Retriitteihin osallistuneitten kokemukset ovat samansuuntaisia, mutta jokainen kokee sen omalla tavallaan.
Uudistumisen halu ja itsetutkiskelun tarve saivat Matti Kinnarisen lähtemään retriittiin. Arkiretriitissä kokoonnutaan oman ryhmän kanssa viikoittain kuuden viikon ajan ja viikon aikana kirjataan syntyneitä ajatuksia vihkoon.
– Raamatun tekstit alkoivat elää voimakkaasti, ja omien ja muiden pohdintojen avulla niistä sai enemmän irti, kertoo Kinnarinen, joka tekee matkaa myös vanhan hengellisen kirjallisuuden parissa.
Kinnarinen puhuu hengellisestä matkakumppanuudesta, joka toteutui mietiskelyssä ja rukouksessa. Kullekin kokoontumiskerralle oli ohjaajan valitsema teema ja teksti.
Minut valtasi siellä syvä rauha.
Hän korostaa pysähtymisen tärkeyttä. Hän on osallistunut myös hiljaisuuden retriittiin, jossa ollaan koko viikonloppu puhumatta, puhelimet suljettuina.
– Minut valtasi siellä syvä rauha. Pysähtymisen tärkeyden ymmärtää nyt paremmin. Minä teen matkaa omalla tavallani, vaikea sanoa mihin se päätyy, hän tuumaa.
Hän tietää, että hiljaisuus voi nostaa myös ikäviä tunteita ja muistoja pintaan. Hiljaisuuden retriiteissä voi kuitenkin keskustella ohjaajan kanssa. Yksin ei tarvitse pahaan oloon jäädä.
Retriitti on vetäytymistä hiljaisuuteen. Retriitissä voi hetkeksi luopua arjen vaatimuksista ja hidastaa askeliaan.
Alttarin äärellä tai luonnossa on helppo mietiskellä, antaa mielikuvien virrata, kuunnella, pysähtyä ja rukoilla.
Haluan riippua Sanassa kiinni päivittäin.
Marja-Terttu Jaatisella on kokemuksia viikonloppuretriitistä jo 30 vuoden takaa. Silloin hän ymmärsi, että yhdessä oleminen hiljaisuudessa vaikuttaa hoitavasti.
– Minuun se vaikutti niin, että haluan riippua Sanassa kiinni päivittäin ja lukea Sanaa yhdessä toisten kanssa raamattupiirissä.
Kuokkalan kirkossa pidettyyn arkiretriittiin Jaatinen oli heti valmis lähtemään mukaan. Kuuden viikon aikana jokaiselle viikolle oli oma teemansa ja jokaiselle päivälle oma raamatunkohta, joita pohtia itsekseen. Retriitti ajoittui molemmin puolin pääsiäistä.
Kokoontumisissa jokaisella oli mahdollisuus kertoa, miten aiheet olivat puhutelleet ja koskettaneet.
– Ohjaajamme nimitti näitä jakamisia lahjoiksi toinen toisillemme, se oli antamista ja vastaanottamista, Jaatinen kertoo.
Jumala johdattaa meitä omaksi parhaaksemme.
Alttarin äärellä istuessa kiireettömyys, rauha, hiljaisuus ja rukous virittivät keskittymään.
Viikoittaiset aiheet nousivat Raamatusta. Yhden viikon teemana oli Jeesuksen kärsimys ja kuolema.
– Kuljimme Jeesuksen matkassa kohti Jerusalemia, jossa tapahtumat seuraavat toisiaan. Saimme katsella kuin filminauhalta oikeudenkäyntiä, jossa Jeesusta viedään paikasta toiseen, opetuslapset hajaantuvat ja Pietari kieltää tuntevansa Jeesuksen. Jeesus kärsi ja kuoli meidän tähtemme.
Kokemus huipentui Golgatan tapahtumien jälkeen synnin ja kuoleman vallan nujertumiseen ja ylösnousemukseen.
Jaatinen kuvailee, miten jokapäiväinen hiljentyminen Sanan äärellä johdatusta pyytäen tempaa mukaansa.
– Voin astua kertomusten henkilöiden saappaisiin, ymmärtää miten Raamatun sana kuvaa tavallisen ihmisen elämää ja kuinka Jumala johdattaa meitä monenlaisten vaiheiden kautta omaksi parhaaksemme.
Näkökulma: Pohdin, meditoin
Paksureunainen teekuppi ja korppu vievät vieläkin hetkessä pohdiskeluleirin tunnelmaan.
Nuorten pääsiäispohdiskelu Vesalan Rysässä 1970-luvun puolivälissä oli ensimmäinen kosketukseni meditatiiviseen mietiskelyyn ja ikivanhaan retriittiperinteeseen. Tosin tajusin sen vasta noin 30 vuotta myöhemmin.
Pohdiskeluleireillä ei ollut puhekieltoa, mekastimme niin kuin teini-ikäisillä on tapana. Silti muistan meidän miettineen yksin ja yhdessä hiljaisen viikon tekstejä, käyneen läpi kärsimysviikon tapahtumia monin eri tavoin.
Matkasimme Kaupunginkirkosta kiirastorstain ehtoolliselta pääsiäisaamun riemuun – konkreettisesti pitkän viikonlopun aikana. Käytimme draaman, musiikin ja kuvataiteen mahdollistamia ilmaisumuotoja kertoaksemme, miten kuulemamme ja lukemamme asiat näimme ja koimme. Siihen annettiin aikaa ja tilaa.
Toisinajattelu ja kapinointi hyväksyttiin. Saimme olla sellaisia kuin olimme.
Univelkaa tuli, mutta mieli seestyi, edes hetkeksi. Ei pohdiskelusta ainakaan haittaa ollut.
-Päivi Eskelinen
Retriitti
- Retriitti eli retretti ( ransk. retrait, ’vetäytyminen’) on vetäytymistä arkielämästä ja hiljentymistä. Kristillisiä retriittejä pidettiin papistolle jo 1500-luvulla.
- Retriittejä voidaan järjestää seurakuntien omissa leirikeskuksissa tai erityisesti retriittejä varten perustetuissa retriittikeskuksissa.
- Suomessa retriittitoimintaa varten perustettiin vuonna 1986 Hiljaisuuden Ystävät -yhdistys, joka järjestää retriittejä ja retriittiohjaajien koulutusta.
Sydämen rukous – hiljaisuuden messu on saanut Jyväskylässä kimmokkeensa hoitavasta retriittikokemuksesta. Tunnelmallinen, matalan kynnyksen messu pidetään Kuokkalan kirkossa keskiviikkona 24.4. Vain vähän sanoja, hiljaisuutta, rukousta, mahdollisuus itsensä ja Jumalan kanssa olemiseen.Jaa artikkeli: