Vapaat vaalit ilmentävät vapautta, jota ei ole saavutettu ja ylläpidetty uhrauksitta, vaan jota on yhteisvoimin rakennettu ja puolustettu. Euroopan pelottava nykytilanne kirkastaa maamme vapauden ja demokratian merkitystä. Viime vuodet eduskunta on joutunut toimimaan poikkeuksellisissa oloissa. Kiitos kautensa nyt päättäneille työstä yhteiskuntamme hyvinvoinnin ja turvallisuuden hyväksi. Vaaleissa nyt valituiksi tuleville toivotamme voimia, viisautta ja siunausta tehtäväänsä.

Huhtikuun ensimmäinen sunnuntai on tänä vuonna paitsi vaalisunnuntai myös palmusunnuntai, jota seuraa hiljainen viikko, Jeesuksen Via Dolorosan seuraaminen kohti pääsiäistä. Palmusunnuntaina muistetaan Jerusalemiin aasilla ratsastavaa Jeesusta, jota kansanjoukko tervehtii palmunoksia heiluttaen.

Kotiovillemme tuulahduksen palmusunnuntaista tuovat pajunoksia heiluttavat virpojat. Eräällä lapsella ovellamme sanallinen osuus hoitui ytimekkäästi: ”Virvon varvon, mulle palkka”. Nämäkin sanat välittivät pääsiäisajan iloa ja kaikuja perinteisemmistä virpomisista, joissa myös Jumalan siunausta toivotettiin.

Palmusunnuntain ja koko pääsiäisen sanomassa on kysymys myös vallankäytön ytimestä ja vapaudesta. Vanhan testamentin ennustusten mukaan Jumalan lähettämän vapauttajan, Messiaan, oli määrä saapua aasilla ratsastaen pyhään kaupunkiin. Jeesus omalla saapumisellaan liittyy noihin ennustuksiin. Aasi on inhimillisen, oikeudenmukaisen, vapautta ja rauhaa rakentavan kuninkaan ratsu. Jeesus ei antanut mallia yksinvallasta, vaan kutsui kansaa seuraajikseen, toteuttamaan palvelevaa ja vapautta puolustavaa yhteisen vastuun kantamista. Tämä tie vei Jeesuksen ristille, ja meitäkin joskus vaikeuksiin, mutta tämä tie on myös ylösnousemuksen ihmeen ja toivon tie.

Artikkeli Vapauden juhla julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Ukrainaa ei ole jätetty yksin. Pakotteita hyökkääjävaltiota kohtaan ja myös tukea Ukrainan puolustautumiselle voidaan tässä tilanteessa pitää oikeutettuina. Ukrainaan ja sieltä lähteneille pakolaisille annetaan myös runsaasti humanitääristä apua. Seurakunnat ovat tässä olleet aktiivisesti mukana monien muiden tahojen rinnalla. Yksityiset henkilöt ovat järjestäneet keräyksiä ja avanneet kotinsa ovet pakolaisille. Myös hyvyys on saanut kasvonsa.

Ukrainan sodan varjoissa tulkitsemme tänä vuonna myös pääsiäisen sanomaa. Sotarikokset Ukrainassa ravistelevat jälleen kerran luottamustamme elämän mielekkyyteen ja ihmisten inhimillisyyteen. Samasta synkästä ihmismieltä koskevasta todellisuudesta muistuttavat myös Getsemane ja Golgata.

Eikä vain luottamus elämään ja ihmisen hyvyyteen joudu Mariupolissa ja Kiovassa koetukselle, vaan myös usko Jumalaan ja hänen rakkauteensa. Vaikeat kysymykset Jumalaa koskien ovat ikään kuin jatkoa sanoille, jotka Jeesus huusi kovalla äänellä ristillä: Jumala, miksi hylkäsit.

Näihin suuriin ja vaikeisiin kysymyksiin elämästä, ihmisestä ja Jumalasta on vain pieniä, hiljaisia vastauksia. Yksikin inhimillisyyttä osoittava teko sodan kauheuksien keskellä ja jopa valmius vaarantaa oma henki läheisten puolesta on elämänlanka tulevaisuuteen, yksikin sovinnon ele on kuiskaus rauhasta.

