Kirkkopuiston syksyisten puiden keskeltä tulvii valoa. Astelet arasti lähemmäs. Valoissa kylpeekin vanha tuttu Kaupunginkirkko.
Pyhätön ulkoseinille on heijastettu taidokkailla valoilla varjokuvia. Ikkunoista tulvii lukuisten kynttilöiden ja lyhtyjen hohde.
Etupihalle asti kuuluu sisältä hiljaista, tenhoavaa musiikkia. Ovella oleva plakaatti kertoo kirkon uudet aukioloajat: 24/7. Astut sisälle ja tunnet viherkasvien tuoksun. Apostolin patsaan vierelle sivuseinälle on aseteltu kokonainen viherseinä.
Istahdat penkkiin, ergonomialtaan oikein miellyttävään. Tilaisuus, kirkon oman bändin gospelilta, voi alkaa. Vaikkei tämä musiikkityyli olisi sinun juttusi, ei hätää, sillä ohjelma kertoo huomenna vuorossa olevan kamarikonsertin, sen jälkeen salsamessun, ja sitten lauletaankin tuttuja virsiä ja yhteislauluja. Muun muassa.
Katseesi kiertää ja hämmästyt, miten paljon paikalla on lapsiperheitä. Illan päätteeksi siirrytään yhdessä maan alle, upeaan kryptaan, nauttimaan tuoretta pullaa, Reilun kaupan aromikasta kahvia ja juttelemaan muiden seurakuntalaisten ja tutun papin kanssa.
Yhdessä ateriointi, oli sitten kyse kirkkokahveista, soppakeittiöstä tai vaikka pääsiäisateriasta, on voimakas yhteyden symboli.
Ulos palatessa huokaat, miten hieno paikka Kaupunginkirkko onkaan. Keskellä kaikkea, vireä ja sielukas, pyhän ja arkisen kohtauspaikka.
Edellä kuvattu antaa kevyen aavistuksen siitä, millaisia unelmia jyväskyläläisillä on 140-vuotiaasta Kaupunginkirkostaan. Osa haaveista voi piakkoin toteutuakin. Kirkko peruskorjataan, ja sitä silmällä pitäen Jyväskylän seurakunta kysyi verkossa avoimella kyselyllä ideoita kirkon kehittämiseksi.
Henki ja elämä -lehti poimi satojen vastausten joukosta erilaisia ehdotuksia ja esitteli ne kirkkotilojen uudistuksiin erikoistuneelle konsultille, Mika K. T. Pajuselle.
Olennainen kysymys kuuluu, miten erilaisiin käyttötarkoituksiin vanha pyhättö voikaan taipua.
Aloitetaan avoimuudesta. Moni toivoo kirkon ovien olevan aina auki eli jonkinlaisen nykyaikaisen 24/7-ajattelun tuomista sinne. Mika K. T. Pajunen ei tyrmää ajatusta, mutta muistuttaa näin ison muutoksen vaativan seurakunnalta hyvää suunnittelua, resursseja ja selkeän strategisen valinnan.
– En äkkiseltään muista kuulleeni, että yksikään kaupunkikirkko Suomessa olisi aina auki. Ainoastaan Saariselän Pyhän Paavalin kappelin tiedän olevan auki ympäri vuorokauden. Näin saattaa olla myös joissakin muissakin luonnon keskellä sijaitsevissa kohteissa.
Pajunen muistuttaa, että kaupunkikirkoissa aukioloon liittyy aina diakoninen ulottuvuus.
– Onko kirkosta mahdollista tarjota nukkumapaikkaa ja suojaa esimerkiksi kodittomille? Tässäkin on eräs valinnan ja resurssoinnin paikka, konsultti pohtii.
Sehän on kaikkien etu, että kirkko palvelee ensisijassa käyttäjiään.
Toinen huomattavissa määrin toivottu uudistus on kryptan rakentaminen. Useat kaupunkilaiset haluaisivat kirkkoon tee- ja kahvitilan, jonne voisi kokoontua messujen jälkeen ja järjestää pienimuotoisia tilaisuuksia.
Pajusen mukaan tämä on yleinen kirkkotilojen kehittämisen yhteydessä nouseva ajatus. Sen takaa hän löytää vankkaa kristillistä teologiaa.
– Jos ajatellaan vähänkin syvällisemmin, niin koko kristillinen jumalanpalvelushan syntyi alun perin juuri Jeesuksen ja hänen seuraajiensa ateriayhteydestä. Yhdessä ateriointi, oli sitten kyse kirkkokahveista, soppakeittiöstä tai vaikka pääsiäisateriasta, on voimakas yhteyden symboli.
