Viitasaarelta kotoisin oleva sopraano Hannakaisa Nyrönen, 35, ei ole unohtanut kotiseutua. Päinvastoin. Hän on puheenjohtaja ja taiteellinen suunnittelija Rajoilla Ensemblessä, jonka perusajatuksena on tuoda kulttuurielämyksiä Pohjoisen Keski-Suomen pikkukuntiin.

– Haluaisimme tarjota klassista musiikkia uudelle yleisölle. Kun menemme uudelle paikkakunnalle, järjestämme usein pop up -konsertin ruokakaupassa esityspäivänä. On ollut kiva nähdä niitä samoja kasvoja myöhemmin itse konsertissa.

Ehkä joku heistä löytää oopperan nuorempana kuin 15-vuotiaana.

Tänä vuonna Rajoilla Ensemblen kesäkiertueen oli tarkoitus koostua puoliksi Richard Wagnerin tuotannosta, mutta korona peruutti kiertueen. Nyt tuosta ohjelmistosta on koottu osa Nyrösen, viulisti Kaisamari Hiltusen ja pianisti Laura Kivikosken kesäkonsertteihin, joista yksi järjestetään Jyväskylän Kaupunginkirkossa osana seurakunnan kesäkonserttisarjaa.

– Idea Wagnerin sovittamisesta viululle lähti vallitsevista olosuhteista, kun mittakaava on pidettävä pienenä. Lisäksi ohjelmassa on Aarre Merikannon laulumusiikkia, joka on sikäli harvinaista suomalaista yksinlaulukirjallisuutta, että siihen on kirjoitettu viulu mukaan, Nyrönen taustoittaa.

Jyväskylässä Nyrönen on monille tuttu kasvo jo siksikin, että hän on toiminut seurakunnan kesäkanttorina kahtena vuonna. Toissa kesän piti olla viimeinen, ja viime vuonna hän valmistautui kesän tuleviin tuotantoihinsa, muun muassa sittemmin voittamaansa kansainväliseen Elizabeth Connell -laulukilpailuun.

Koronavirus kuitenkin muutti suunnitelmat. Oopperalaulajan osalta vaikutukset ovat kesän tapahtumakauden perumista kauaskantoisempia.

– Ooppera on niin valtava tuotanto. Vaikka rajoituksia yleisötapahtumien osalta hiljalleen puretaan, oopperatuotantojen kohdalla voi helposti mennä vuosi ennen kuin palataan millään tavalla normaaliin.

Lomailua se ei kuitenkaan tarkoita, sillä oopperalaulaja on huippu-urheilija. Työ vaatii täydellistä omistautumista, eikä huippusuoritus näytösiltana onnistu hetkellisellä skarppaamisella. Sitä rakennetaan pitkäjänteisesti harjoittelun, esiintymisen ja rutiinin kehittämisen kautta. Ja vuosien. Vuodet ovat etenkin Nyrösen äänityyppiä edustavan oopperalaulajan ystävä. Hän on niin sanottu Wagner-sopraano tai dramaattinen sopraano.

– Tässä maailman menossa, missä aina vaaditaan, että asiat tapahtuvat nopeasti ja nuorena pitää olla valmis, tämä on sellainen saareke, jossa mennään toisinpäin. Ääni ei vain ole 25- tai 30-vuotiaana kypsä tämän äänityypin tehtäviin.

Nyrösen laulajanura alkoi tavallaan sattumalta. Hän innostui laulamisesta lapsena ja lauloi alkuun kevyempää musiikkia, kuten useimmat. Yläasteiässä hän lauloi Kiuruvedellä Vihreät niityt -tapahtumassa, jossa musiikkineuvos Lasse Lintala bongasi hänen lahjakkuutensa. Hän houkutteli Nyrösen Seinäjoelle vaimonsa Helena Porkka-Lintalan opetukseen.

– Minut yllätti, että se olikin klassista laulua, mitä opiskeltiin. Se oli niin erilaista mihin oli tottunut, mutta minä innostuin.

Laulunopetus vei Nyrösen Seinäjoelle, myöhemmin Sibelius-Akatemiaan Helsinkiin. Siellä hän on suorittanut kaksikin musiikin maisterin tutkintoa, ensin kirkkomusiikin ja sitten oopperalaulun koulutusohjelmasta. Sattumalta alkanut tie näyttää varsin määrätietoiselta.

– Voi kai sen niinkin nähdä. Olen aika vaativa itseäni kohtaan, ja usein saan muistuttaa itseäni, että kaikki ajallaan. Että tekee oikeita asioita, on asettanut tavoitteet ja työskentelee niiden kanssa. Se on se arvokas juttu, Nyrönen sanoo.

