Janne majoitti itse ensin kolme sukupolvea omaan kotiinsa. Siitä syntyi ajatus yhdestä paikasta, kohtaamispaikasta, josta löytyisi kaikki mitä sotaa pakenevat ukrainalaiset tarvitsisivat. Hämeenlinnan kaupungilta löytyi tila ja työntekijä Maiju Lehto avuksi perustamaan keskusta. – Ajattelin, että keskus voisi toimia myös avustustoimintaa koordinoivana yksikkönä Hämeenlinnassa. Keskus on kohtaamispaikka ukrainalaisille ja
heitä auttaville, Rouhiainen kertoo.
– Keskuksen kautta jaetaan materiaaliapua, ohjataan tulijoita oikeiden viranomaisten puoleen, huolehditaan tulijoiden sosiaalista tarpeista ja hyvinvoinnista, järjestetään toimintaa ja tapahtumia sekä jaetaan oikeaa tietoa

Vapaaehtoiset avainasemassa

Ukraina-keskus toimii paljolti vapaaehtoisvoimin. Vapaaehtoisia on ilmoittautunut noin 150, mutta määrä ja hyväntekeväisyyteen annettujen tuntien määrä vaihtelee paljon. –Auttamisen halu on yhteinen nimittäjä kaikille vapaaehtoisille, kertoo lähetys- ja kansainvälisyystyön ohjaaja Paula Harju Hämeenlinna-Vanajan seurakunnasta. –Heillä on yhteiset arvot, yhteinen asia ja hyvä keskinäinen henki. – Ei ole oikeastaan merkitystä onko kielitaitoa, silti kommunikoidaan ja asiat tulevat hoidetuksi. Kääntäjälaitteetkin toimivat apuna auttajan ja autettavan välillä, Harju kiteyttää .

Kielimuuri on kuitenkin vaikuttanut siihen, että vapaaehtoiset ovat pystyneet tunnetasolla pysymään sotaa paenneiden tunnetilojen ulkopuolella. Se on helpottanut avustustyötä. Tarinoita sodan kauheuksista ei olla paljon kuultu. Muutama kuitenkin.

Hannu Hoffren on toiminut vapaaehtoisena Ukraina-Keskuksessa heti alusta alkaen.

– Toimin tulkkina ja autan tavaroiden kantamisessa ja hankkimisessa. –En ole aikaisemmin tehnyt vapaaehtoistyötä, mutta sodan syttyminen herätti voimakkaan halun auttaa. Hoffren on aikaisemmin toiminut turvallisuusalalla ja tuntee Venäjän ja Ukrainan tavat sekä kulttuurin hyvin.

– Uskon, että kokemuksestani on hyötyä juuri tässä auttamistyössä. Koska puhun venäjää, olen kuullut kertomuksia sodasta. Koskettavin oli ehkäpä se, kun perhe, jossa on 2- ja 4-vuotiaat lapset, kertoi viettäneensä 36 päivää piilossa maanalaisessa bunkkerissa.

– Kaikesta avusta ollaan todella kiitollisia ja onnellisia. Kun vein heille television ja muita tavaroita, he sanoivat joulupukin tulleen, Hannu Hoffren iloitsee. –Kaikki tapaamani ukrainalaiset ovat hyvillään saamastaan avusta ja haluaisivat heti tehdä töitä Suomessa.

Raili Hulkko ja Raija Laiho ovat olleet vapaaehtoisina yhdessä puolisoidensa kanssa heti alkupäivistä alkaen. Raili on vapaaehtoisena ensimmäistä kertaa. Raija on puolestaan työskennellyt Punaisen Ristin palveluksessa.

– Olemme täällä Ukrainan kansan takia. He taistelevat koko Euroopan puolesta, Hulkko sanoo. –Sota on ensimmäisen kerran tullut lähelle.

Molemmilla naisilla on omat tehtävänsä, Raili Hulkko toimii infotiimin ja Raija Laiho lajittelutiimin vetäjänä.

–On tärkeää päästä auttamaan konkreettisesti. Nyt on meidän paikkamme auttaa, Raija Laiho toteaa ja toivottaa samalla uudet vapaaehtoiset tervetulleeksi.

Seurakunnan apu on merkittävää

Ukraina-keskus ry perustettiin halusta auttaa. Laajan toiminnan pyörittäminen vaatii kuitenkin paljon tietoa ja organisoimista. – Joskus on tuntunut, että uppoamme, emmekä osaa. Aina jostakin on tullut auttava käsi. Seurakunnan apu on ollut todella merkittävää tässä, Rouhiainen kertoo. – Vitsinä sanon, mutta totta toinen puoli, että Paula ja ruoka-apu on ollut se kaikista tärkein apu meille. Seurakunnan työntekijän, Paula Harjun kautta olemme saaneet apua nimenomaan hallinnon pyörittämiseen.

Paula Harju kertoo seurakunnan tukevan ukrainalaisia monin eri tavoin.

–Diakonian kautta olemme lähettäneet keskukselle mm. ruoka- ja lääkeapua sekä myös suoraa taloudellista apua. Itse autan hallinnollisissa tehtävissä. Seurakunta auttaa Ukraina-keskusta vapaaehtoisten rekrytoinnissa vapaaehtoistyö.fi -sivuston kautta.

Seurakunta huolehtii myös Ukraina-keskuksen vapaaehtoisten henkisestä jaksamisesta ja työnohjauksesta. – Jaksaminen on erittäin tärkeää auttamistyötä tekeville. Itsekin saan tärkeää työnohjausta seurakunnalta, Rouhiainen kertoo. –On tärkeää, että auttajat itse jaksavat ja heidän työnsä huomataan.

Artikkeli Ukraina herätti halun auttaa: Vapaaehtoisvoimin apua sotaa paenneille julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Apua elämän vaikeissa tilanteissa

Seurakuntien diakoniatyö tarjoaa henkistä ja hengellistä tukea elämän solmukohtiin ja kriiseihin. Diakonia tarjoaa myös taloudellista apua ja neuvontaa. Äkillisiin avun pyyntöihin seurakunta on usein notkea vastaamaan.

– Nälkä kun ei voi odottaa seitsemää päivää eteenpäin, jos esimerkiksi etuushakemusten käsittely on kesken, sanoo diakoni Katja Lahti.
– Sähkötkin saattavat odotellessa katketa.

Lahti auttaa työkseen taloudelliseen ahdinkoon ajautuneita selviämään eteenpäin. – Usein jo tunne siitä, että joku kuuntelee, ymmärtää ja auttaa eteenpäin, on asiakkaille tärkeää. Moni on valvonut huoliensa kanssa yksin ja tapaamisen jälkeen kertoo, että on saanut nukuttua pitkästä aikaa.

Diakonit ja diakonissat tukevat ja auttavat ihmisiä, jotka elävät vaikeissa elämäntilanteissa. Heidän työssään kohtaama hätä on monimuotoista, ja se liittyy koko elämän kirjoon: yksinäisyyteen, sairastamiseen, suruun, taloudellisiin vaikeuksiin, päihteiden väärinkäyttöön ja väkivaltaan.

– Diakoniatyön tarjoama apu on henkistä ja hengellistä tukea elämän solmukohtiin ja kriiseihin sekä konkreettista taloudellista apua ja neuvontaa. Se on luottamuksellista keskustelua, vertaistukea tai vaikka pienryhmätoimintaa. Diakonia voi olla myös taloudellista apua tai käytännön neuvoja tiukassa tilanteessa, kertoo Virpi Kylmälahti, Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan johtava diakoniatyöntekijä.

Diakonissa Seija Puusaari tuo esille erään muiston hoivakodista:
– Olimme rippikoululaisten kanssa vierailemassa hoivakodissa, kun eräs muistisairas sanoi, että diakonia on auttamista, palvelemista ja rakastamista, jonka lähtökohtana on Jeesus Kristus. Meikein tuli tippa silmään sanat kuullessani, sillä tätä diakoniatyö juuri on.

Puusaari on mukana järjestämässä toimintaa ja apua ikäihmisille ja kehitysvammaisille. – On esimerkiksi päivähartauksia hoivayksiköissä tai voimme toimittaa myös ehtoollista kuolevan luona. Kylmälahden mukaan diakonit ja diakonissat työskentelevät yhteistyössä muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon, sekä eri järjestöjen ja vapaaehtoisten kanssa.

– Diakoniatyöntekijät ovat vaitiolovelvollisia kirkollisen koulutuksen saaneita sosiaalialan tai terveydenhuollon ammattilaisia.

Juhlavuoden merkitys ja tapahtumat

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 150 vuotta siitä, kun Suomessa vihittiin virkaan ensimmäinen diakonissa, Matilda Hoffman. Juhlavuonna keskiössä ovat erityisesti diakonian vihkimysvirka, ammatillinen diakoniatyö sekä kaikki diakonian toimijat. Juhlavuoden tarkoituksena on edistää ihmisarvoista elämää ja lähimmäisrakkautta. Hyvää auttamistyötä on tärkeä muistaa ja kunnioittaa.

Juhlavuosi käynnistyi vuoden alussa myös Hämeenlinna-Vanajan seurakunnassa. Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan uusissa tiloissa, Reskan Kulmassa, järjestettiin lehdistötilaisuus, jossa kuultiin diakoniatyöntekijä Seija Puusaareen ja Katja Lahden kertomana diakoniatyön historiasta ja nykyhetkestä. Juhlavuotta kunnioittamassa olivat myös Hämeenlinnan kaupunginjohtaja Olli-Poika Parviainen ja muutosjohtaja Jukka Lindberg. Parviainen painotti puheessaan seurakunnan ja kaupungin yhteistyötä sekä diakoniatyön tärkeyttä kaupungissa. Kirkkoherra Kimmo Reinikainen ja muutosjohtaja Jukka Lindberg kertoivat vahvasta alueellisesta yhteistyöstä ja yhteisistä projekteista.

Juhlavuotta juhlistetaan erilaisin tapahtumin ja tempauksin, kuten omalla diakonian laululla ja lehdellä sekä tapahtumalla syyskuussa. Diakonissa Seija Puusaari suunnitteli juhlavuoden kunniaksi valtakunnallisen ohjeen diakonian villasukkiin. Seurakunnan lehdistötilaisuudessa sukat lahjoitettiinkin kaupunginjohtaja Olli-Poika Parviaiselle ja muutosjohtaja Jukka Lindbergille.

– Sukat ovat jo olleet kovassa käytössä, Parviainen kertoo. Diakonissa Seija Puusaari haastaa kaikki neulomaan juhlavuoden villasukkia jokaiselle, joka lämpöisiä sukkia tarvitsee. Suunnittelussa on käytetty pohjana Kirkon diakonian logoa, jossa neljä kättä muodostavat ristin. Värinä on vihreä, toivon ja kasvun väri. Vihreä on myös elämän ja arjen väri. Diakonia lähtee liikkeelle kirkon alttarilta ihmisten arkeen. Tätä kuvastaa käsien ympärille sijoitettu ”paanukatto”.

– Villasukat ovat vanha välittämisen muoto, jolla jo aikoinaan muistettiin vihkipareja, tuttavia ja ystäviä, Puusaari kertoo.

Artikkeli Auttamista ja lähimmäisrakkautta jo yli sata vuotta. Tänä vuonna juhlitaan 150-vuotiasta diakoniatyötä. julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.