Jumalan salaisuutta raottavia kuiskauksia voimme puolestaan kuulla pitkäperjantain ja pääsiäisen kertomuksissa. Ristin luona, tyhjällä puutarhahaudalla ja ylösnousseen Jeesuksen ilmestyksien äärellä viriävää Jeesuksen seuraajien luottamusta Jumalan armoon ja hänen läsnäoloonsa elämässämme ja mahdollisuuksiin kuolemassakin. Rohkaiskoon tämä sanoma myös meitä luottamaan tulevaisuuteen kaiken epävarmuuden ja uhkakuvien keskellä.

Artikkeli Pääsiäisen sanomaa sodan varjoissa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Vuosi sitten jouduimme pitämään joulukuussa kirkkojen ovet paljolti kiinni. Toki saimme välitettyä joululaulujen tunnelmia ja jumalanpalvelusten sanomaa nettilähetysten avulla ja niitä seurasivatkin kymmenet tuhannet ihmiset. Jotakin tärkeää seurakunnan joulusta jäi kuitenkin vajaaksi. Hoosiannan tai Enkeli taivaan -virren laulaminen täydessä kirkossa yhdessä toisten kanssa on sanoin kuvaamattoman vahva kokemus.

Joulun sanoma valaisee elämän perusasioiden merkityksen. Jouluevankeliumi kuvaa päällisin puolin hyvin arkisia oloja. Samalla arkisessa toteutuu ainutkertaisuus. Syntymän ihme on yhtä valtava niin Betlehemin tallissa, afrikkalaiskylän majassa kuin huippumodernin sairaalan synnytyssalissa. Vastaavasti jokaisella ihmisellä tässä maailmassa on ainutkertainen arvo.

Joulun lapsen kapalot muistuttavat meitä huolenpidosta lapsia ja kaikkia lähimmäisiämme kohtaan. Jouluna meillä on avoinna monia kanavia jakaa niin aineellista kuin aineetonta hyvää muille ihmisille ja olla myös itse osallisia muiden huolenpidosta. Betlehemin tallin eläimet puolestaan kertovat, kuinka tärkeää­ on yhteytemme koko luomakuntaan.

Joulun sanoman muistutus elämän ainutkertaisuudesta ei kuitenkaan tarkoita vain tapahtumien ajallisia ja arkisia piirteitä vaan myös sitä ajattomuutta, joka tapahtumiin kätkeytyy ja mikä antaa aiheen tänäkin jouluna suureen iloon kaikille. Betlehem ei sisällä vain inhimillisyyttä, vaan inhimillinen on kapaloitu ihmeelliseen ja ikuiseen. Jumalan rakkaus ympäröi meitä tänäkin jouluna niin kuin paimenet saivat oman arkensa keskellä kokea enkelien läsnäolon ja kuulla ylistyslaulun: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa”.

Artikkeli Joulu valaisee elämän merkityksen julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Betlehemin yö muistuttaa jokaisen ihmisen osasta, turvattomuuden tunteesta ja toisinaan lamaannuttavasta pelosta. Toisaalta Betlehemistä kiirii myös sanoma mahdollisuudesta kokea vapautta ja toivoa elämän epävarmuuksien keskellä. Tätä elämäämme huolineen ja murheineen valaisee taivaallinen kirkkaus. Betlehemin tapahtumat ovat meille merkkinä Jumalan rakkaudesta, joka vapauttaa ja luo iloa. Joulun sanoma saa meidät myös liikkeelle lähimmäistemme luokse jakamaan omastamme.

Koronapandemian aiheuttama turvattomuus on tullut meille tutuksi menneen vuoden aikana. Pelkoakin ovat viime kuukaudet sisältäneet. Myös koronan taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset ovat merkittäviä. Huolta toimeentulosta on kannettu monissa kodeissa. Tapaamiset läheisten ja ylipäätään toisten ihmisten kanssa ovat vähentyneet merkittävästi. Yksinäisyys on lisääntynyt.

Seurakunnat ovat joutuneet muun yhteiskunnan tavoin sulkemaan toimintojaan historiallisella tavalla. On surullista, kun emme voi tavanomaiseen tapaan kokoontua kirkkoihin laulamaan joululauluja ja kuulemaan joulun ilosanomaa.