– Mutta millä tilaratkaisuilla tämä voitaisiin Jyväskylän kaupunginkirkossa toteuttaa? Se jää suosiolla seurakunnan ja peruskorjauksen suunnittelijoiden harkittavaksi, Pajunen sanoo.
Kaupunkilaisten vastauksissa toistuu kokemus kirkon nykypenkkien kehnosta ergonomiasta. Myös tämä on Pajuselle tuttu juttu. Penkkien isompi muuttaminen on kuitenkin yleensä seikka, johon tarvitaan vähintäänkin lausunto Museovirastolta.
– Mutta ei penkkienkään suhteen kannata arastella, vaan viedä ajatukset alusta asti rohkeasti kaikkien tarvittavien tahojen päätettäväksi, hän kannustaa.
– Sehän on kaikkien etu, että kirkko palvelee ensisijassa käyttäjiään. Minusta tilojen aktiivinen käyttö on myös niiden parasta suojelua.
Lasten hyljeksintä ei kyllä kuulosta Jeesuksen seuraamiselta!
Ikuisuuskysymys ovat lasten äänet kirkkotilassa. Iäkkään pyhäkön ja pienten kirkkovieraiden yhteensovittaminen aiheuttaa joskus kitkaa. Pajusen mukaan kyse on ennemmin kirkossa kävijöiden asenteista kuin itse rakennuksesta.
– Olen kuullut monesti lapsiperheiden sanovan, että eiväthän he oikein tohdi tulla yhteiseen jumalanpalvelukseen, koska heidän koetaan häiritsevän siellä. Lasten hyljeksintä ei kyllä kuulosta Jeesuksen seuraamiselta!
– Tilaratkaisuilla voidaan vaikuttaa äänimaisemaan, mutta lopulta vastuu jää aina kirkossa kävijöille itselleen. Miten me voisimme antaa tilaa toisillemme ja toivottaa toisemme paremmin tervetulleiksi?
Voisiko kirkko olla keskellä kaupunkia oleva keidas, jossa olisi kasvillisuutta?
Useammassa palautteessa kaupunginkirkkoon toivottiin runsaasti kukkia, eräässä visiossa ehdotettiin jopa viherseinää. Voiko runsas kasvillisuus kirkossa toimia? Näistä ehdotuksista Pajunen suorastaan innostuu.
– Ainakin ideana kuulostaa oikein hyvältä! Voisiko kirkko olla keskellä kaupunkia oleva keidas, jossa olisi kasvillisuutta? hän pohtii.
Toinen Pajuselta erityisesti peukkua saava ehdotus on Kirkkopuiston lisävalaistus. Valojen avulla voitaisiin luoda jopa heijastuskuvia kirkon seinään, Valon Kaupunki -tapahtuman hengessä.
– Kirkko on perinteisesti ollut taiteiden suojelija ja tässä olisi tapa suuntautua kirkon seinien sisältä ulkomaailmaan. Kuvat voisivat liittyä kirkkovuoteen tai seurakunta voisi tilata töitä vaikkapa nykytaiteilijoilta, Pajunen ehdottaa.
Musiikkia toivotaan laidasta laitaan: heviä, bändejä, gospelia, klassista, barokkia, salsaa, perinteisiä virsiä unohtamatta.
– Akustiikka vaatii aivan oman suunnittelijansa, mutta tässäkin on kyse valinnasta. Uskon ja toivon, että eri musiikkityylit saadaan hyvin sopimaan kirkkoon.
Muun muassa varsinaissuomalaisen Liedon harmaakivikirkon uudistuksessa mukana ollut Pajunen haluaa lopuksi rohkaista ideoita pursuavia jyväskyläläisiä. Samalla hän muistuttaa, että uudistuksissa on aina kyse kompromisseista.
Uuden edessä kannattaa silti olla avoimin mielin liikkeellä.
– Toivon, että Kaupunginkirkko avautuu vastaisuudessakin jyväskyläläisille ovena Jumalan vieraanvaraiseen läsnäoloon, Pajunen sanoo.
Uudistaakaan ei tarvitse pelkän uudistamisen ilosta. Moni palautteen antaja onkin jo nykyisellään hyvin tyytyväinen rakkaaksi koettuun Kaupunginkirkkoon ja sen vireään toimintaan.
Jaa artikkeli: