– Koin jatkuvaa pelkoa ja olo oli ahdistunut. Kävin normaalisti töissä, mutta työpäivän jälkeen olin ihan poikki. En kuitenkaan halunnut näyttää muille, kuinka raskasta kaikki oli, Vuori muistelee.

– Pelkäsin erityisesti sitä, miten paniikkikohtaukset ja ahdistus vaikuttavat vauvaan. Toisaalta oli vaikea vetää rajaa siihen, mikä oli normaalia synnytyspelkoa, mikä paniikkihäiriöstä johtuvaa.

Pelko on luonnollista

Ensimmäisen raskauden kohdalla on luonnollista tuntea pelkoa, kun ei tiedä, mitä odottaa, Vuori sanoo.

– Helposti tulkitsee kaikkea mahdollista sitä kautta, voiko tämä vaikuttaa negatiivisesti lapseen.

Synnytyksen lähestyessä Vuoren pelko kasvoi.

– Kävin läpi kaikki pahimmatkin vaihtoehdot. Suurin pelkoni oli kuitenkin se, että saan paniikkikohtauksen kesken synnytyksen. Pelkäsin, etten pysty toimimaan, jos en kykene rauhoittumaan ja hengittämään kunnolla.

Synnytys oli lopulta nopea, ja kaikki sujui hyvin. Kehon jatkuva hälytystila vaikutti kuitenkin siihen, ettei imetys onnistunut.

– Olin siinä vaiheessa varmaan jo niin ahdistunut vuoden kestäneestä panikoinnista, ettei maitoa yksinkertaisesti tullut lainkaan, Vuori sanoo.

Paljon tabuja

Raskauteen ja synnytykseen liittyy Vuoren mukaan paljon erilaisia tabuja. Jokainen raskaus on kuitenkin yksilöllinen, eikä kaikki tapahdu tietyn kaavan mukaan, Vuori muistuttaa.

– Toivoisin avoimempaa keskustelua. Monet pelkäävät synnytystä, mutta eivät uskalla puhua siitä. Vertaistuki helpottaisi monia naisia.

Kohta 5 vuotta täyttävä tytär on Vuoren perheen silmäterä. Lisää sisaruksia ei esikoiselle ole näillä näkymin odotettavissa.

– Raskausaika oli minulle henkisesti niin kova juttu, etten halua kokea sitä toista kertaa. Olen kuitenkin äärimmäisen onnellinen, että minulla on tytär, Katja Vuori sanoo.

Hoitoon alettu panostaa

Synnytyspelko varjostaa noin joka kymmenettä raskautta. Joskus pelko on niin suurta, että se tyssää koko raskaaksi tulon.

– Odottavat äidit pelkäävät kivun lisäksi kontrollin menettämistä ja sitä, että he eivät hallitse tunteitaan. Lisäksi moni jännittää, että kroppa ei toimikaan niin kuin sen pitäisi,  kertoo lääkäri Tuija Hautakangas Keski-Suomen keskussairaalasta.

Synnytyspelkojen kohdalla tieto saattaa lisätä tuskaa, sillä aiemmin synnyttäneet ja hoitoalan työntekijät potevat pelkoja enemmän kuin muut odottajat.

Synnytyspelkojen hoitoon on alettu panostaa niin, että asia otetaan puheeksi jo ensi käynneillä  neuvolassa, ja neuvolan henkilökunta sekä synnytyssairaalan lääkäri, kätilö ja tarvittaessa psykiatrinen sairaanhoitaja ovat mukana hoitoketjussa.  Neuvolakäynneillä odottava äiti täyttää lomakkeen, jossa hän arvioi pelon määrää.

– Tavoitteena on, että peloista uskalletaan puhua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, sanoo Vaajakosken neuvolassa työskentelevä terveydenhoitaja, kätilö Eija Huttunen.

– Kaikki äidit eivät tuo pelkojaan esille, joten on tärkeää, että neuvolassa niistä uskalletaan kysyä, olla oikeasti läsnä ja avata, mistä pelot johtuvat, Huttunen jatkaa.

Apua Sypeklinikalta

Pelkoa lievennetään Sype- eli synnytyspelkoklinikalla. Äiti saa kertoa pelkojensa syitä. Hän voi myös kertoa kokemuksensa siitä, miten aiemmat synnytykset ovat menneet. Sypeklinikalla seurataan vauvan kasvua ja vointia. Vastaanotolla arvioidaan myös äidin henkiset ja fyysiset edellytykset alatiesynnytykseen.

– Äitiyspoliklinikalla on tarkoitus yhteistyössä odottajan kanssa löytää hänelle ja syntyvälle lapselle paras ja turvallisin synnytystapa. Meillä on äidin kanssa yhteinen tavoite: luottamuksen saavuttaminen, mahdollisimman kivuton synnytys ja se, että vauva ja äiti voivat hyvin, Tuija Hautakangas vakuuttaa.

Sypeklinikka kirjaa vuosittain noin 250 asiakaskäyntiä.

Häpeä varjoaa pelkoa

Moni odottava äiti häpeää pelkoaan. Häpeään ei kuitenkaan ole syytä.

– Saa pelätä ja pelosta saa puhua. Ja synnytyssalissa saa itkeä, kirota, huutaa – tai olla hyvällä mielellä.

Synnytyspelot ovat olleet pitkään tabuaihe, eikä niistä puhuminen ole vieläkään kovin helppoa. Esimerkiksi Vauva-lehden keskustelupalstalla keskustelu käy kuumana, ja pelot puheeksi ottava äiti saa helposti kuraa niskaansa. Synnytyspelko ei sovi kuvaan reippaasta luomusti synnyttävästä äidistä, joka hoitaa ”maailman luonnollisimman asian” ilman kivunlievitystä.

– En lue keskustelupalstoja, Hautakangas naurahtaa.

Suomessa sektioiden osuus kaikista synnytyksistä on noin 16-17 prosenttia. Aiemmin sektion syyksi ei riittänyt ylitse pääsemätön synnytyspelko, vaan syyksi saatettiin merkitä esimerkiksi ahdas lantio.

Doula avuksi synnytykseen

Doulien käyttö odottavien äitien ja perheiden tukena on yleistynyt.  Doula on henkilö, joka on tukena ja turvana niin raskauden aikana, synnytyksessä kuin synnytyksen jälkeen. Salla Joutsen on huomannut, miten doulan käyttö on vähentänyt myös synnytyspelkoja.

– Tiedetään, että doulan käyttö synnytyksessä vähentää kivunlievityksen tarvetta sekä sujuvoittaa ja lyhentää synnytystä. Doulan tehtävänä on myös tuoda esiin perheiden toiveita synnytykseen liittyen, sanoo Joutsen, joka on toiminut doulana lähes kolmessakymmenessä synnytyksessä.

Monet vanhemmat osaavat jo pyytää doulan apua. Jotkut turvautuvat synnytystukihenkilöön jo raskauden alkuvaiheessa, toiset vasta raskauden viimeisillä viikoilla.

– Tärkeintä on synnytysrauhan löytäminen ja tuen antaminen koko perheelle, Joutsen toteaa.

Artikkeli Pelon varjostama raskaus julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Epäluonnolliseen aikaan loistavat valot häiritsevät kasveja ja eläimiä. Podetko siitä huonoa omaatuntoa?
Pysyvän valaistuksen kehittämisessä otetaan aina luontoarvot huomioon, joten se kulkee omaa polkuaan. Väliaikaisissa valaistuksissa tapahtumien osalta on kyse niin pienestä häiriöstä, että sillä ei ole merkitystä luontoon. Vuonna 2013 teimme Tourujoella kattavan selvityksen ympäristötoimen kanssa, miten sinä vuonna alueella toteutettavat valoteokset vaikuttavat alueella asustaviin eläimiin. Häiriötä ei syntynyt.

Tapahtumaan liittyy myös seminaari, jossa puhutaan muun muassa tulevaisuuden älyratkaisuista. Mitä tiedät niistä kertoa?
Älyä tarvitaan valaistuksen ohjaamiseen. Valaistuksen osuus maapallon sähkölaskusta pienenee koko ajan, ja se on ympäristön kannalta merkittävä asia. Jyväskylä on ehdoton edelläkävijä Suomessa, ja seminaarissa kokoontuukin vuosittain joukko teknisen alan päättäjiä eri kunnista tutustumaan meidän ratkaisuihimme kaupunkivalaistuksessa, jotka tuovat merkittäviä säästöjä. Myös terveydenhuollon saralla on nyt oivallettu valaistuksen merkitys eri tiloissa potilaiden terveydentilan ja hyvinvoinnin kohentajana.

Mikä on tapahtumakoordinaattorin pahin painajainen?
Kun puhutaan ulkotapahtumasta, niin sää vaikuttaa yleisön määrään ja teknisiin ratkaisuihin. Ääriolosuhteet ja niiden aiheuttama ulkona liikkumisen rajoittaminen on yksi paha skenaario.

Mitä vastaat niille, jotka pitävät tapahtumaa rahan tuhlauksena?
Viime vuonna kustannuksista yli 60 prosenttia katettiin yrityksiltä saatavalla tuella. Pysyvän valaistuksen ratkaisut tekevät vuosittain merkittäviä säästöjä kaupungin sähkölaskuun. Kahdeksan viime vuoden aikana Jyväskylän sähkölasku katuvalaistuksen osalta on pienentynyt yli 50 prosenttia lähtötilanteesta. Sillä puolella säästöjä tulee satoja tuhansia euroja vuosittain ja tilastojen mukaan Jyväskylä on Suomen energiatehokkain kunta kaupunkivalaistukseen käytetyn energian tasolla mitattuna! Yritykset tukevat tapahtumaa, ja nettokulu kaupungille on muutamia kymmeniä tuhansia. Jyväskylä tunnetaan Valon kaupunkina, niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Minkä kohteen haluaisit saada Valon kaupunki -tapahtumaan?
Pysyvää valaistusta olisi hienoa kehittää keskustan osalta. Väliaikaisesti olisi kiva toteuttaa Harjun aluetta koskeva teemavalaistus, joka mahdollistaisi jopa yli 10 000 ihmisen oleskelun keskellä ympäristötaidekokonaisuutta.

Mikä on paras valo: ledivalo, kynttilänvalo, järjenvalo?
Kynttilänvalo tuo ihmiselle mielenrauhan, joka myös ylläpitää järkeä. Ehdottomasti kynttilä.

Millaista valotaidetta sinulla on kotonasi?
Kerään 50- ja 60-luvun valaisimia. Valaisen kotipihallani hieman ympäristöä pimeään aikaan. Yksi helmi on Eero Aarnion Origo-valaisimen prototyyppi, joka on varsin kookas verrattuna kaupoissa myytäviin malleihin. Kynttilät ja kolme takkaa tekevät tunnelman talossani.

Pidätkö pimeästä?
Valo ei toimi ilman pimeyttä. Pidän pimeästä ja varsinkin siten, että valoa on sopivasti siellä missä sitä tarvitaan. Kynttilän valo lienee se paras, ihmisenkokoinen asia.

www.valonkaupunki.fi

Artikkeli Ultravioletin valon taikaa Kirkkopuistoon julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Könkkölän tilalla on viritelty Green Care -menetelmään pohjautuvaa kuntouttavaa työtoimintaa parin vuoden ajan, kertoo Mia Hartikainen, joka ohjaa nuoria Könkkölässä itsekin oppisopimusopiskelijana.

Green Care tarjoaa luontohyvinvointia käytännönläheisillä työtavoilla, joissa näkee välittömästi työn tulokset.

– Nuoret ovat esimerkiksi suunnitelleet ja rakentaneet eläinten asumukset ja aitaukset. Kestävän kehityksen periaatteita noudatetaan niin, että kierrätämme ja etsimme materiaaleja luonnosta, Hartikainen kertoo.

Nuoret vastaavat myös Könkkölän eläinten hoidosta. Eläimet ovat lainassa lähiseutujen kanaloista ja lampoloista, ja vastaavasti Könkkölän nuoret käyvät tekemässä töitä eläinten kotitiloilla.

– Eläimet pakottavat keskittymään ja olemaan hetkessä läsnä. Jos et ole läsnä, eläin tajuaa sen heti, eikä toimi toivotulla tavalla.

Ihminen ja luonto ovat yhtä

Green Care -menetelmä pohjautuu tutkimustietoon, jonka mukaan luonnossa oleskelu auttaa kehoa ja mieltä palautumaan arjen kuormituksesta. Menetelmä toimii parhaiten luontoympäristössä, mutta sitä voidaan toteuttaa myös laitoksissa kasvien, puutarhan ja kaverikoirien välityksellä.

Green Care painottaa ihmisen ja luonnon yhteyttä

Könkkölässä Green Care -toimintaan osallistuminen lisää sosiaalisuutta, antaa nuorille itsevarmuutta ja auttaa heitä löytämään omaa tietään.

– Itsetunto ja toimintakyky kohenevat, kun nuoret tekevät konkreettisia töitä, Hartikainen sanoo.

Hän puhuu kokemuksen äänellä. Hän osallistui Könkkölän Green Care -toimintaan valmistuttuaan ensin ”väärään ammattiin” ja koettuaan sen jälkeen burn outin.

– Tästä oli iso apu kuntoutumisprosessiini. Sain toimintakykyni takaisin ja nyt voin sekä opiskella että tehdä töitä oppisopimussysteemillä, eläintenhoitajaksi opiskeleva Hartikainen sanoo.

– On nuoria, jotka eivät tiedä, mitä haluavat isona tehdä. He voivat tulla tänne kokeilemaan, mikä voisi olla heille se oikea juttu, joka kantaa elämässä.

