– Tässä toisessa on ollut irrallinen kynttilä, joka on näköjään palanut loppuun. Pohjalle ei ole jäänyt juuri yhtään kynttilää. Tähän voi laittaa uuden kynttilän palamaan, tai tämän voisi viedä lasinkeräykseen. Hyvä valinta. Tässä toisessa on kynttilä kiinni lasissa, usein tällainen kynttilä ei pala loppuun asti. Osittain palanutta kynttilää ei voi laittaa lasinkeräykseen eikä käyttää uudelleen, Heikkonen harmittelee.

Kestolyhty on hyvä valinta

Vanajan hautausmaalla kirkon takana uudehkoilla haudoilla näkyy paljon erillisiä metallirakenteisia lasilyhtyjä ja jonkin verran hautakivessä kiinteästi olevia kynttilän paikkoja.

– Nämä suojaisat lyhdyt ja hautakivien kynttilän paikat ovat hyviä, niissä kynttilät palavatkin pidempään, mainitsee Teija Marjamäki, Hämeenlinnan seurakuntayhtymän hautaustoimen päällikkö.

Erilliset lyhdyt ovat kauniita ja käytännöllisiä hämärään ja pimeään vuodenaikaan, mutta kesäksi ne pitäisi viedä haudalta pois, jotta ne eivät ole hautojen hoidon tiellä.

Entä patterikynttilät? Pitkään palavat led-kynttilät?

Olisi todella tärkeää, että ihmiset hoitaisivat patterikynttilöiden tyhjät patterit pois itse, samoin toimimattomat patterikynttilät, Marjamäki toivoo.

Kynttiläjäte pitäisi kerätä itse

Haudoille tuodut kertakäyttöiset hautakynttilät kaunistavat hautoja hetken, mutta kun kevät paljastaa lumen alta mustuneet jätteet, ne tekevät koko alueesta ikävän näköisen.

– Hautausmaan yleishoitoon kuuluu hautojen pintojen yleissiivous keväällä ja syksyllä. On ikävän näköistä, jos kynttilä- jätteet jäävät haudoille kevääseen asti. Siksi toivomme, että kynttiläjätteet viedään itse pois haudalta seuraavalla käyntikerralla, Marjamäki ja Heikkonen selvittävät.

Miksi hautausmailla ei ole lasinkeräystä?

Hämeenlinnan seurakuntayhtymän hautausmailla on jäteastiat maatuvalle jätteelle ja sekajätteelle. Voisi luulla, että lasinkeräykselle olisi tarvetta, mutta lasinkeräysastioita ei nyt ole. Miksi näin, työnjohtaja Risto Heikkonen?

– Lasinkeräys ei toiminut käytännössä. Jos otin satunnaisesta keräysastiasta 50 roskaa, niistä vain 5 oli oikeassa astiassa, eli melko puhdasta lasia. Kaikki muut olivat muovijätettä, metallia, lasia, jossa oli liikaa kynttilää ja muita roskia. Näin ne piti joka tapauksessa viedä sekajätteeseen, Heikkonen harmittelee.

Jouluaatto suosituin

Haudoilla käydään eniten jouluaattona, myös joulupäivä ja Tapaninpäivä ovat vilkkaita aikoja hautausmailla.

Tänä jouluna Ahveniston hautausmaalla saa varautua pysäköintipulmiin, kun viereisen sairaalatyömaan vuoksi osa totutuista pysäköintipaikoista on pois käytöstä. Hautausmaalle käännyttäessä oikealla olevan huoltorakennuksen pihaan saa pysäköidä.

Artikkeli Kynttilävalinnalla on väliä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Koronan vuoksi käytössä ollut etätyösuositus sai lisäpontta sisäilmaongelmista: keskusseurakuntatalosta kannatti pysyä poissa, jos vain suinkin mahdollista.

Nopeat
päätökset

Uusien tilojen etsintä käynnistyi heti, ja juhannuksen jälkeen vuokratiloista tehtiin jo päätös. Isokin laiva liikkuu rivakasti, kun on aivan pakko.

– Jouduimme pakon sanelemana vaikeaan tilanteeseen, mutta samalla saimme loistavan tilaisuuden tulla tähän ihan keskelle, missä ihmiset liikkuvat muutenkin. Kun astun ovesta ulos, aina tulee hetken päästä
vastaan joku, jonka kanssa voi vaihtaa muutaman sanan, kirkkoherra
Kimmo Reinikainen kuvailee.

Vuokratilat ovat paljon pienemmät kuin entiset tilat Rauhankadulla.
Reinikainen näkee vuokratilat mahdollisuutena kokeilla, miten koronan aloittama työskentelytapojen muutos vaikuttaa tilatarpeisiin tulevaisuudessa.