Artikkeli Vaativan Wagnerin tulkki julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Alpo Toivola puhuu vetämästään Keltinmäen kirkon miesten piiristä. Säännöllisesti tiistai-iltaisin jo useamman vuoden kokoontunut ryhmä on joutunut väistämään koronavirusepidemiaa ja siitä aiheutuneita kokoontumisrajoituksia kuten lähes koko yhteiskunta.

– Koronan aikaan moni muu asia vaikuttaa ja hankaloittaa elämää, totta kai näidenkin peruminen on ihan luonnollinen seuraus siitä, itsekin karanteenin omaisissa olosuhteissa kotonaan Ristonmaalla oleskeleva Toivola sanoo.

– Nykyteknologia mahdollistaa yhteydenpitoa, vaikka fyysiset tapaamiset ovat pannassa. Olen mukana myös Gospel Ridersin toiminnassa, ja siellä on viikoittain valtakunnallinen, useamman kymmenen osallistujan nettikokous. Tällä meidän porukalla ei ehkä ole tietotekniikka niin hallussa, että se toimisi. Mutta olen ollut sähköpostitse yhteyksissä ryhmäläisiin ja vähän potkinut heitä eteenpäin. Tarkastelen, että he tekevät kotitehtävät, jos näin voi sanoa.

Niin, ”kotitehtävät”. Keltinmäen miesten piiri ei ole ihan mikä tahansa jutustelukerho, vaan luottamuksellisen yhdessäolon keskeinen elementti on Raamattu, sen tekstien lukeminen ja pohtiminen ääneen.

– Tapaaminen aloitetaan musiikin kuuntelulla, sitten on rukous. Luemme Raamattua niin, että sieltä valitaan aina jokin kirja, joka käydään läpi. Sitten keskustellaan sen sisällöistä ja niiden kautta asioista, jotka sillä hetkellä ovat miehille ajankohtaisia, Toivola havainnollistaa.

Ryhmä on varsin tiivis, vetäjän puhelimen viestiryhmässä on 18 numeroa, ja tapaamisiin on osallistunut tyypillisesti kymmenkunta miestä. Toivola arvelee olevansa 71-vuotiaana ikäjakaumassa hieman keskiviivan yläpuolella.

– Pelin henki on se, että paikalle tullaan, kun halutaan. Joka tapauksessa ihmiset on tulleet toisilleen tutuksi ja ilmapiiri on luottavainen. Siellä voi avautua ja keskustella. Usein mennään hyvinkin omakohtaisiin, lähinnä Jumala-suhteeseen liittyviin asioihin. Perheasioista emme siellä puhu.

Kun tapaamisia ei ole ollut, on Toivola pääsiäiseen liittyen kertauttanut ryhmäläisillä historiaa Aabrahamista lähtien.

– Ihmiset ovat ilmaisseet, että on hyvä, kun minä tänäkin aikana tökin eteenpäin sähköpostilla ja viesteillä. Ihan positiivisena se on nähty.

Nyt jo pidemmän aikaa eläkkeellä ollut Toivola teki oman työuransa koneinsinöörinä maansiirto- ja metsäkoneiden parissa. Valmetilla alkanut ura vei miestä ympäri maailmaa, mutta nykyään koti löytyy Jyväskylän Ristonmaalta.

– Tämähän kuuluisi Kuokkalan alueeseen, mutta olen syystä tai toisesta kotiutunut Keltinmäen kirkolle. Siellä aikanani aloittelin kirkkokuorossa, josta jättäydyin pois, kun ääni häipyi. Sitten aloiteltiin tätä miesten piirin toimintaa.

Miesten piiri sai alkunsa Keltinmäen kirkossa jumalanpalvelusten jälkeen tarjotuilla kahveilla. Alkoi syntyä keskenään juttuun tulevia kaksikoita ja lopulta sakki, joka hakeutui usein samaan pöytään juttelemaan.

– Sen miesporukan kesken todettiin, että oli aina mukavaa yhdessä, ja että puhuttavaa olisi enemmänkin.

Ryhmässä on koettu, ettei samanlainen keskustelu ja avautuminen onnistuisi, jos mukana olisi naisia. Toivolan mukaan naiset perustivat omansa havaittuaan miesten välille muodostuneen yhteyden.

Miesten piiri ei olisi miesten piiri, jollei se huomioisi perisuomalaisia luonteenpiirteitä.

– Kun rujoja miehiä kokoontuu, niin eivät kaikki puhu, eikä siellä moni ensikäynneillä tee muuta kuin kuuntelee. Se on ihan sallittua

Artikkeli Jumala-suhdetta pohtiva ryhmä siirtyi etätyöaikaan julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.