Suunnitteilla kotieläinpiha

Kuluneen kesän aikana Könkkölä on toiminut kesäpihana, jossa perheet ovat voineet käydä luonnon keskellä stressitasoa madaltamassa. Syksyn tullen eläimet muuttavat sieltä pois, mutta Könkkölän nuoret suunnittelevat jo syksyn toimintaa kuten osallistumista Valon kaupunkiin ja erilaisiin myyjäisiin. Ensi kesäksi on tarkoitus perustaa kotieläinpiha.

– Könkkölä on aina ollut ihmisten käytössä, ja haluamme tarjota tämän ympäristön myös edelleen jyväskyläläisille, Mia Hartikainen sanoo.

Päärakennus tosin on remontissa seuraavat pari vuotta. Remontista vastaa Katulähetys, joka kuuluu viime syksynä perustettuun Könkkölä-yhdistykseen, samoin kuin Sovatek.

Kontakti eläimeen hoitaa ja rauhoittaa

Aino Vauhkonen asettelee vegaaniset pullat kesäkahvilan tarjottimelle. Hän on koulutukseltaan leipuri-kondiittori ja kokki, mutta kipeä selkä estää oman työn teon. Nyt menossa on kuntoutusvaihe, ja takana on myös työttömyysjakso.

Könkkölään hän löysi nuorten taidetyöpajan kautta. Luonto ja eläimet kiinnostavat häntä, ja Könkkölässä on ollut sopivasti vapautta toteuttaa omia ideoita.

– Perustin kesäkuussa pienen kahvilan nollabudjetilla. Tehtäväni oli kehittää pieni ja helppo myytävä tuote. Olen kehitellyt ja harjoitellut vegaanista leipomista, sillä asiakkaat noudattavat entistä enemmän erilaisia ruokavalioita.

Kahvila on auki syyskuun alkuun. Sen jälkeen on tähtäimessä työharjoittelua ja -kokeilua muissa kuvioissa.

– Könkkölässä en enää luultavasti jatka. Nyt on aika mennä eteenpäin.

Könkkölässä Vauhkonen on saanut mielenrauhaa, vahvistusta omille taidoilleen ja käsitystä siitä, mitä hän haluaa tehdä tulevaisuudessa.

– Eläimen pyyteetön läsnäolo ja kontakti eläimeen hoitavat. Voisin opiskella esimerkiksi toimintaterapiaa ja hyödyntää eläimiä siellä.

Artikkeli Luonto lisää mielenvoimaa Könkkölässä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Koulujen uskonnonopetuksessa ollaan samoilla linjoilla kristillisen valtavirran kanssa, kertoo Suomen uskonnonopettajien liiton puheenjohtaja Tuovi Pääkkönen. Alakoululaiset perehtyvät Raamatun luomiskertomukseen sellaisenaan, mutta ylemmillä luokilla ja lukiossa avataan kertomuksen tulkinnallinen puoli. Luomiskertomus ei ole tiedettä vaan se on eräänlainen uskontunnustus

– Se kertoo, että Jumala on maailmankaikkeuden Luoja ja että Hän on hyvä, maailma on hyvä ja me emme ole täällä sattumalta.

Biologian opettaja piipahti uskontotunnilla

Pääkkönen opettaa uskontoa, filosofiaa ja elämänkatsomustietoa Tampereen yliopiston normaalikoulussa. Hän on saattanut pyytää koulun biologian opettajan uskontotunneille virittämään keskustelua, ja opettajien näkemys luomiskertomuksesta ja evoluutioteoriasta on yhteneväinen.

– Tiede puhuu tieteen kieltä, uskonto antaa vastauksia toisenlaisiin kysymyksiin. Tiede perustuu evidenssiin, uskonto hakee merkityksiä. Uskonnollinen usko ja evoluutio voidaan mahduttaa samaan maailmankatsomukseen.

Pääkkönen muistuttaa, että siinä vaiheessa, kun uskonto alkaa tehdä tieteellisiä väittämiä esimerkiksi maailman synnystä, siitä tulee näennäistiedettä.

Monen lajin kreationistit

Viime vuonna laadittu tiedebarometri kertoo, että kaksi kolmasosaa suomalaisista pitää evoluutiota pätevänä maailmankaikkeuden synnyn selittäjänä. Noin joka kymmenes kallistuu luomisopin eli kreationismin kannalle.

Kreationismia on monta alalajia. Nuoren maan kreationistit uskovat, että maailmankaikkeus on noin kuusituhatta vuotta vanha. Vanhan maan kreationistit pyrkivät sovittamaan Raamatun luomiskertomuksen nykytieteen havaintoihin. Samaan tähtää myös älykäs suunnittelu, jonka kannattajat haluavat teorian näkyvän myös koulujen biologian opetuksessa.

Kreationismin kannatus on yhteydessä uskonnolliseen vakaumukseen, ja se on yleisintä niin sanotuissa vapaissa suunnissa.

Arkeologia sai toisiin ajatuksiin

Herätyskristillisissä piireissä tunnettu teologian tohtori Eero Junkkaala oli kauan kreationismin vankkumaton kannattaja. Perehtyminen arkeologiaan sai hänet toisiin ajatuksiin.

– Missään alaviitteessäkään ei väitetty, että maailma voisi olla kuusituhatta vuotta vanha. Fossiilit ja maakerrostumat vakuuttivat.

Sekä luomiskertomus että evoluutio kertovat, että maailmankaikkeudella on alku, ja Raamatun luomisjärjestys vastaa suunnilleen evoluutioteorian käsitystä lajien kehittymisestä.

– Evoluutio on paras selitys kaikelle sille, joka luomakunnasta nyt nähdään. Teoriassa on paljon aukkoja, emmekä tunne koko prosessia. Aukkojen vuoksi teorian vastustaminen on kohtuullisen helppoa, Junkkaala myöntää.

Kreationismikirjallisuutta paljon suomeksi

Kreationismikeskustelu on pinnalla varsinkin Yhdysvalloissa. Se pulpahtaa herkästi esille, kun puhutaan koulujen biologian opetuksesta. Tuovi Pääkkönen näkee sen johtuvan siitä, että maan kouluissa ei opeteta uskontoa.

– Keskustelu on tulehtunutta, koska maailmankatsomukselliselle keskustelulle ei ole luontevaa paikkaa kouluissa. Yhdysvallat on uskonnollinen kansakunta, ja siellä olisi tarve keskustella näin isosta tieteenfilosofisesta kysymyksestä.

Eero Junkkaala huomauttaa, että evankelikaalinen – ja siten kreationistinen – kristillisyys on myötätuulessa Yhdysvalloissa. Maassa julkaistaan paljon kirjallisuutta, joka puolustaa kreationismia, ja kirjallisuutta käännetään myös paljon suomeksi.

Moraalin pohtiminen ihmisen merkki

Evoluutioteoriaa on syytetty siitä, että se asettaa ihmisen samalle viivalle eläinten kanssa. Kun teoria puhuu eloonjäämistaistelusta, sen voidaan tulkita hyväksyvän epätasa-arvon ja sorron. Vahva vie ja heikko vikisee.

Eero Junkkaala tulkitsee asian päinvastoin. Yhteiset biologiset juuret eläinten kanssa eivät vähennä ihmisen arvoa.

– Jumala on luonut eläimet ja ihmiset, mutta vain ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Jokainen ihminen on Jumalan kuvana arvokas.

Tuovi Pääkkönen ajattelee, että kertomus ihmisen luomisesta tarkoittaa symbolisesti sitä hetkeä, jolloin ihmisen alkumuoto alkoi miettiä moraalia ja kuolevaisuutta.

– Jumalan kosketuksen hetki oli se, kun ihminen tuli tuntemaan hyvän ja pahan. Aatami ja Eeva eivät ole historiallisia henkilöitä, vaan he edustavat ihmisiä, meitä kaikkia.

Kirkot: evoluutio Luojan työkalu

Evankelis-luterilainen kirkko ei sitoudu kreationismiin eli luomisoppiin. Kirkon virallisilla nettisivuilla kantaa perustellaan seuraavasti:

– Luterilainen kirkko ei katso, että evoluutioteoria luonnontieteellisenä selitysmallina on ristiriidassa luomisuskon kanssa. Luomisusko on kokonaisvaltainen uskonnollinen tulkinta elämän ihmeestä ja sen synnystä. Evoluutioteoria on totena pidetty luonnontieteellinen selitysmalli lajien kehittymisestä.

Myös katolinen kirkko on hyväksynyt evoluutioteorian.

– Luonnon evoluutio ei ole ristiriidassa luomisteorian kanssa, sillä evoluutio edellyttää kehittyvien asioiden luomista, muotoili paavi Franciscus teistisen evoluution näkemyksiä myötäillen.

Kannanotto ei ole uusi, sillä jo paavi Pius XII ilmoitti vuonna 1950, että katolisen kirkon oppien ja evoluution välillä ei ole ristiriitaa.

Myös ortodoksinen kirkko on samoilla linjoilla.

Artikkeli Ja Jumala loi julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Voin kertoa salaisuuden: keski-ikäinen täti huomaa sortuvansa samantapaiseen käytökseen. Kun sitä tekee päivät pitkät työtä tietokoneella ja oppii käyttämään cancelia eli kumoa edellinen toiminto -nappia, se siirtyy helposti myös live-elämään.

Kannat viikattuja lakanoita, ja jostain syystä pino leviää käsistäsi lattialle. Alat vilkuilla universumin suurta kumoa-toimintopainiketta – missä se on, miksei sitä löydy täältä kodinhoitohuoneesta?

Neulot kirjoneulelapasia, ja huomaat viisi kerrosta sitten tekemäsi virheen kuviossa. Kumoa, kumoa, kumoa. Ei kun.

Kahvinsuodatinpussi leviää keittiön lattialle. Kumoa. Ei pussi vaan toiminto.

Tuttava puhuu hermostuttavan hitaasti ja laveasti. Tarvitaan nopeuta-toimintoa.

Tuttava puhuu liian hiljaisella äänellä. Mielikuvissasi osoitat häntä television kaukosäätimellä ja painat volyyminappia.

Tuttava puhuu liian kovalla äänellä eikä osaa lopettaa selostustaan. Kaukosäädin käteen ja mute-toimintoa painamaan. Ai että olisi kätevä, tällä pelastettaisiin monta pitkää bussimatkaa ja tylsää palaveria.

Artikkeli Universumi tarvitsee kumoa-toimintoa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Ei työpäivän jälkeen jaksa lähteä kotisohvalta sururyhmään Nykyajan työelämä merkitsee monelle myös matkatyötä. Skype mahdollistaa heidän osallistumisensa, ryhmän toinen vetäjä, seurakunnan diakoniasta vastaava Heini Lekander sanoo.

Sekä ryhmän ensimmäinen että viimeinen kokoontuminen ovat Kuokkalan kirkossa, väliin mahtuu viisi skype-kokoontumista.

– Moni löytää vertaisryhmiä netistä, ja nyt on tarjolla luottamuksellinen vertaisryhmä myös surun käsittelyyn, Lekander kertoo.

Ilmoittautuminen Skype-sururyhmään on parhaillaan menossa.

Ryhmässä jaettu jää ryhmään

Läheisen kuolema muuttaa elämän uudelle tolalle. Suru ei ole sairaus, mutta se voi tuoda muun muassa univaikeuksia ja muistin pätkimistä.

– Sururyhmässä saa kuulla, että muilla on samantapaisia kokemuksia. Jokaisen suru on ainutlaatuinen, mutta silti surussa on myös yhteisiä piirteitä, Lekander sanoo.

Suositus on, että sururyhmään tullaan noin vuoden sisällä kuolemantapauksesta, mutta ei heti hautajaisten jälkeen. Puolentoista tunnin mittaisia kokoontumisia on seitsemän. Ryhmä on luottamuksellinen paikka puhua surusta.

– Ryhmässä jaetut asiat jäävät aina ryhmään.

Sururyhmässä et ole yksin

Asta Vilpposen elämä muuttui, kun hänen miehensä sai syöpädiagnoosin ja menehtyi neljän kuukauden kuluttua taudin toteamisesta. Seuraava sururyhmä alkoi muutaman kuukauden kuluttua menetyksestä, surun polulla vähän liian pian.

– Olin vielä shokkitilassa, eivätkä tapahtumat olleet jäsentyneet mielessäni.

Vaajakosken kirkolla kokoontuneessa sururyhmässä Vilpponen sai vertaistukea ja myös teoriatietoa surun vaiheista.

Tutkittu tieto auttoi ymmärtämään, ettei surua voi kiirehtiä. Ahdistus hellittää aikaa myöten.

– Toisten kokemusten kuuleminen antoi käsityksen, etten ole tilanteessa yksin.

Tunteiden kirjo yllätti

Vilpponen huomasi, että menetykseen liittyy monenlaisia tunteita. Surun, kaipauksen ja ahdistuksen lisäksi mieltä kaihertaa syyllisyys. Olisiko pitänyt huomata sairaus aikaisemmin? Olisiko pitänyt puhua puolison kanssa enemmän kuolemasta? Miten olisi pitänyt ottaa puheeksi hengelliset asiat?

– Sururyhmän vetäjät, pappi ja diakoni, korostivat, että ihminen ei voi hallita elämää eikä kuolemaa. Toisen taivasosuus ei ole minun vastuullani

Vilpposen sururyhmässä oli vain neljä osallistujaa, mikä oli hänen mielestään liian vähän. Toisten menetysten kuuleminen oli positiivinen kokemus, vaikka oma suru estikin paneutumasta toisten kokemuksiin syvällisesti.

Hengellisyys ei ollut ryhmässä tyrkyllä, vaan läsnä lohduttavalla tavalla.

Sururyhmiä Skypessä ja kirkoissa

Sururyhmä Skypessä
Ohjaajina diakoni Heini Lekander ja pastori Kati Reukauf. Osallistujilla pitää olla oma kone ja Skype-yhteys. Ilmoittautumiset 15.9. mennessä heini.lekander@evl.fi tai 050 521 5416. Alkaa Kuokkalan kirkossa 4.10. klo 18–9.30, ja päättyy 10.1. Skypekokoontumiset ovat 11.10., 1.11., 8.11., 29.11. ja 13.12.

Korpilahden sururyhmä alkaa 14.9. klo 18. Ilmoittautumiset 11.9. mennessä 050 557 9003.

Keljonkankaan sururyhmä vuodenvaihteen jälkeen. Lisätiedot 050 549 7015.

Sururyhmä lapsensa tai nuorensa menettäneille vuodenvaihteen jälkeen. Lisätiedot 050 413 9294.

Lasten sururyhmä vuodenvaihteen jälkeen. Lisätiedot 050 380 0583.

Sururyhmä itsemurhan tehneiden läheisille Kortepohjassa to 12.10. klo 18. Ilmoittautuminen suvi.leppapuisto@evl.fi tai 050 549 7008.

Artikkeli Suru muuttaa koko elämän julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– On tämä epävakaisemmaksi mennyt, mutta toisaalta säät aina vaihtelevat.

Tänä vuonna kylvöön pääsi normaalia myöhemmin, ja puinti siirtyy viikolla tai parilla.

– Yleensä puinti alkaa elokuun viimeisellä viikolla, nyt syyskuun alussa. Lämpöä ja valoa ei ole saatu riittävästi, ja kaura ei ole kypsynyt.

Ilmastonmuutos muuttaa talvia

Ahola arvelee, että ilmastonmuutos ei ihan heti näy keskisuomalaisella viljatilalla.

– Kasvivalikoimat saattavat muuttua, mutta vuodesta 2001 lähtien kauralajikkeissa ei ole tapahtunut muutoksia – ei meillä voi eteläisen Suomen lajikkeita viljellä. Suurin uhka ovat kasvitaudit, jotka lisääntyvät lämpenevien talvien myötä.

Isoimmat muutokset tapahtuvat hänen arvionsa mukaan eteläisessä Suomessa ja rannikolla ja enemmän metsä- kuin maataloudessa.

– Näillä korkeuksilla muutoksia näkyy talvien roudassa ja lumipeitteisyydessä, ja siitä voi tulla ongelma syysrukiille ja -vehnälle sekä syksyllä kylvetylle heinälle. Jos ei ole kunnon routa, ja pelloille satanut vesi jäätyy, tulee jääpolte, ruis ja heinä tukehtuvat. Se tulee olemaan ongelma. Pellot pitää salaojittaa hyvin.

Myrskyjen arvellaan lisääntyvän. Ahola muistuttaa, että on niitä ennenkin nähty.

– Vuonna 1954 meidän tilalta tuhoutui osittain rakennuksia ja metsää.

Kambodzassa riisin viljely kärsii

Kambodža on Maailmanpankin mukaan yksi eniten ilmastonmuutoksesta kärsivistä maista. Suuri osa maataloudesta perustuu siihen, että monsuunisateet nostavat veden pintaa, jolloin tulvat tuovat ravinteikasta maa-ainesta pelloille. Tärkein vilja riisi tarvitsee noin 30 sentin verran vettä pelloilla.

– Nyt on liian isoja tulvia, liian pitkiä kuivia kausia. Hyvää keskivertovuotta ei ole ollut pitkään aikaan, kertoo Kirkon ulkomaan­avun maajohtaja Saara Lehmuskoski.

Viljelijä on tiennyt luonnon merkeistä, milloin riisi pitää istuttaa. Nyt merkit ovat sekaisin. Köyhät pienviljelijät ottavat lainaa jopa 18 prosentin korolla siemenviljaa varten.

– Jos tulva tai kuivuus vievät sadon, he eivät voi maksaa lainaa takaisin ja joutuvat luopumaan pelloistaan. He lähtevät laittomiksi tai laillisiksi siirtotyöläisiksi Thaimaan rakennuksille.

Jokien patoaminen ja trooppisten metsien hakkuut muuttavat myös ilmastoa. Kymmenen vuoden aikana Kambodžassa on hakattu noin 45 prosenttia metsistä.

Ilmaston muuttumiseen pakko sopeutua

Kirkon ulkomaanapu toimii viranomaisten ja järjestöjen kanssa sekä ruohonjuuritasolla viljelijöiden kanssa. Viljelijöitä opastetaan käyttämään riisilajikkeita, jotka kestävät poikkeussäitä, sekä viljelemään riisin lisäksi tomaattia, pippuria ja hedelmiä. Kirkon Ulkomaanapu neuvoo perustamaan osuuskuntia myyntiä varten.

– Helpotamme markkinoille pääsyä luomalla yhteyksiä ravintoloihin, kauppaketjuihin ja tukkuostajiin.

Tulviin varaudutaan rakentamalla korkeille paikoille varastoja, joissa on ruokaa ja vettä, ja joihin vanhukset ja lapset viedään suojaan. Kuivuuden varalta kyliin rakennetaan vesialtaita.

– Ilmastonmuutosta emme voi estää, seurausten kanssa on opeteltava elämään, Lehmuskoski sanoo.

Sateet jättivät Somalimaan väliin

Somalimaassa sateet ovat jättäneet vuoden väliin. Kuiva kausi ja sadekausi ovat itäisen Afrikan normaalia vaihtelua, mutta nyt kuivuus alkaa olla krooninen vitsaus.

– Kun tulin Itä-Afrikkaan kuutisen vuotta sitten, vanhat maanviljelijät sanoivat, että jotain on muuttunut, mutta eivät osanneet sanoa, mistä oikein on kyse, sanoo Kirkon ulkomaanavun Kenian ja Somalian maajohtaja Mika Jokivuori.

Ennen viljelijät tiesivät, että sateet tulevat toukokuun puolivälissä, ja osasivat ajoittaa kylvöt ennen niitä. Nyt sateita ei tule tai ne tulevat väärään aikaan ja liian runsaina. Liika sade huuhtoo maa-aineksen pelloilta. Kuivuus kuivattaa viljan ja tappaa paimentolaisten karjan.

Kiistelyn sijaan on toimittava

Länsimaissa voidaan teoretisoida ilmastonmuutoksesta. Somalimaassa se tunnetaan omissa nahoissa.

– Täällä on nyt päätettävä, mitä voidaan tehdä ihmisten auttamiseksi.

Moni maanviljelijä ja paimentolainen on jättänyt peltonsa ja lähtenyt kaupunkeihin tai naapurimaihin. Kirkon ulkomaanapu yrittää ehkäistä ilmastopakolaisuutta. Se on avustanut yhteistyökumppaneitaan itäisessä Somalimaassa. Avustuksen turvin kyliin on rakennettu kaivoja ja kuljetettu tankkiautoilla vettä.

Järjestö on kouluttanut maan sisäisiä pakolaisia sekä Jemenistä paluumuuttaneita pakolaisia pienyrittäjyyteen ja antanut heille starttirahaa.