On aihetta suureen varovaisuuteen, mutta ei toivottomaan pelkoon. Selviämme tästäkin vaikeasta ajasta yhdessä. Joulukeräykset ja muu arjen apu tuovat joulumieltä niin lahjan saajille kuin lahjoittajille. Pienimuotoisetkin läheisten tapaamiset tuovat suunnatonta iloa. Joulun sanomaa ja säveliä on runsaasti seurattavissa niin netin, television, radion kuin lehtien välityksellä.

Tämä on merkillinen joulu ulkoisilta puiteiltaan, mutta tänä vuonnakaan joulun ikiaikainen sanoma ei ole muuttunut. Nytkin saamme kuulla jouluevankeliumin lohdutuksen: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja”.

Toivotan kaikille rauhaisaa ja siunattua joulun aikaa.

Artikkeli Älkää pelätkö! julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Valo ei ole pelkästään ulkoinen elementti, vaan myös moninainen vertauskuva ihmisen henkisille ominaisuuksille. Puhutaan järjen ja tiedon valosta. Koulutusta on etenkin aiemmin kutsuttu valoon viitaten valistamiseksi. Jyväskylä sopii oikein hyvin tässäkin mielessä Valon kaupungiksi. Onhan täältä jo 1800-luvulta alkaen valmistunut opettajia – kansankynttilöitä – viemään koulutuksen valoa muualle maahan. Jyväskylän yliopiston tunnuksena on yhä soihtu, joka ”kuvastaa tiedon valoa, tieteen paloa, toivoa ja valistusta”.

Tiedon ja sivistyksen vahvistuminen ja ulkoisten olojen kehitys hyvään suuntaan ovat kulkeneet ihmiskunnan historiassa käsi kädessä. Toisaalta tiedon kirkas valo on ollut myös sokaisevaa. Tiede ja tekniikka ovat tuoneet tuhoa tullessaan. Joukkotuhon mahdollistavat aseet ja ympäristön saastuminen ovat tästä pelottavia esimerkkejä.

Kirkkaat sähkövalot tarvitsevat rinnalleen kynttilän liekkejä. Sinänsä hyvä ja välttämätön, mutta toisinaan myös elämän tärkeitä osa-alueita varjoonsa jättävä tiedon valo tarvitsee rinnalleen ihmettelevää ja elämän salaisuuksien äärellä hiljentyvää, valaistumista. Betlehemistä loistava joulun valo, sanoma Jeesuksen syntymästä, tuo elämäämme tällaisen elävän ja lämpimän valon.

Joulun valo on läheisten ja kaukaisempienkin lähimmäisten muistamista. Joulun valo on hiljentymistä ja rauhoittumista. Joulun valo on kiitollisuutta ja rakkautta. Joulun valo on armollisuutta muita ja itseäkin kohtaan. Joulun valo on kaipausta, rukousta ja toivoa, joulun profetian sanoin: ”Kansa joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus”.

Toivotan kaikille rauhallista ja siunattua Vapahtajamme syntymäjuhlaa.

Artikkeli Valon kaupunki julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Seurakunnan ainoana pappina sain tuolloin perusteellisen tuntuman papin työn arkeen ja juhlaan. Oman elämän muutoksia säestivät myös Euroopan murrosajan alkuvaiheet. Romanian diktaattori syöstiin noina joulunpyhinä vallasta.

Vaikka työni Jyväskylässä on muuten vaihdellut nuorisopapin leirityöstä kirkkoherran hallintoruljanssiin, on joulunpyhien työ ollut pääpiirteissään samanlaista vuodesta toiseen ja on sitä tänä vuonnakin – jouluevankeliumiin syventymistä ja Betlehemin tapahtumien merkityksen sanoittamista tämän ajan kuulijoille. Joulun ilosanoman välittäminen tarkoittaa papille valmistautumisen vaivaa ja toisinaan myös kipuilua omien ajatusten syövereissä samalla, kun oma perhe ripustelee joulukuusen koristeita. ”Onko ketään kotona,” muistelen lapseni joskus vuosia sitten koputelleen ajatuksiinsa uponneen isänsä päätä.