Päivittäisen työnteon tavat ovat nyt muuttuneet valtavasti.
Monilla työntekijöillä ei ole enää pysyvää työpistettä, omasta huoneesta puhumattakaan.

Vaikka tilojen muutostyöt ja muutto lähtivät käyntiin rivakasti,
on matkalla vähän kompuroitukin.

On muutettu keskeneräisiin tiloihin, monia vastaamattomia kysymyksiä
mielessä.

– Muutostilanne on tosi stressaava monelle, toiset solahtavat
sujuvasti uuteen tilanteeseen. Tässä voi olla kyseessä hyvin syvä työtapojen muutos, Reinikainen pohtii.
Vuokratiloissa on tarkoitus olla noin viisi vuotta. Joulukuussa kirkkovaltuustolle esitetään tilatyöryhmän näkemys pitkäaikaisemmista seurakunnan tilatarpeista ja tilaratkaisuista.

Uusi kokoontumistila
keskelle kaupunkia

Yksi muuton tuoma mahdollisuus on uudenlainen kokoontumistila
entisessä liikehuoneistossa.

– Uuden tilan rakentaminen yhdessä kaupunkilaisten kanssa on innostavaa. Erityisesti minua kiehtoo se, miten kaupunkilaisten ideat ohjaavat uudenlaisiin toimintatapoihin. Koska seurakunta elää ajassa ja muuttuu toimintaympäristön mukana, täytyy seurakuntatilan ja seurakunnan toiminnankin uudistua, miettii Auli Saarsalmi-
Paalasmaa, joka aloitti seurakunnan viestintäpäällikön määräaikaisessa tehtävässä elokuussa.

Perheneuvonnan vastaanottotilat ovat osoitteessa 
Sibeliuksenkatu 5, 3. kerros.

Seurakunnan palvelutoimisto on osoitteessa Raatihuoneenkatu
19, eli Reskan kävelykadulla lähellä toria.

Palvelutoimisto on avoinna arkisin klo 9–12 ja 13–15.

Taloustoimisto ja monet muut Hämeenlinnan seurakuntayhtymän
työntekijät ovat Poltinaholla osoitteessa Verhonkatu 25–27.

Diakoniatoimisto ei muuttanut. Se on edelleen osoitteessa Birger Jaarlin katu 3.

Artikkeli Pakkorako toi ihmisten keskelle julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Maanantaina 20.9. kokoontumistilan käyttöä ideoitiin porukalla kirkossa torin vastakkaisella laidalla. Yhdessä mietittiin vastauksia neljään kysymykseen:
• Mitä toimintaa haluat itsellesi?
• Mitä toimintaa haluaisit muille?
• Millainen tunnelma, fiilis tilassa pitäisi olla?
• Nimiehdotus?
Toimintaideoita kertyi nopeasti seinille keltaisiin ja vihreisiin lappuihin. Paljon hyvää ennestään tuttua toimintaa, mutta myös uudenlaisia ideoita.

Koska tila on esteetön, se sopii hyvin kaikenikäisille. Moni ehdotus liittyikin ikäihmisten toimintaan.

Muita toimintaehdotuksia olivat muun muassa: yhteislaulutilaisuudet,
kuunteleva pappi paikalla, digiavustajan päivystys, kirkkokahvit, kirjallisuus- ja runohetket, (käsityö)kahvila, luentoja eri aiheista, rukouspiirit, raamattupiirit, sinkkujen säpinää, tarinankertojien tapaamisia.

Olipa aihe mikä tahansa, tärkeää on tuntea itsensä tervetulleeksi ja kohdata toisia.

Marketta Pajulahti, Maria Hakamäki ja Tuula Eerola istuivat penkissä miettimässä nimi-ideoita, kun pyysin heitä kertomaan ajatuksistaan. He ovat mukana vapaaehtoiskeskus Pysäkin toiminnassa ja lisäksi seurakunnan muussakin toiminnassa.

– Olen kyllä kovasti kaivannut toimintaa, kun ei ole pitkään aikaan ollut mitään, Maria Hakamäki puki kaikkien ajatukset sanoiksi.

– Kotona jo mietin etukäteen sopivaa nimeä, mutta ei vielä ole tullut mitään mieleen. Sen pitäisi olla lyhyt, tuumi Marketta Pajulahti.

–Seurakuntasalia ei nyt ole keskustassa ollenkaan, mutta se on vähän pitkä nimi. Miten olisi Reskan sali? pohti Tuula Eerola.

Valikoima muita illan osallistujien ehdotuksia kokoontumistilan nimeksi: Valoisa, Pisara, Lähde, Jordan, Risteys, Ristikka, Ilon kulma, Kotikulma, Yhteinen tupa, Majakka, Omakolo, Kulmakeidas, Sibeliuksen kulma ja Torin kulma.