Kirkon ulkomaanapu kannustaa testaamaan uusia kasveja ja ruoanvalmistustapoja. Maissi on herkkä kuivuudelle, ja sen ravintoarvo on heikko. Kassava on parempi kasvi.

Perinteinen uuni – kolme pientä kiveä, niiden päälle kattila, kattilan alle tuli – vaatii paljon puuta. Se kannattaa korvata kaasukäyttöisellä uunilla.

– Ruokavaliosiirtymät ovat hitaita, samoin uusien kasvien viljelyn oppiminen, Jokivuori toteaa.

Artikkeli Ilmojen armoilla julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Köyhyys ei synny sattumalta vaan se on ihmisten, erityisesti valtaapitävien toiminnan tulosta. Köyhyys on vääryys, joka saa Raamatussa usein jumalallisen tuomion, kirjoittajat toteavat.

”Ropoleski” oli uskonnon uhri?

Tämä kertomus on tuttua pyhäkoulukamaa: Jeesus istuu temppelissä vastapäätä uhriarkkua, johon ihmiset lahjoittavat rahaa. Köyhä leski kilauttaa viimeiset roponsa ja Jeesus väittää naisen uhranneen enemmän kuin kukaan toinen.

– Muut antoivat liiastaan mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi.

Tätä on luettu esimerkkikertomuksena siitä, kuinka ihmisen tulee antaa kaikkensa Jumalan haltuun.

Sakari Häkkinen kuvailee, miten ugandalainen leskivaimo kertomuksen ymmärtää. Hän löytää itsensä sen päähenkilönä, mutta ei iloisena antajana vaan riiston kohteena. Raamatun leskivaimo – kuten ugandalainenkin – elää ilman sosiaalihuoltoa, patriarkaatissa, jossa nainen on miehen omaisuutta ja jossa vanhan ja sairaan ainoa turva on perhe ja suku. Verkostosta putoaminen on kohtalokasta.

–  Vapahtaja näki, miten naiselta viedään temppeliverona viimeisetkin elämisen mahdollisuudet. Köyhien ja leskien puolustaja on nähnyt hänen hätänsä. Ugandalaisköyhä tunnistaa tilanteen, Häkkinen huomauttaa.

– Jeesus ei puhu siitä, kuka uhraa eniten vaan ketä riistetään eniten.

Lisäksi uhriarkku ei ollut hyväntekeväisyyttä varten vaan temppelin korjaamista varten – temppeliin, johon naisella ei edes ollut pääsyä. Tätä uhrikäytäntöä vastaan Jeesus nousi, ja se maksoi hänen henkensä.

– Ironista, että leskeä on pidetty esimerkillisenä uhraajana. Ihmisarvoinen vanhuus ei ole sitä, että vanhukselta viedään viimeinenkin ropo ns. hyvään tarkoitukseen. Ihmisarvoinen vanhuus ei toteudu Afrikassa, mutta ei se toteudu hyvinvointi-Suomessakaan, kun yhteiskunnan varoja käytetään kaikkeen muuhun – kuten tuottavan kansanosan hyvinvoinnin lisäämiseen.

Sairaan kurja köyhyys

Vanhan testamentin ajan sosiaalihistoriaa kuvaavat tekstit, jotka kertovat köyhien tilanteista ja antavat ohjeita, miten suhtautua köyhiin. Ennen kaikkea ne puolustavat köy­hiä rikkaita vastaan. Köyhän ääni sellaisenaan ei silti juuri kuulu.

– Yleensä näissä teksteissä köyhä on kohde, se toinen, jonka asiaa ajetaan.

Raamatun tekstien kirjoittajat olivat sikäli yhteiskuntansa eliittiä, että he olivat luku- ja kirjoitustaitoisia ja sellaisessa asemassa, että heidän äänellään oli kaikupohjaa. Kerjäläinen ei päässyt vaikuttamaan kohtaloonsa eikä kohteluunsa.

Jobin nopea alamäki

Poikkeuksena Raamatun köyhien joukossa on Job, varakas mies, jonka onni kääntyi hetkessä. Hän menettää omaisuutensa, perheensä, terveytensä. Ylväs patriarkka ja hyväntekijä löysi itsensä tuhkakasasta raapimasta kutiavia paiseita.

Hanne von Weissenberg muistuttaa, että  länsimaissa köyhyys ja sairaus kulkevat käsi kädessä. Heikossa sosiaalisessa asemassa olevilla ja vähän koulutetuilla ihmisillä pitkäaikaissairaudet ovat yleisempiä. Noidankehä on valmis: köyhyys lisää sairastuvuutta ja sairaus aikaansaa köyhyyttä.

– Jobin tilanteen teki vaikeaksi huono-osaisuuden ja vastoinkäymisten kasautuminen. Myös nyky-Suomessa ongelmat kasautuvat. Sairaus on kolmanneksi tärkein velkaantumisen syy työttömyyden ja konkurssin jälkeen. Rahanpuute estää jopa lääkkeiden hankkimisen

Kun Job menettää rahansa, hän menettää vaikutusmahdollisuutensa ja syrjäytyy.

– Mitkä ovat köyhän oikeudet tänä päivänä? Saako köyhä valittaa vai pitäisikö hänen muuttua näkymättömäksi? Saako köyhä näkyä katukuvassa vai siivotaanko kerjäläiset ja metsien miehet katukuvaa pilaamasta ja rauhaa häiritsemästä?

Tunsiko Jeesus aidosti köyhän osan?

Autuaita olette te köyhät, sanoi Jeesus. Kommentti kuulostaa oudolta. Yhtä oudolta kuin huoleton kehotus katsoa kedon kukkia tai taivaan lintuja, jotka eivät huolehdi mitä päällensä pukisivat tai mitä suuhunsa laittaisivat. Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa. Näin Jeesus sanoi maaseudun maattomille ja kaupunkien työttömille

Sakari Häkkinen keskusteli Jeesuksen sanoista tansanialaiskylässä, joka elää absoluuttisessa köyhyydessä. Ruoan saanti riippuu sateiden tulosta ja kylän juomavesi aiheuttaa sairauksia. Aluksi kyläläiset korostivat luottamusta Jumalan huolenpitoon. Sitten alkoi tulla muita sävyjä.

– Jos joku naapurikylästä tulisi puhumaan minulle tuollaista, ajattelisin, että hänellä ei ole kaikki kunnossa tai että hän hautoo pahaa, sanoi lasta selässään kantava nainen.

Toisten mielestä sellainen ihminen olisi mielenvikainen.

– Köyhät kuuntelivat Jeesusta mielellään, mutta rikkaat suuttuivat ja olisivat voineet lyödä häntä, kyläläiset arvelivat

Evankelista huomautti, kuinka tärkeää on suunnitella tulevaisuutta eikä heittäytyä sen uskon varaan, että asiat hoituvat ilman omaa myötävaikutusta.

