Eläinten läsnäololla on todettu olevan monia positiivisia vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin. Eläinavusteisessa toiminnassa eläimet ja ihmiset kohtaavat.
Seurakuntapastori Johanna Niiles-Hautasen toive toteutui muutama vuosi sitten, kun perhe hankki riittävän suuren tilan lemmikkieläimiä varten. Nyt pihapiirissä käyskentelee kaksi kissaa, kaksi koiraa, hevonen sekä uusina tulokkaina kaksi aasia.
– Käyn kävelyllä kissojen ja koirien kanssa. Ehkä jonain päivänä aasitkin liittyvät lenkkiporukkaamme, Niiles-Hautanen naurahtaa.
Eläinten seuraa Niiles-Hautanen kaipaa erityisesti silloin, kun olo on väsynyt tai mieli on muuten allapäin.
– Jo pelkästään aaseja katsomalla tulee hyvälle tuulelle. Aaseilla on luonnostaan hyvän sielunhoitajan tuntomerkit: suuret korvat, pieni suu ja ymmärtäväinen katse.
Eläinavusteista toimintaa myös seurakuntaan
Pari vuotta sitten Niiles-Hautanen valmistui työn ohessa eläinavusteiseksi valmentajaksi. Toiveissa on, että koulutusta voisi käyttää hyödyksi myös seurakuntatyössä.
Eläinavusteisesta valmennuksesta tai -terapiasta puhutaan silloin, kun ammattihenkilö käyttää eläimiä apuna työssään.
– Eläinavusteinen toiminta on terapiaa vapaamuotoisempaa.
Tarkoituksena on viedä eläimiä tapaamaan ihmisiä ja tuottaa iloa ja mielihyvää. Tapaamisilla ei ole erikseen määriteltyä tarkoitusta tai tavoitteita, Niiles-Hautanen selvittää.
Seurakunnassa eläimiä ja eläinavusteista toimintaa voisi Niiles-Hautasen mielestä käyttää monin tavoin hyväksi.
– Diakoniassa, leireillä, rippikoulutyössä ja erilaisissa ryhmissä. Olen joskus miettinyt myös eläinavusteista sururyhmää. Eläimet ovat mitä parhain lohdutuksen lähde sureville.
Seurakunnan toiminnassa on mukana paljon vapaaehtoisia, joilla on lemmikkejä. Esimerkiksi vapaaehtoisten järjestämät koirakävelyt voisivat olla hyvä tapa saada ihmisiä liikkeelle ja tapaamaan toisiaan, Niiles-Hautanen pohtii. Vapaaehtoiset voisivat myös auttaa heikossa kunnossa olevia ihmisiä huolehtimaan lemmikeistään, jotta niistä ei tarvitsisi luopua.
Positiivinen vaikutus hyvinvointiin
Susanna Frilander innostui eläinavusteisesta toiminnasta oman koiraharrastuksensa myötä. Hänellä on myös omakohtaisia kokemuksia eläinten positiivisesta vaikutuksesta ihmisiin muun muassa SOS-lapsikylässä suoritetun harjoittelun kautta.
Parhaillaan Frilander opiskelee sosionomiksi Mikkelin ammattikorkeakoulussa. Sosionomikoulutuksessa eläinavusteinen toiminta kuuluu Green Care -opintoihin ja sen hyödyntäminen on vielä melko uusi asia. Opintokokonaisuus sopii koulutukseen Frilanderin mielestä erittäin hyvin, onhan eläinten läsnäololla tutkitusti todettu olevan monia positiivisia vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin.
Eläimet vastaavat ihmisen tunnetilaan ja käyttäytymiseen.
Eläinavusteisessa toiminnassa käytetään avuksi monenlaisia eläimiä muun muassa kissoja, koiria, aaseja, minipossuja ja laamoja. Frilander tunnustautuu koiraihmiseksi.
– Olen aina tuntenut vahvaa yhteyttä koiriin. Ne ymmärtävät minua ja minä ymmärrän niitä, Frilander sanoo.
Tällä hetkellä kotona pyörii kaksi terhakkaa jackrusselinterrieriä, 3-vuotias Suffeli ja puolen vuoden ikäinen Roope. Koirarodulla ei eläinavusteisessa toiminnassa ole Frilanderin mielestä merkitystä, soveltuvuus on kiinni enemmänkin koiran luonteesta. Suojelevan luonteensa vuoksi Suffelista ei ole ystäväkoiraksi, mutta avoimemmasta Roopesta Frilander uskoo saavansa mainion kaverikoiran.
Eläinavusteiseen toimintaan osallistuminen vaatii kuitenkin ensin tottelevaisuuskoulutusta ja lisää ikää.
Koirat soveltuvat eläinavusteiseen toimintaan Frilanderin mielestä erinomaisesti, sillä koirat ovat kontaktihakuisia ja niihin tutustuminen on helppoa. Kennelliiton tutkimuksen mukaan koirat ovat luonnostaan tunteellisia, eivätkä ne koskaan valehtele rakastaessaan.
Eivät eivät esitä mitään
Niiles-Hautasen mielestä parasta eläimissä on se, että ne ovat juuri sellaisia kuin ovat.
– Eläimet eivät esitä mitään. Ne vastaavat omalla tavallaan ihmisen tunnetilaan ja käyttäytymiseen.
Niiles-Hautanen on juuri aloittanut psykoterapiaopinnot. Frilanderin tavoin hänkin haluaisi käyttää ”tassuterapiaa” omassa työssään.
Frilander on miettinyt, että voisi ehkä tehdä opinnäytetyönsä eläin-
avusteisesta toiminnasta. Tällä hetkellä se ei kuitenkaan vielä ole ajankohtaista.
– Nyt keskitytään tämänhetkiseen eläinavusteiseen toimintaan. Seurakunnan koirakävelyt tosin kiinnostavat jossakin vaiheessa. Olisi hyvä saada ihmiset liikkeelle ja sitä kautta vaikuttaa ihmisten fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin.
Jaa artikkeli: