Kalkkiliinat peittävät ehtoollisastioita, viinimaljaa eli kalkkia ja leipälautasta eli pateenia ennen ehtoollisen kattamista ja ehtoollisenvieton jälkeen. Liinoissa toistuvat kirkkovuoden mukaiset värit. Selkeimmin värit ovat näkyvissä alttarilla, saarnatuolissa ja messun palvelutehtävissä toimivien yllä.

Honkiniemen kirkon kalkkiliinoihin olen tallentanut lapsuuteni ja nuoruuteni tyttöleirien ja rippikoulujen polkuja Honkiniemessä. Tuolloin maastoon oli rakennettu kiinteät polut, jotka johtivat päärakennukseen ja mökistä toiseen. Honkiniemen kalkkiliinoissa polku näkyy jokaisen liinan keskellä olevassa raidassa. Näihin raitoihin olen tilkkutyötekniikalla ommellen ja erilaisia symboleja aplikoiden tuonut esiin alueen luonnon sekä kristillisen uskon sanomaa.

Vihreä

Vihreän kalkkiliinan polulla on Honkiniemen keväisen heleät koivut sekä ikivihreät havupuut. Polun keskellä on valkoinen kolmio. Se on muisto leirikeskuksen kolmionmallisista mökeistä. Olen yöpynyt niissä kaikissa monien tyttöleirien aikana.

Kirkollisena symbolina kolmio kertoo komiyhteisetä Jumalasta, joka Isänä osoittaa meille rakkauttaan Poikansa kautta. Pyhä Henki tuo tämän rakkauden läsnä olevaksi ja koettavaksi. Liturgisena värinä vihreä kuvaa toivoa, se on kristittynä kasvamisen väri.

Violetti

Violetin kalkkiliinan sinisävyinen polku on kuin Honkiniemen ympärille avautuva järvi. Yhdessä violetin värin kanssa sininen symboloi katumusta ja odotusta. Violetin liinan polulla on ripaus farkkukankaan sinistä. Isosena ollessani rippikoululaiset usein siunattiin vanhempien vierailupäivänä Jouko Mäki-Lohiluoman laululla: ”Niin farkkukansa lähtee taas ulos koloistaan…, Herra siunatkoon teitä, Herra varjelkoon teitä”.

Violetin liinan keskellä on risti. Risti on jäänyt mieleeni Honkiniemen päärakennuksen yhteydessä olleesta vanhasta kappelista. Sen alttariristin äärellä olen 15-vuotiaana rippikoululaisena toiminut ensimmäisen kerran jumalanpalveluksen liturgina.

Alueelle vuonna 2009 rakennetussa kirkossakin on alttarilla risti. Lisäksi risti on kiinnitetty kirkon keskihirteen. Ajattelen tuon ristin olevan siunauksen merkkinä, jonka alta käydään alttarin äärelle.

Punainen

Punaisen kalkkiliinan keskellä on kaksi Pyhän Hengen symbolia, kyyhkynen ja tulenliekit. Mieleeni on jäänyt yksi erityinen kesäaamu isosena ollessani. Kävin rannassa pesemässä yön unet kasvoiltani ja silmistäni. Koko muu alue oli aivan hiljainen, mutta lintujen aamusoitto oli jo alkanut. Kuuntelin ruisrääkkää, joka laulullaan koetteli rippikoululaisten unta, tai toisinpäin. Samalla katselin vesilintuja, jotka sulavasti lensivät aivan vedenpintaa viistäen.

Valkoinen

Valkoisessa kalkkiliinassa hehkuvat Honkiniemen auringonnousut ja -laskut sekä järven yllä leijuva aamun utu ja illan viileydestä järvellä viipyilevä usva. Keltasävyinen polku kertoo myös viestiä Jumalan ikuisesta valosta, joka ei sammu milloinkaan.

Polun keskellä kukkii lähimaastossa kasvava metsätähti ja puolukka. Kukkakuvio on samalla kuin Marian lilja tai Jeesusta suvivirressä kuvaava Saaronin lilja. Näen kukkakuvion myös kuin kruununa, joka on Kristuksen kuninkuuden vertauskuva. Kiitos ja ilo kätkeytyvät tähän liinaan.

Nämä luontoa kuvaavat uudet kalkkiliinat otetaan käyttöön rippikoulukesän alkaessa. Toivon, että Honkiniemen leiripoluilla edelleen kukin voi olla ammentamassa elämäänsä uskoa, toivoa ja rakkautta.

Artikkeli Kalkkiliinoissa uskon ja elämän polut julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.