti. Haasteena on myös työn rajattomuus, aina voisi tehdä enemmän ja koota lisää varoja lähetystyölle. Työn rajaaminen on hankalaa ja on tehtävä valintoja siitä, mihin aikansa ja voimavaransa kulloinkin käyttää. Joku harmittelee sitä, että lähetystyö kuuluu työnkuvaan, mutta sen tekemiseen ei ole aikaa. On kurjaa, kun on vastuussa jostakin, eikä siihen pysty panostamaan.

Monesti hallinnolliset tehtävät vievät aikaani ja energiaani niin, että ei ole mahdollisuutta kehittää lähetystyön työsaralla uutta tai pohtia pidemmän ajan näkymiä. Samaa kokivat myös monet kyselyyn vastanneet. Kun tietää työparinkin pöydällä olevan pinoittain tehtävää, ei halua häntäkään taakoittaa enempää.

Ajankäyttö koetaan siis ongelmalliseksi, mutta moni on oppinut järjestelemään työtään niin, että ainakin perustason toimintaan riittää aikaa. Yksi vastaajista totesi, että lähetystyö on työjärjestelyjen kärkipäässä. Toinen toteaa: sen ehtii, mitä on suunnitellut. Uuden kehittämiselle pitäisi kuitenkin pystyä järjestämään aikaa. Ehkä pitäisi oppia iloitsemaan siitä, mitä ehtii tekemään.

Täysin yksin onneksi ei tarvitse useimmissa seurakunnissa olla. Rinnalla on esim. jonkin muun työalan ihminen, jonka kanssa voi jakaa ajatuksia. Monella on lähetystön vastuutiimi, johtokunta tai muu tiimi, joka on tukena ja apuna työssä. Yksi vastaaja totesi, että suuria linjoja suunnitellaan yhdessä, mutta jokainen toteuttaa oman alueensa työn yksin. Omassa rovastikunnassamme rovastikuntatiimi on hyvä paikka jakaa ajatuksia, ideoita ja myös huolenaiheita toisten samassa tilanteessa olevien kanssa.

Yleisenä palautteena moni totesi, että seurakunnassa on oltava yksi palkattu työntekijä lähetystyön saralla, sillä taataan parhaiten asian pysyminen kuuluvilla ja näkyvillä.

Omansa hän kokoaa, alttiutta odottaa, heitä kutsuu, herättää, palvelukseen lähettää

Merkitystä on sillä, onko lähetystyö keskeistä tai tärkeää muillekin kuin tehtävään nimetyille seurakunnan työntekijöille. Lähetyksen vastuunkantajat kokevat, että lähetystyötä ei aina arvosteta työyhteisössä; puheissa ja arvoissa merkityksellisyys näkyy, mutta käytännön toimissa arvostus ei aina näy. Lähetystyön läpäisevyys kaikilla työaloilla ei välttämättä aina toteudu ihanteellisella tavalla. Kaivataan yhteistyötä työalojen yli ja läpi. Paikkakunnan pitkät ja vahvat perinteet lähetystyön kannatuksessa, auttaa pitämään lähetystyötä esillä eri työaloilla.

Joissakin seurakunnissa työaloilla on paljon työtä. Lähetystyötä ei ehditä tai pystytä pitämään esillä omalla työalalla (esim. lapsityö) ja silloin tehtävä ja vastuu jää helposti lähetyssihteerille.

Omassa seurakunnassani koen, että innostusta on ja lähetystön merkityksellisyys nähdään. Realiteetti vain on, että jokaisella on omat tehtävänsä, painopistealueensa ja tavoitteensa, joihin sitten lähetystyö sovitellaan tilanteen mukaan. Jos olisi aikaa, laatisin enemmän valmista aineistoa työtovereille eri tilanteissa käytettäväksi. Pyrin vinkkaamaan eri järjestöjen tai toisten seurakuntien sivustoilta huomaamistani materiaaleista ja ideoista työyhteisölle aina, kun sellaisia löydän.

Helposti käyttöön otettavalle lähetystyön materiaalille, toimintaideoille ja -malleille olisi käyttöä seurakunnissa. Kuka perustaisi yhteisen sähköisen lähetystyön ideapankin koko kirkon käyttöön? Sille olisi tarvetta.

Menkää työhön, vainiolla vilja on jo kypsynyt

Huoli siitä, että ymmärrys lähetystyön merkityksestä kapenee, on olemassa. Tätä huolta tuotiin esiin saamissani vastauksissa. Joissain seurakunnissa kannettiin huolta myös työntekijöiden lähetystyön tuntemisesta. Tutkimusten mukaan nuorempien seurakuntien työntekijöiden ja esim. teologian opiskelijoiden joukossa tieto lähetystyöstä on ohentunut. Taustalla saattaa osittain olla myös lähetyksen oikeutuksen kyseenalaistamista. Onneksi esim. ordinaatiokoulutuksissa lähetystyö on yhä ohjelmassa.

Omassa seurakunnassa koen, että työntekijät ovat varsin hyvin perillä lähetystyön perusteista ja merkityksestä osana kirkon olemusta. Seurakuntalaisten kohdalla tieto ja käsitys vaihtelee, mutta toivon, että ainakin jonkinlainen käsitys kaikilla olisi. Aina voisi toki viestiä ja kertoa paremmin lähetystyön kuulumisista.

Lähetystyöstä viestimisessä ongelmaksi koetaan se, että lähetystyöntekijöiden työkaudet ovat lyhentyneet eikä enää välttämättä solmita nimikkolähettisopimuksia vaan kohdesopimuksia. Seurakunnissa koetaan, että lähetystyön kasvot puuttuvat.

Tämän vuoksi työstä viestiminen pitkäjänteisesti ei ole helppoa. On helpompi kertoa tutun henkilön kuulumisista kuin kokonaisesta työalasta. Ymmärrän kyllä ratkaisun siirtyä uudenlaisiin sopimuksiin, mutta en ole vielä oppinut siitä luontevasti kertomaan. Hyvää on se, että työhän aina jatkuu, vaikka tuttu lähetti tuleekin Suomeen. On vain opeteltava kertomaan työstä pitkäjänteisemmin ja laajemmin kuin vain yhden henkilön tai perheen kautta.

Yksi ratkaisu tähän voisi olla paikallisten työntekijöiden laajempi esittely ja viestiminen heidän työnsä kautta. Tähän toki liittyy monenlaisia ongelmia esim. maissa, joissa lähetystyötä tehdään teltantekijätyönä.  Voisiko tätä ajatusta kehittää eteenpäin?

Seurakuntalaisille ja asiasta kiinnostuneille on seurakunnassamme luotu sähköpostilista, Lähetysrinki, jonka kautta kerrotaan lähetystyön kuulumisia ja välitetään nimikkokohteista tulleet kirjeet. Rinkiin voi liittyä kuka tahansa. Lisäksi olen liittänyt vastaanottajiin myös kaikki luottamushenkilöt. Toisinaan lähetän tätä kautta rinkiläisille myös tietoa lähetystyön perusteista ja toteuttamisesta kirkossamme. Uuden valtuustokauden alussa tai kannatussopimusten muuttuessa lähetän ajankohtaisen tiedon siitä, mitä lähetyskohteita talousarviovaroillamme kannatamme.

Joka päivä eteemme avautuvat uudet mahdollisuudet ja tiet

Mikä on lähetystyön asema seurakunnissa tulevaisuudessa? Tähän en pysty vastaamaan, mutta näen monia kysymyksiä ja huolenaiheita, joita esiintyi myös kyselyyni vastanneilla. Moni nosti esiin huolen uusien vapaaehtoisten löytämisestä. Nykyiset vapaaehtoiset ovat jo pitkälle eläkeiässä eivätkä enää kauan ole mukana. Työtä on paljon, mutta työmiehiä vähän ja ne vähätkin vanhenevat, totesi yksi vastaaja.

Omalla paikkakunnallani nuoret lähtevät toisen asteen koulutukseen tai viimeistään sen jälkeen toisille paikkakunnille ja useimmat jäävät sille tielleen. Vaikka lähetystyötä pidetäänkin hyvin esillä nuorisotyössä, eivät tulokset tämän muuttoliikkeen takia juuri näy omassa seurakunnassamme. Toivottavasti lähetystyön asia on jäänyt nuorten mieleen itämään ja toteutuu tekoina sitten siellä uusissa asuinseurakunnissa.

Lähetysmyyjäiset ovat tuoneet toimintaan mukaan työikäisiä ja eläkeiän kynnyksellä olevia ihmisiä. Leipomistalkoot ovat mukava yhteinen tapahtuma, joka ei vaadi jatkuvaa, viikoittaista sitoutumista. Ihmiset osallistuvat nykyään mieluummin yksittäisiin projekteihin kuin säännölliseen toimintaan.

Monelle ajatus kehitysyhteistyöstä tai lapsien auttamisesta on suurempi kannustin tukea lähetystyötä kuin perinteisen seurakuntatyön tukeminen lähetyskohteissa. Liekö taustalla jälleen ajatus lähetystyön oikeutuksesta?

Yksi vastaus, jonka kyselyyni sain, ilahdutti erityisesti näitä tulevaisuuden huolia miettiessäni: ”Koen vahvasti, että lähetyskasvatus ja lähetykseen liittyvä pedagoginen mahdollisuus voisi olla yksi syvä avain kirkon tavoittavaan työhön ja kaikenikäisten uuteen innostukseen osallistua toimintaan: lähetyksen teemoissa on iloa, se on toiminnallista ja saa olla osana globaaleja asioita ja ilmiöitä.”  Ihastuin tähän ajatukseen ja sen sisältämään toiveikkuuteen. Siinä nähdään hienosti lähetystyö kaiken läpäisevänä ja seurakuntaa uudistavana toimintana. Lähetystyöhön panostaminen tuottaa hedelmiä kaikkiin työmuotoihin. Ja lähetystyön ymmärtäminen laaja-alaisesti tekee siitä kaikkien asian.

