Ensimmäisessä jouluyössä kuului monenlaisia ääniä. Oli lampaiden vienoja määkäisyjä öisellä Betlehemin kedolla, kuului villieläinten äännähdyksiä, asuinrakennusten lähettyviltä ihmisten ääniä. Jostakin kuului tärkein ääni: vastasyntyneen itkua.

JUMALAN POIKA syntyi avuttomaksi lapseksi. Jumala ”heittäytyi” ihmisten huolenpidon kohteeksi. Hän tarvitsi meiltä jotakin. Syntymästään saakka Jeesus osallistui ihmiskunnan syvimpään kaipaukseen saada turvaa ja suojaa. Jumala on omassa Pojassaan kokenut ihmisen rakkauden ja lohdutuksen tarpeen.

Jouluyön toinen merkittävä ääni ei ollut tästä maailmasta. Enkeleiden ylistyslaulu Jumalan kunniaksi oli hämmentävä kokemus. Enkelit kertoivat paimenille ilosanoman Vapahtajan syntymästä. Jumalan pyhyys ja rakkaus koskettivat ja saivat paimenet liikkeelle.

Kristillisessä uskossa on ihmeellinen vastakohtaisuus: kaikkein suurin, Jumala, tulee kaikkein pienimmäksi, ihmislapseksi. Ääretön mahtuu äärelliseen. Pyhä ja viaton suostui syntymään keskelle syntiin langennutta ihmiskuntaa.

ILOSANOMA Vapahtajan syntymästä on joulun ääni ja kuuluu kaikille ihmisille Betlehemistä aina maan ääriin saakka. ”Teille on syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.”

Tänä jouluna moni ulkonainen asia joulunvietossamme voi olla toisin kuin aiemmin. Joulua ei kuitenkaan ei ole peruutettu. Joululaulussa sanotaan: Näin sydämeeni joulun teen. Tärkein on sisimmässä: Jeesus syntyi Vapahtajaksi. ”Jumalan on kunnia korkeuksissa.”

Vietä joulua Jumalan rauha sydämessäsi! ”Olkoon maassa rauha ihmisillä, joita hän rakastaa:”

Artikkeli Joulun ääniä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kun seuraa Jeesuksen viimeisiä päiviä evankeliumeista, voi vakuuttua, että hän oli todella kutsumustietoinen.  Hän tiesi, missä oli hänen maanpäällisen elämänsä tähtäyspiste. Jeesuksen opetukset Jumalan valtakunnasta ja armosta olivat jo sinällään ihmeellisiä. Hiljaisella viikolla Jeesus osoitti elämänsä uhrilla, että hänen opetuksensa eivät ole ”vain” puhetta vaan Jumalan toimintaa ihmisen hyväksi.

Jeesus ei väittänyt vastaan syyttäjiensä edessä, hän alistui pilkkaan ja häpeään, hän ei syyttänyt syyttäjiänsä. Jeesus antoi ihmisten puhua sanoin ja teoin sitä kieltä, minkä ihminen osaa. Jumala puhui omaa kieltään, rakkauden ja uhrautumisen kieltä. Sitä, joka kärsii ja kuolee antaakseen pelastuksen, sitä kieltä, joka voittaa kuoleman ylösnousemuksellaan.

Jumala puhui rajusti Golgatan ristillä. Hän huusi ”Se on täytetty!” koko ihmiskunnan tuskan ja pahuuden, synnin tähden – ja kuoli. Pääsiäisaamuna, kun kuolema oli voitettu ja ylösnousemuksen todellisuus murtautunut tähän maailmaan, alkoi ihmisten ja enkelten ylistyslaulu. Se laulu kuuluu nytkin kipujen ja taistelujen keskellä, siellä missä vielä on pimeää, sillä kristillinen usko on ylösnousemususkoa. Halleluja!

Ps 106:2 ”Kuka voi sanoiksi pukea Herran voimateot, kuka voi häntä kyllin ylistää?”

Artikkeli Kuka puhuu? julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.