Olen monena vuonna päättäväisesti käynyt kohti syksyä taistelumielellä, valmiina taklaamaan pimeyden. Aseistautunut kirkasvalolampulla, D-vitamiinilla,  positiivisella ajattelulla ja säännöllisellä reippaalla liikunnalla. Pitänyt huolen nukkumisesta ja levosta. Ottanut jokaisesta naistenlehtien sivuilla esitetyistä kaamoksentaklaus-vinkistä vaarin. Mutta marraskuu, tuo vanha synkeämielinen veikko, on tähän mennessä voittanut aina.  Marraskuu ei vastaan hangoittelustani huolimatta tyydy olemaan vain kuukausi ja vallitseva säätila, vaan se haluaa olla mielentila.

Mutta onneksi kansa joka pimeydessä vaeltaa, on näkevä suuren valkeuden. Se ilmestyy aluksi kaamoksen keskelle pieninä tuikkeina, kuin aavistuksena paremmasta. Ensin pimeyttä ryhtyvät urheasti halkomaan pihapensaisiin kierretyt kaamosvalot. Pian perässä seuraavat ikkunoihin viritellyt jouluvalot ja ikkunalaudoille asetellut kyntteliköt. Ja viimein jouluna, seimen äärellä, valo näyttää todellisen valtansa pimeydelle.

Tänä vuonna unohdan suosiolla taistelumielen ja turhan rimpuilun. Lähestyn kaamosta pehmein menetelmin ja keskityn rauhallisin mielin odottelemaan joulua. Viltti, sohvannurkka ja villasukat olkoot minulle arkinen kuva armosta.

Vaikka ikkunaruutujen takana on pelkkää mustaa, valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.

Artikkeli Kamppailua kaamoksessa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Aluksi löysin itseni usein refleksinomaisesti tarttumassa luuriini tyhjän tai seisahtuneen hetken tullen. Huomasin vähitellen omasta toiminnastani, että olen tottunut täyttämään hiljaisuutta selailulla. Hiljaisuus ja ajoittainen toimettomuus tuntuivat oudoilta, mutta pian ymmärsin raivanneeni itsessäni tilaa juuri sille mistä paastossa on syvimmillään kyse: hiljentymiselle, sydämen kuuntelemiselle, mielen rauhoittamiselle, katseen kääntämiselle kohti pääsiäisen suurta sanomaa.

Monilapsisen perheen äitinä olen tottunut siihen, että kaikista kodin äänistä pelottavin ja huolestuttavin on äkillinen hiljaisuus. Samaa sain todeta myös oman somepaastoni alettua, kun totuttelin ajoittaisen pään sisäisen hiljaisuuden hyväksymiseen. Kun mielen häly väistyi, sain huomata, että hiljaisuus todellakin puhuu. Se paljastaa minut itselleni sellaisena kuin olen, juurruttaa syvemmin siihen kohtaa elämää missä olen. Se kääntää sydäntä kohti Jumalaa.

Pääsiäiseen on vielä matkaa ja puhelimeni saa jatkaa rauhassa somelomalla.  Toivon kuitenkin, että vaikka paasto on rajattu aika, tämä paastonaika toisi mukanaan jotain pysyvää. Oivalluksia, kohtuullisuutta ja pysyviä hiljaisuuden hippusia arkiseen elämään.

Artikkeli Suuri paasto julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kutitteleeko sinuakin neuloosi? Tervetuloa mukaan kastesukkatalkoisiin! Kysy omasta seurakunnastasi, minne ja miten sukat voi toimittaa.

