Diakoniatyössä näen, kuinka lähestyvä joulu lisää vaikeuksissa olevien ihmisten ahdistusta. Joulun aika voimistaa osattomuuden kokemusta. Mainoskuvissa pöydät notkuvat ja joulukuuset peittyvät lahjavuoren taakse. Kuusen ympärillä ovat kirkassilmät lapsukaiset ja iloinen suku. Rauha on maassa. Kaupoissa piirittävät täpötäydet kärryt. Matka hyvin toimeentulevien todellisuuteen kasvaa äärimmilleen. Yksinäisyys on yksinäisempää, kun mielessä on perhejuhla.

Koska kohtaan tämänkaltaista ahdistusta, joulu ei ole minusta kaunis sana.

Miksi hyvän joulun pitäisi olla täydellinen? Entä jos tavallinen tai keskinkertainen joulu olisikin hyvä joulu? Entä jos muutama mukava asia riittäisi – yhtään enempää tai ihmeellisempää ei tarvitsisi tavoitella? Riittävän hyvään tyytyminen voisi lieventää jouluahdistusta ihan kaikilla. Erityisesti se auttaisi heitä, joille joulu on vaikeinta aikaa esimerkiksi talousvaikeuksien tai yksinäisyyden vuoksi.

Artikkeli Tavallista joulua! julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.