Köyhistä huolehtiminen velvollisuus

Jeesus puhui huolettomuuspuheensa köyhien yhteisölle Galileassa. Kehotuksella olla murehtimatta on kaksi tähtäyspistettä. Toinen on se, että Jumalan valtakunta – hyvien aikojen käänne – tulee pian ja muuttaa kaiken.

Toinen vaihtoehto on se, että Jeesus puhuukin (hyväosaisempien) seuraajiensa suhtautumisesta omaisuuteen. Jumalan valtakunnan muodostivat maan päällä ne ihmiset, joita Jeesuksen puhe oli koskettanut ja jotka oli­vat ottaneet asiakseen Jumalan perheväen kunniatehtävän: köyhimmistä ja vähäisimmistä huolehtimisen.

– Niiden, joilla on työtä ja toimeentulo, on velvollisuus osoittaa huolenpitoa ja rakkautta kaikkein köyhimpiä kohtaan. Se on Jumalan tahto.

Köyhät naiset ja Sodoman synti

Kari Latvus esittelee Vanhan testamentin Hagarin. Hän oli Aabrahamin orja ja synnytti tälle pojan, Ismaelin. Kun Aabrahamin oikea vaimo Saara kyllästyi Hagariin ja tämän poikaan, orjatar ja poika saivat lähteä: menkää erämaahan kuolemaan. He eivät kuolleet, sillä ”Jumala oli heidän kanssaan” – vaikka sallikin yksinhuoltajaäidin ja tämän pojan karkotuksen.

– Kertomuksen lukija on monien historian kerrostumien puristuksessa. Suomessa naisen asema on parempi kuin missään muualla, mutta silti naiset saavat vähemmän palkkaa ja joutuvat edelleen parisuhdeväkivallan uhreiksi. Orjuus on kielletty mutta naisten hyväksikäyttö ei ole loppunut. Jos vierasmaalainen nainen ei suostu elämään ehkä väkivaltaisenkin miehen ehdoilla, uhkana on maastakarkoitus, Latvus viittaa useiden mm. Thaimaasta tulleiden naisten kohtaloihin.

Ja se Sodoman synti? Sodomassa asuvan Lootin taloon pyrki kaksi muukalaista, mutta kaupunkilaiset uhkasivat raiskata heidät. Kertomus ei kuvaa homoseksuaalien himoa vaan sitä, kuinka kaupunkilaiset vihasivat ja syrjivät muukalaisia.

– Kertomus varoittaa torjumasta tuntematonta matkaajaa. Siirtolainen, turvapaikan hakija ja maahanmuuttaja etsii turvaa ja pelkää tulevansa häpäistyksi. Tämä ajatus on vaativa erityisesti länsimaisten yhteiskuntien kannalta, jos sitä sovelletaan koko maapalloa koskevien ongelmien mittaamiseen, Latvus summaa.

Köyhien Raamattu
tulee tähän päivään

Köyhyys ja ihmisten eriarvoisuus on näkyvä ilmiö niin Raamatussa kuin tämän päivän yhteiskunnassa, mutta Raamattua ei ole totuttu lukemaan köyhyyden näkökulmasta.

Köyhien Raamattu sisältää keskeiset vähäosaisuuteen ja yhteiskunnalliseen epäoikeudenmukaisuuteen liittyvät tekstit ja niiden analyysit: missä oloissa tekstit syntyivät, miten ne otettiin vastaan syntyaikanaan ja kuinka niihin on vuosisatain vaihtuessa suhtauduttu. Erityisen mielenkiintoiseksi kirjan tekee se, että kirjoittajat tuovat tekstin nykyaikaan ja sitovat sen oman aikamme köyhyyteen ja epäoikeudenmukaisuuksiin.

Kirja esittelee raamatunkohtia, jotka rikastuneet länsimaiset kristityt mieluummin häveliäästi vaikenevat. Kirjoittajat liikkuvat niin köyhissä afrikkalaiskylissä kuin palestiinalaisten muurintakaisessa elämässä, jossa israelilaisten rakentama muuri pirstoo perheitä, sukuja ja sukujen iät ja ajat omistamia oliivitarhoja.

(Henki & elämän arkistojuttu 4/2011)

Artikkeli Köyhän asia on Raamatun punainen lanka julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Ovatko armo ja anteeksianto samoja asioita

Paavo Kettunen, käytännöllisen teologian professori Itä-Suomen yliopiston Läntisen teologian laitokselta, vastaa:
Niistä puhutaan usein samoina asioina, mutta niiden välillä on tärkeä tehdä ero. Anteeksiantamiseen liittyy syyllisyys väärästä teosta. Armo on laajempi käsite. Se kohdistuu koko ihmiseen, välitetyksi tulemiseen. On asioita, jotka menevät huonompaan suuntaan, jos ne kohdataan anteeksiantamuksella. Esimerkiksi vääryyttä kokenut voi pyytää anteeksi. Hänelle ei tule antaa synninpäästöä. Sen sijaan hänet tulee kohdata välittävässä ilmapiirissä, niin että hän uskaltaa puhua siitä, mitä on joutunut kärsimään.

 Armon kokeminen konkretisoituu ihmisten kautta: onko ihmisiä, joiden seurassa voi olla oma itsensä ja jotka kannustavat vastoinkäymisissä?

Armo opettaa elämään Jumalan mielen mukaan, antamaan ja pyytämään anteeksi niiltäkin jotka vihaavat meitä ja joita me emme ymmärrä

Ihmiset uskoo sellaseen mitä ei ole olemassakaan, koska niillä on kuoleman pelko. Pelkäävät helvettiä…

Ovatko Jumalan armo ja ihmisten armo sukua ?

Ihmisten armon asenne on pohjimmiltaan samaa, jolla Jumala kohtaa ihmistä. Armahtavaisuus ei välttämättä edellytä aktiivista uskonelämää, vaan se on mahdollisuutena jokaisessa ihmisessä. Joskus jopa tuntuu, että ne, jotka eivät tunnustaudu kristityiksi, voivat olla armahtavaisempia – he eivät aseta itseään toisen yläpuolelle. Armahtavaisuus nousee luomistodellisuudesta ja toteutuu empatiakykynä ja kykynä asettua toisen asemaan. Armolle voi antaa lisäsyvyyttä se, että on itse saanut voimakkaan armon kokemuksen.

Armo kuulostaa joskus armopalalta. Asuin kouluvuosina tätini nurkissa, ja silloin tällöin sain kuulla, että ”armosta sinä täällä olet”. Eihän hänenkään ollut helppoa pitää nurkissaan levotonta nuorta. Ymmärrän sen nyt.

Onko armo vallankäyttöä?

Jos puhutaan lainsäädännöstä, armo on vallankäyttöä. Se, joka voi myöntää armahduksen, on asetettu siihen asemaan. Hän voi armahtaa tai olla armahtamatta, eikä sitä tarvitse perustella.

Armahtavainen ihminen tajuaa, että hänellä itselläänkin on paljon puutteita. Ihmisten armollinen asenne toisiaan kohtaan toteutuu, kun ihmiset kokevat olevansa samalla tasolla. Ylhäältä tuleva, toisen reppanaksi alentava armahtaminen, joka sisältää ajatuksen omasta puhtaudesta, voi olla armon pahin vihollinen.

Jumalan armoa on vaikea ymmärtää, jos on lapsena sisäistänyt kokemuksen itsestään huonona tai jollain tavalla sellaisena, ettei kelpaa, ettei ole rakastamisen arvoinen. Lapsuudenkokemukset vaikuttavat.

Persoona vaikuttaa siihen, miltä armo ”tuntuu”?

Elämänkokemukset muokkaavat jumalakäsitystämme. Yliluonnollinen armon kokemus on harvinaisempaa. Häpeätutkimuksessani muutama vastaaja tosin kertoi kokemuksista, jotka olivat ylittäneet tavallisen toiminnan – ihminen, joka ei ole pystynyt hyväksymään itseään, on saanut syvän kokemuksen Jumalan hyväksynnästä.

Armollisuuden kohtaaminen ei lisää kenenkään ihmisarvoa, mutta se voi auttaa häntä tunnistamaan oman ihmisarvonsa.

Olemmeko nykyään armottomampia?

Läpi historian on ollut julmuutta ja armottomuutta. Silti historiassa kulkee myös armon juonne. Tämän päivän armottomuus ei ole niinkään julmuutta vaan välinpitämättömyyttä ja piittaamattomuutta. Toisen asia ei kosketa minua . Ehkä se on yhteydessä siihen, että meidän täytyy taistella oman hyvämme takia ja pelastaa oma elämämme.

Anteeksi en anna. On pilattu perheen jäsenten elämä. Saavat kostonsa, elämä sen tuo, ennemmin tai myöhemmin. Armoa ei tipu sellasille jotka toistuvasti pettävät lupauksensa.

Miksi kannattaisi edes yrittää?

Ketään ei voi käskeä antamaan anteeksi eikä muuttumaan armolliseksi. Se on pitkä psyykkinen prosessi. Anteeksiantamista voi auttaa, jos ihminen saa armollisessa ympäristössä tuoda esille sen, miksi ei anna anteeksi, mitä katkeruutta ja muita tunteita asiaan liittyy.

Armollinen kirkko ottaa ihmisen tosissaan

Uskovat leikkivät sanoilla, armollakin. Ovat itse kykenemättömiä anteeksi pyytämään tai armoa antamaan. Moni uskova on parannuksen tehnyt, mutta muistaa maailman tappiin asti toisten pahat teot muttei omiaan.

Miten kirkko voi  pitää armoa vakuuttavasti esillä?

– Tärkeää on, että ihmiset saavat seurakunnissa kokemuksen välitetyksi tulemisesta. Kun kirkossa todentuu se, että ketään ei jätetä eikä kenenkään ohi ja yli kävellä. Kun kirkko on yhteisö, joka ottaa todesta ihmisen kysymykset ja ihmisen kokonaisuutena. Kun ihmiseltä ei odoteta suorituksia, vaan kirkkoon saa tulla, meni hyvin tai huonosti.

Artikkelin kursivoidut osuudet on poimittu Facebook- ja suomi24.fi -keskustelupalstalta.

Paavo Kettunen on käytännöllisen teologian professori Itä-Suomen yliopiston Läntisen teologian laitoksella

Artikkeli Armoa silmän tasalta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

B) Nimesi sait
1 Vanhempiesi unessa saaman ohjeen mukaisesti.
2 Olet isovanhempiesi kaima.
3 Ensimmäinen nimesi on peräisin Harry Potterista a toinen Ta r u sormusten herrasta trilogiasta.

C) Menet kutsuille. Isäntäväki tarjoaa sinulle muodikkaasti paahdettuja heinäsirkkoja. Mitä teet?
1 Kasaat lautasellesi läjän rapeita hyönteisiä, syöt ne maiskutellen ja kehuen ruoan ekologisuutta ja proteiinipitoisuutta.
2 Otat lautasellesi 1–3 pitkäsäärtä, nielaiset yhden ja säilöt loput poskeesi. Kumarrut solmimaan kengännauhaa, koukit samalla yönteiset pois suustasi ja laitat ne taskuun.
3.Valahdat kalpeaksi ja syöksyt vessaan oksentamaan.

D) Jos vertaat ihmisiä eläimiin, mitkä eläimet valitset vertailukohdaksi?
1 Te käärmeen sikiöt!
2 Tuohan on susi lammasten vaatteissa.
3 Mikä rantaleijona.

E) Saat työssäsi kehuja, ja omasta mielestäsi et ole ansainnut niitä. Mitä sanot?
1 Minun jälkeeni tulee se, jonka kenkiäkään en kelpaa riisumaan.
2 Noo… löytäähän se sokeakin kana joskus jyvän.
2 Mä oon NIIN hyvä. Taidanpa kääntää kehuvan sähköpostin parille esimiehelle.

F) Kuulet, että kansanedustaja lemppasi puolisonsa ja muutti asumaan nuoremman veljensä vaimon kanssa.
1 Julistat kovaäänisesti, että se oli epäeettinen teko.
2 Päivittelet asiasta kertovaa iltapäivälehden uutista ja jaat sen sosiaalisessa mediassa.
3 Lataat kännykkäkamerasi akun ja menet kyttäämään pusikkoon heidän yhteisen kotinsa lähelle. Kuvan lähetät 7 päivää–lehteen.

G) Juhannusta vietät
1 Huutamalla erämaassa.
2 Huutamalla torilla.
3 Ihan päättömästi.

Testin tulos

Jokaisesta ykköskohdan valinnasta saat kolme pistettä, kakkoskohdan valinnasta kaksi pistettä ja kolmoskohdan valinnasta yhden pisteen. Laske pisteet yhteen ja katso, mikä on profeetta-asteesi.

Pisteitä 18–21
Sinussa on ainesta ihmisten herättelijäksi. Sinulla on herkkä eettinen omatunto, joskus jopa liiankin yliviritetty. Tapasi antaa palautetta ei aina ole kovin diplomaattinen, joten ajaudut helposti hankaluuksiin. Kannattaisiko välillä löysätä pipoa ja muistaa, että olet ihminen, et profeetta?

Pisteitä 11–17
Olet keskitien kulkija. Huomaat epäkohtia ympärilläsi ja mietit, miten voisit huomauttaa niistä ystävällisesti ja ketään loukkaamatta.
Menestyt työkavereittesi kanssa ja osaat myös laskea leikkiä sopivissa tilanteissa. Ehkä sinun kannattaisi joskus ottaa terävämmin kantaa huomaamiisi vääryyksiin.

Pisteitä 10 tai vähemmän
Olet stressaamaton persoona, joka löydät asioista niiden huvittavat puolet. Työkaverina hauskutat muita, mutta sinulla on taipumusta opportunismiin ja toisten hyväksikäyttöön, mikä aiheuttaa rasitusta työyhteisössä. Sinun kehityskohteesi on omantunnon herkistäminen.

Artikkeli Laske profeettapisteesi julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.