Kuusi faktaa kasteesta

1. Kastejuhla on lapsen ensimmäinen juhla. Ristiäisissä lapsen lähimmäiset ihmiset kokoontuvat yhteen pyytämään pienelle elämän alulle Korkeimman suojaa ja juhlistamaan hänen syntymäänsä. Lapsikaste on tavallisin tapa liittyä Suomen evankelis-luterilaisen kirkkoon, mutta kirkko kastaa kaikenikäisiä.
2. Ristiäiset voivat olla luovasti perheen näköiset. Kasteen voi järjestää omassa kodissa, oman kodin puutarhassa tai vaikka leirinuotiolla. Seurakunnilta voi vuokrata juhlatiloja perhejuhlia varten, jolloin huolen kodin siisteydestä ja puunaamisesta juhlakuntoon voi unohtaa ja keskittyä itse juhlaan.
3. Kasteen käytännönjärjestelyissä kannattaa lähteä liikkeelle ottamalla yhteyttä Kouvolan seurakuntien keskusrekisteriin. Iitissä käytännön järjestelyt hoituvat kirkkoherranviraston kautta. Kastetilaisuuden yksityiskohdista sovitaan kastekeskustelussa, joka käydään pienokaisen kastavan papin kanssa ennen tilaisuutta. Juhlaan liittyvistä toiveista kannattaa keskustella papin kanssa.
4. Kasteessa lapsi puetaan valkoiseen kastemekkoon, joka symboloi pyhyyttä ja puhtautta. Kastemekon voi ostaa, tehdä itse tai lainata seurakunnasta. Joissain suvuissa on perintömekkoja, johon puettuna on kastettu kaikki suvun lapset jo vuosikymmenien ajan. Mekon lisäksi juhlia varten varataan kastemalja, jossa on lämmintä vettä, pieni pyyhe lapsen pään kuivaamista varten sekä yksi palava kynttilä ja Raamattu.
5. Kastepäivänä lapsen elämään liitetään erityisiä aikuisia, kummeja, joiden tehtävä on huolehtia, vanhempien kanssa, lapsen kristillisestä kasvatuksesta. Lapselle tulisi valita vähintään kaksi kummia, jotka ovat konfirmoituja evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä.
6. Kasteen jälkeen pappi antaa lapsen vanhemmille kastetodistuksen ja kummeille kummitodistukset. Vanhemmat voivat tuoda mukanaan perheraamatun, jonka alkulehdille pappi voi kirjoittaa lapsen kastejuhlan ajankohdan. Kastejuhlan yhteydessä voidaan myös toimittaa kodin siunaaminen tai avioliittoon vihkiminen.

Artikkeli Villasukkabuumi seurakunnissa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Olemme epätäydellisiä – minä, sinä, hän, me, te ja he. Aivan joka ikinen tällä pallolla tallaavista on lommoilla tai rispaantunut joltakin nurkaltaan. Miksi siis väsymiseen saakka yritämme olla jotain muuta ja samalla vaadimme täydellisyyttä myös toisiltamme? Osoittelemme toistemme virheitä, leimaamme toisemme heikkouksien kautta, väsytämme itsemme ja toisemme armottomuudellamme.

Jumala on luonut meistä epätäydellisiä ja silti niin täydellisen rakkaita. Suurilla ja viisailla käsillä meistä on muovattu erehtyväisiä, hauraita ja pieniä. Tällaisiksi meidät on tehty, ihmiseksi ihmisen paikalle. Ja mikä parasta, meille on annettu lahjaksi armo.

Meitä kristittyjä on kutsuttu armollisuuteen ja rakkauteen toisia ihmisiä kohtaan. Ja sille jos mille on tarvetta yhä kovenevassa arvoilmapiirissä, jossa heikkoudelle ei tunnu olevan sijaa. Uskon, että meidät on tarkoitettu elämään yhteydessä toisiimme, avoimina ja rehellisinä omasta rosoisuudestamme ja voimavaroistamme. Ei suinkaan rakentamaan muureja ympärillemme. Vain siten voimme kohdata toisemme aidosti, rakkaudella, ja samalla elää täyttä elämää juuri sellaisina kuin miksi meidät on tarkoitettu.

Armahdettaisiinko yhdessä, itsemme ja toisemme, niin kuin meidätkin on armahdettu?

Elina Fanta
Kirjoittaja on Kouvolan seurakuntayhtymän tiedottaja

Artikkeli Armahdettaisiinko? julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.