 Sinäkin ehdit kertoa ajatuksesi kokoontumistilan toiminnasta ja nimestä.
 Lähetä sähköposti Kotikirkkoon: kotikirkko@evl.fi
 tai soita, laita tekstari tai WhatsApp-viesti tai puheviesti
 vastaajaan Johannalle: 040 804 9339.

Artikkeli Uusi tila, uudet ja vanhat hyvät ideat julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Hämeenlinna-Vanajan seurakunnassa jumalanpalvelusten lähettäminen aloitettiin vuosi sitten nollasta. Aluksi lähettäminen ostettiin ulkopuolelta. 

– Viime pääsiäisen jälkeen aloimme lähettää jumalanpalvelukset itse. Jotakin kokemusta striimaamisesta minulla oli ennestään, samoin Aleksi Vankalla, nuorella vapaaehtoisella, joka tuli nuorisotyön kautta auttamaan meitä alkuun, muistelee pastori Ville Halkoluoto. 

Lähetys- ja kansainvälisyystyön ohjaaja Paula Harju hakeutui mukaan nettijumalanpalvelusten toteuttamiseen. Hän on vuoden aikana opiskellut paljon lähetyksen tuottamista, tekniikkaa, äänten tallennusta ja miksausta ja muita hyviä käytäntöjä. 

– Työ on ollut tosi haasteellista ja olen tykännyt tehdä lähetyksiä. Se on todella erilaista kuin normaali arkityöni ja se on virkistävää, Harju kertoo. 

Vuoden mittaan taidot karttuivat ja toiminta vakiintui. Aluksi lähetyksen tuottaminen vaati aina kolmen ihmisen työn itse jumalanpalveluksen toimittajien lisäksi. Nyt lähetys tehdään kahden ihmisen voimin ja pian on tarkoitus, että yksi ihminen hoitaa kuvauksen, äänen ja itse lähettämisen. Tapahtuman tuottaminen Youtubeen ei kuitenkaan ole pelkkä napin painallus ja sillä hyvä. 

– Paljon työtä pitää tehdä jo ennen kuin menen kuvauspaikalle. Mietin ensin, kenelle lähetys tehdään, miksi se tehdään, kirjoitan kuvaussuunnitelman, raivaan tilasta kaiken turhan pois, mietin ja testaan kameroiden paikat ja kuvakulmat, samoin valot, etsin ja asennan tarvittavat johdot, teen esitykseen liitettävän grafiikan, kuvan välikuvat hetkiin, jolloin ei voi lähettää suoraa kuvaa, Harju luettelee. 

Jumalanpalvelukset on vuoden ajan lähetetty pääsääntöisesti Vanajan kirkosta. Pääsiäisen jälkeen lähetykset siirretään Hämeenlinnan kirkkoon muun muassa siksi, että Vanajan kirkossa on paljon häitä, kasteita ja siunaustilaisuuksia.   

Muutto tietää striimaajille uusien suunnitelmien tekemistä. Mitä Hämeenlinnan kirkossa voi kuvata välikuviksi? Miten isoista ikkunoista tulviva kevätvalo huomioidaan, ettei valkoasuinen pappi huku valkoisiin seiniin? Miten muusikot asetellaan, jotta turvavälit säilyvät, kaikki mahtuvat kuvaan ja virren sanatkin sopivat samaan näkymään?  

Artikkeli Striimi, suora lähetys, verkkojumalanpalvelus julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Keskusteluvieraita haastattelee pastori Hanna-Leena Kevätsalo-Vuorio. Musiikista vastaa houseband pastori Mirja Lassilan ja nuorisotyönohjaaja Make Kylväjän johdolla.  

– Nojatuoli-iltojen kantavana ajatuksena on ”elämä tässä ja nyt”. Keskustelemme siitä, mitä on elämä ja mitä ihmisyys, kuvaa Hanna-Leena Kevätsalo-Vuorio. 

–  Minua on jännittänyt ennen lähetyksiä todella paljon, mutta on ollut iso ilo huomata se aitous, avoimuus ja läsnäolo, millä vieraamme ovat tulleet haastateltaviksi. Olemme puhuneet arjen asioista, isoista asioista. Olemme sukeltaneet syvälle niin kuolemaan ja luopumiseen kuin siihen, mistä tähän kuluttavaan aikaan saa elämänvirtaa ja toivoa. 

– Usein sanomme olevamme seurakuntana läsnä pyhässä ja arjessa. Nojatuoli-illat ovat olleet minulle uusi mahdollisuus kuunnella erilaisten ihmisten ajatuksia elämästä ja oppia niistä. Pappina saan kohdata Nojatuoli-illoissa ihmisiä toisenlaisella tavalla kuin yleensä työssäni, se on ollut avartavaa ja ainutlaatuisen hienoa. 

Käsikirjoittaja, teatteriohjaaja Arto Myllärinen tuli tekemään Nojatuoli-iltoja omalla ammattiatidollaan ja kokemuksellaan.  

– Teen työkseni muun muassa oopperaa ja teatteria, ja nehän olivat keväällä tauolla. Niinpä oli mahdollista ja todella mieluisaa päästä tekemään tätä talk show’ta Hämeenlinnaan, Myllärinen kertoo. 

 Menneet ja tulevat Nojatuoli-illat seurakunnan Youtube-soittolistalla

Artikkeli Nojatuoli-ilta on keskusteluohjelma hämeenlinnalaisille julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

–Jos messu on meidän koti, se laitetaan yhdessä siistiksi ja kauniiksi. Kun uusia ihmisiä tulee mukaan, haluamme, että koti on hyvä myös heille. Kodissa ei vain käydä ja olla yhdessä, se myös tehdään yhdessä, Halkoluoto vertaa. Osallistuminen ei kuitenkaan ole pakko.

–Jos on sellainen tilanne, että ei voi antaa, vaan voi vain vastaanottaa, se sopii. Voit vain olla.

Erilaiset kodit ympäri Hämeenlinnaa

Hämeenlinna-Vanajan seurakunta on suuri, joten kotejakin on useampi. On koti, jossa palvellaan Jumalaa sunnuntaiaamuisin kello 10 perinteisen liturgian ja klassisen musiikin välityksellä. On koti, jossa lapsilla on erityinen kunniapaikka, ja on koti, jonka rakentajissa on paljon nuoria aikuisia ja musiikki kevyttä. Yhdessä kodissa syödään aina yhdessä ennen messua, ja toisessa kodissa kokoontuvat erityisesti nuoret seurakuntalaiset, kolmas koti on renkolaisten yhdessä omakseen tekemä.

–Haluamme, että jokainen hämeenlinnalainen löytää sellaisen messun, jossa kokee kosketusta toisiin ihmisiin ja Jumalaan, Halkoluoto tiivistää.

Kun koteja on erilaisia, niissä on erilaiset ”vanhemmat”. Jokaiselle messulle nimetään messutiimi, johon kuuluvat juuri siitä messusta vastuulliset seurakunnan työntekijät. Messutiimi tuntee oman messunsa ja oppii ajan mittaan tuntemaan mukana olevat seurakuntalaiset.

–Kun messu on tuttu ja osallistujat tuttuja, työntekijöiden on helpompi kohdata kävijät. On helpompi kysyä tuttua ihmistä mukaan tekemään ja osallistumaan. Samoin uusi osallistuja on helpompi huomata ja toivottaa henkilökohtaisesti tervetulleeksi. Toki messua tekemässä voi olla muitakin työntekijöitä, mutta tarkoitus on, että aina vähintään yksi messutiimiläinen olisi mukana.

Muuttuuko mikään sittenkään?

Kovin isoja muutoksia ei ensi vuonna näy olevan tulossa – ainakaan vielä, ainakaan ulkopuolisen silmin. Messut ovat pitkälti samoja kuin tähän asti. Messutiimit ovat työntekijöille, vapaaehtoisille on oma lokeronsa.

Onko tässä vaarana, että mikään ei sittenkään muutu?
–Ensin teemme jotakin, jota me työntekijät ajattelemme puuttuvan. Sitten muutosta viedään messun osallistujien kanssa pidemmälle, Halkoluoto lupaa.

Hän huomauttaa, että jos jumalanpalveluksia kehittävät ne, jotka ovat jo ennestään aktiivisia messukävijöitä, muutosta harvemmin tulee. Hehän ovat jo löytäneet messun, ja ovat siihen tyytyväisiä. Seurakunnan pitää kuitenkin tavoitella myös niitä, jotka eivät vielä ole mukana.

Lisäksi muutos on jo alkanut. Vajaat kaksi vuotta sitten käynnistetyt valomessu ja lähiömessu aloittivat seurakunnan messuelämän uudistamisen. Suunnitteilla on vielä jokasunnuntainen iltamessu, jossa korostuvat tunnelma ja rauhallinen hiljentyminen, sekä lyhyt ehtoollispalvelus eli vesper arki-iltaan. Tavallisia ”perusmessuja” tehdään hiukan entistä vähemmän.

Jotakin tulee lisää, jotakin poistuu. Halkoluoto vakuuttaa, että vaikka joitakin messuja lopetetaan, tuloksena on ”vähemmän, mutta parempaa”.

Artikkeli Jumalanpalvelus on yhteinen koti julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.