Kirkon julkaisu Yhteinen todistus 2023 on käsitellyt tätä kysymystä lähetystyöstä, sen asemasta ja merkityksestä hyvin.

Jotkut toivat esiin internetin mahdollisuudet tiedon levittäjänä ja yhteyksien luojana. Skype-yhteydet tuovat kaukana olevat lähetit lähelle ja sitä kautta saadaan ajantasaista tietoa ja rukousaiheita. Erilaisten verkkoyhteisöjen perustaminen voi olla myös yksi tapa pitää lähetystyötä esillä. Ja teknologian kehittyessä löytyy aina uusia mahdollisuuksia.

Lähetystyö on aina Jumalan lähetystä ja Hän kyllä vie asiaansa eteenpäin. Löytyy uutta, löytyy uusia ihmisiä.

Me kaukana ja lähellä olemme yhtä perhettä

Yksin työskentelyn vastapainona ja rinnalla yhteys lähetystyöntekijöihin eri puolilla maailmaa koetaan tärkeänä ja merkityksellisenä. Erilaisissa tapahtumissa ihmisten kohtaaminen on suuri ilo. Seurakunnan muut työntekijät ovat samoin yksi voimavara yksinäisessä työssä.  

Näitä ilonaiheita sanoitettiin mm. näin: ”Saa olla osa ja mukana maailmanlaajuisen Kristuksen kirkon työssä.” ”Yhdessä tekeminen.” ”Eri taustoista ja kulttuureista olevien ihmisten kohtaamiset.” ”Yhteydet ja ikkuna maailmalle.”

Maailmalta kuullut kertomukset evankeliumin muutosvoimasta ovat motivoivia ja palauttavat samalla työpöydän ääressä ahertavan perusasian ääreen, siihen miksi tätä työtä tehdään. Ilo toisen ihmisen elämän muuttumisesta ja olosuhteiden kohenemisesta tuovat iloa täällä toisella puolella maailmaakin.

Tuomme vaihtopöydälle lahjamme ja puutteemme

Olin perheeni kanssa 1994 alkaen kaksi työkautta Suomen Lähetysseuran työntekijänä Jerusalemissa. Usein kuultu kysymys oli: Mitä siellä teit. Kysymykseen oli aina yhtä vaikea vastata, koska työtä ja tehtäviä oli niin monenlaisia. Miten määrittelet, onko naapurin kanssa käyty keskustelu vaikkapa katolisen kirkon juhlavuodesta 2000 lähetystyötä vai naapurien kanssa rupattelua? Siinä ympäristössä jo kristittynä eläminen oli oma sanomansa. Erityismausteensa toivat juutalaisen kansan mielissä sanaan lähetystyöntekijä liittyvät kielteiset mielikuvat ja asenteet. Oli helpompi esittäytyä kirkon työntekijäksi. Kuulija kyllä täydensi ajatuksen loppuun halutessaan.

Kohtaamiset ja dialogit – siinä tiivistetysti lähetystyön ydinalueita.

Lähetystyössä koin usein olevani saamapuolella. Kokemukset, ihmiset, ihmisten mielenkiintoiset tarinat, mahdollisuus kulkea rinnalla, kaikki tämä rikastutti omaa elämää vahvasti. Uuteen kieleen ja kulttuuriin sukeltaminen paitsi uuvutti, myös innosti. Koko kristillisen kirkon kirjo avautui aivan uudella tavalla eteeni siellä uskon synnyinsijoilla. Mitä enemmän siihen tutustuin sitä enemmän koin olevani luterilainen. Vanha haave teologian opiskelusta virisi ja lopulta päädyin opiskelemaan Joensuuhun ja sitä kautta tulin työhön nykyiseen seurakuntaani ja viimein nykyiseen tehtävääni.

Jerusalemin ajoilta jäin kaipaamaan pienen seurakunnan yhteisöllisyyttä: jokainen tunsi kuuluvansa seurakuntaan. Jokaisella oli paikka ja tehtävä, kaikki tunsivat toisensa, huolet ja ilot jaettiin. Suomen isoissa seurakunnissa tällaista on vaikeampaa saavuttaa. Vapaaehtoistyö oli Jerusalemin seurakunnassa selvempää, täällä Suomessa se on otettava yhä vakavammin osaksi seurakunnan elämää. Seurakunta, elävä Kristuksen ruumis, tarvitsee kaikkia jäseniään.

Kirjoittaja on Leppävirran seurakunnan kirkkoherra ja kirkon lähetystyön toimikunnan jäsen

Artikkeli Maailmanlaajassa lähetyksessä yksin ja yhdessä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.