Ennen muuta mukanaolo seurakunnan joulujuhlan toteuttamisessa on kuitenkin osallisuutta yhteiseen suureen iloon. Kun kirkon täyttänyt seurakunta laulaa Enkeli taivaan -jouluvirren, aavistaa pappikin, että omat vajavaiset sanat saavat olla sanoin kuvaamattoman palveluksessa.

Kirkossa käynti jakaantuu nykyään paljon joulun edellä oleviin konsertteihin ja joululaulutilaisuuksiin, mutta väkeä on odotettavissa runsaasti vielä joulunakin lukuisiin seurakuntamme jumalapalveluksiin ja muihin juhlahetkiin. Jouluevankeliumin suurta iloa riittää jaettavaksi myös kodeissa, hoivapaikoissa ja kaikkialla siellä, missä kukin jouluaan viettää.

Toivotan kaikille siunattua Vapahtajamme syntymäjuhlaa tukeutuen vuosien takaisen ensimmäisen joulusaarnani sanoihin: ”Voimme kunnioittaa Kaikkivaltiasta kumartamalla Jeesus-lasta. Voimme löytää levon Jumalassa katsomalla, mitä tapahtui Betlehemin tallissa. Seimen oljilla pienessä lapsessa ilmestyi meille korkeuksien Jumala”.

Kirkkoherra Arto Viitala
Jyväskylän seurakunta

Jyväskylän seurakunnan jouluyön messut: 

Klo 22 Kuokkalan kirkossa: M. Korhonen, Bucht, Väisänen, T. Korhonen, Lentoon-laulajat

Klo 22 Palokan kirkossa: Laine, Partanen, kirkkokuoro ja soitinryhmä

Klo 23 Taulumäen kirkossa: Viitala, Laine, Tikkanen, Hassinen

Klo 23 Kaupunginkirkossa: Watia, Laasonen, Junttila

Klo 23 Vaajakosken kirkossa: Jurva, Asikainen, Miettinen, Ahlroos

Artikkeli Sanoin kuvaamattoman sanoittajana julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Suomi ei siis syntynyt 100 vuotta sitten, mutta uuteen itsenäiseen elämänvaiheeseen maamme tuolloin lähti. Nuori valtio on joutunut maksamaan kalliin hinnan vapaudestaan. Suomen vapaus lähes tukahtui alkuunsa sisällissotaan ja maailmansodan melske oli tuhota maamme. Sisäiset ja ulkoiset epävarmuudet – usein toisiinsa kietoutuneina – ovat myös tämän päivän ja tulevaisuuden kysymyksiä.

Menneiden vuosikymmenten jäljiltä on suomalaisilla monia taakkoja kannettavanaan. Itsenäisyyden alkuaikojen ristiriitojen selvittelylle on yhä tarvetta. Sankarihaudat muistuttavat palvelualttiudesta isänmaan hyväksi, mutta myös edelleen jatkuvasta surusta ja kaipauksesta.

Jeesuksen opetuksen mukaan vain totuus voi tehdä vapaiksi. Totuus menneisyydestä ei aina silitä meitä myötäkarvaan. Kuitenkin kristittyinä uskomme, että Jeesuksen tarkoittama vapauttava totuus on ennen muuta uuden alun mahdollisuuksia antava, Luojasta lähtöisin oleva hyvyyden voima. Siniristilippujen kansa voi tämän vuoksi katsoa luottavaisesti eteenpäin.

Vapaus on perusarvo myös perustuslaissamme: ”Jokaisella on oikeus elämään ja henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen”. Vapaus kuitenkin tarvitsee mukaansa vastuun. Suomi 100 -teema ”Yhdessä” muistuttaa yhteisvastuun merkityksestä. Itsenäisyyttä arvostamme parhaiten toimimalla yhdessä sen hyväksi, että vapauden ohella saisivat toteutua muutkin perustuslakimme perusoikeudet, esimerkiksi yhdenvertaisuus, oikeusturva, oikeus työhön ja sosiaaliturva.

Suomi on hyvä maa. Saamme juhlia 100-vuotiasta isänmaatamme kiitollisin ja toiveikkain mielin. Jumala meitä siunatkoon ja varjelkoon.

Artikkeli Vapaina ja yhdessä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.