Vähäjylkän perhe on auttanut afganistanilaista Abbas Gholamia kotiutumaan Suomeen. Ystäväperheestä on ollut suuri apu kielen oppimisessa ja uuteen kulttuuriin sopeutumisessa.
Varaäiti. Tämän tärkeän tehtävän säynätsalolainen Kirsi Vähäjylkkä sai muutama vuosi sitten, kun perhe tutustui afganistanilaiseen Abbas Gholamiin.
– Kirsi on minulle hyvä äiti, Gholami sanoo lempeästi.
Vähäjylkän perheen tuki on ollut 20-vuotiaalle Gholamille tärkeä. Ilman ystäväperhettä sopeutuminen vieraaseen maahan ja täysin erilaiseen kulttuuriin olisi ollut paljon vaikeampaa.
Gholamin tarina on tuttu monelle afganistanilaisnuorelle. Perhe pakeni vuosituhannen alussa Afganistanista sodan ja terrorin jaloista Iraniin, Mashhadin kaupunkiin Gholamin ollessa alle vuoden ikäinen. Paperittomana pakolaisena, ilman henkilöllisyystodistuksia myös elämä Iranissa oli vaikeaa ja turvatonta. Paluu Afganistaniin ei kuitenkaan ollut mahdollista vuosienkaan jälkeen.
Niinpä Gholami saapui turvapaikanhakijana Suomeen viisi vuotta sitten 15-vuotiaana. Äiti ja kaksi nuorempaa sisarusta jäivät Iraniin.
Suomessa Gholami päätyi nyt jo lakkautettuun Säynätsalon vastaanottokeskukseen, joka toimi alaikäisten, yksin maahan saapuneiden ryhmäkotina.
Gholami muistaa hyvin, miten vaikeaa alku oli. Outo maa, kieli ja kulttuuri, läheiset kaukana Iranissa.
– Vaikka Iranissakin tilanne oli huono, oli hirveätä tulla yksin täysin vieraaseen maahan. Epätietoisuus siitä, mitä tapahtuu, oli koko ajan läsnä.
– Pahinta oli yksinäisyys sekä jatkuva huoli Iraniin jääneistä perheenjäsenistä. Onneksi perheelläni on kaikki hyvin, Gholami kertoo.
12-vuotias Pietari Vähäjylkkä oli tutustunut maahanmuuttajanuoriin jo koulussa.
– Yhtenä päivä Pietari tuli koulusta kotiin ja kysyi, voitasko me kutsua ne maahanmuuttajat meille kylään. Viisi heistä tuli, ja Abbas jäi, Kirsi Vähäjylkkä muistelee kevättä neljä vuotta sitten.
Perheen pojista, Pietarista ja Joosepista, tuli Abbaksen hyvät ystävät.
– Muutaman kyläkerran jälkeen Abbasta vietiin jo mummolaan ja muihin sukulaisiin, vaikka yhteistä kieltä ei juuri ollut, Vähäjylkkä kertoo nauraen.
Muutamassa vuodessa Abbaksesta on tullut kuin oma poika.
– Luotettava, valoisa ja iloinen, aidosti läsnä oleva, Vähäjylkkä kehuu.
Gholamin mielestä ystäväperhe on loistava asia.
– Varsinkin alkuvaiheessa tarvitsin Vähäjylkän perheen tukea kovasti.
– Heidän kanssaan olen pystynyt puhumaan kaikenlaisista asioista, kun oma perheeni on kaukana toisessa maassa. Kielen oppiminen on ollut helpompaa ja arkielämän kautta olen saanut paremmin tutustua suomalaisiin tapoihin ja kulttuuriin, Gholami sanoo.
Kirsi Vähäjylkän mukaan ystävyys on tuonut paljon hyvää molemmin puolin.
– Se on antanut uudenlaista sisältöä elämään ja avartanut meitä monin tavoin. Lisäksi olemme saaneet tutustua uuteen kulttuuriin. Pojille Abbas on kuin isoveli, Vähäjylkkä kertoo.
Yhdessä on vietetty vapaa-aikaa ja tehty monia reissuja kotimaassa, mutta parasta on ollut arjen jakaminen.
– Pelaamme pelejä, teemme ruokaa, syömme ja juttelemme. Kaikkea sellaista, mitä tavalliseen arkeen liittyy, Gholami ja Vähäjylkkä toteavat.
Molemmat haluavatkin rohkaista perheitä mukaan ystävätoimintaa.
– Ystäväperheestä on suuri apu kotiutumisessa, kielen oppimisessa ja uutteen kulttuuriin sopeutumisessa. Tutustuminen toisesta kulttuurista tuleviin ihmisiin poistaa myös turhia pelkoja ja ennakkoluuloja, Gholami huomauttaa.
Täytettyään 18 vuotta Gholami muutti omaan kotiin Jyväskylään.
– Opiskelen Lyseon lukiossa toista vuotta. Koulu on lähellä kotiani, joten voin paremmin keskittyä opiskeluun.
Vähäjylkkien kanssa yhteyttä pidetään säännöllisesti. Korona-aikana tapaamisia on ollut vähemmän, mutta puhelimitse viestitellään viikoittain.
– Elämä on turvallista, joten voin miettiä myös tulevaisuutta. Haluaisin päästä opiskelemaan lääketiedettä, mutta katsotaan ensin, miten ylioppilaskirjoitukset menevät.
Haaveet ovat samalaisia kuin kenellä tahansa: opiskelu, työpaikka ja perhe.
– Toivoisin myös, että pystyisin jotenkin auttamaan ja vaikuttamaan oman maani tilanteeseen, jotta elämä sielläkin paranisi, Gholami miettii.
DOMINO-hanke - Toteuttajana Paremmin yhdessä ry. - Hankkeessa etsitään ystäviä ja perheitä yksin maahan tulleiden maahanmuuttajanuorten rinnalla kulkijoina ja tukijoiksi. - Hankkeeseen kuuluu kaksi koulutusta 12.–13.5. ja 19.–20.5. Ne järjestetään virtuaalisesti Zoom-sovelluksella. - Ilmoittaudu mukaan: Funlayo Vesajoki, DOMINO-hankkeen projektityöntekijä, 050 544 0079, funlayo.vesajoki@paremminyhdessa.org - Lisätietoja: www.paremminyhdessa.org/dominoJaa artikkeli: