Kun ihmiset olivat lähteneet, hän nousi vuorelle rukoillakseen yksinäisyydessä. Illan tultua hän oli siellä yksin. (Matt. 14:23)
On yllättävää, miten usein Jeesus Raamatussa vetäytyy vuorille, kauas metelistä, hälinästä ja ihmeitä odottavista väkijoukoista.
Aina kyse ei ollut edes yksin olemisesta. Puheista kuuluisin, Vuorisaarna, tapahtuu jo nimensä mukaisesti korkealla paikalla, suuren ihmisjoukon ihmetellessä. Onkin sanottu, että vetäytyminen vuorille symbolisoi Raamatussa Jumalan kohtaamista.
Missä Jyväskylässä sitten pääsisi lähimmäs taivasta? Mahdollisuuksia on paljon, sillä Keski-Suomi ja sen keskus ovat kuuluisia kukkuloistaan ja mäkisyydestään. Vaikkeivät ne vuoria olekaan, monen nimestä huolimatta, onnistuu täälläkin korkeanpaikan arkiretriitti.
Laajavuorelle pääsee autollakin
Tunnetuin ja helpoimmin saavutettava ”vuori” on luonnollisesti Laajavuori, jonka laelle huonompikuntoinenkin pääsee autolla hurauttaen ja talvisin hiihtohissillä. Huipulta avautuvat maisemat kahteen suuntaan, kaupunkiin päin ja länteen, jossa ei näy kuin metsiä ja erämaata.
Toisaalta laskettelurinteen puuton rinne ja sinipunainen hiihtohissikompleksi eivät oikein tunnu hyvältä hiljentymispaikan vieressä. Mutta jos annetaan vain silmän levätä, päästään ainakin Jyväskylästä jyvälle.
Kaupunki näyttää vesistöjen pilkkomalta tilkkutäkiltä, jossa asutus on melko hajallaan keskustaa lukuun ottamatta. Silmiin pistää muutoin melko matalassa kaupungissa korkea kolmikko, Harjun torni, Viitatornin kerrostalo sekä asuntomessualueen uusi taivaannielijä Maailmanpylväs.
Kanavuoren rinteet ovat jyrkkiä
Rauhallisempi huippu löytyy Vaajakoskelta. Kanavuoren rinne on jyrkkä, joten hiljentyminen onnistuu vasta hengityksen ja sydämen taonnan tasaannuttua.
Vaiva palkitaan, sillä kaupunki häämöttää toisesta vinkkelistä kuin Laajavuoressa. Vaikka ympärillä on nyt puita ja alla vankka kallio, tekee nelostie retriitinmetsästäjälle kuitenkin tepposen. Varsinkin ruuhka-aikana Suomen valtaväylän pullonkaula tukkeutuu ja raskas kalusto jyrää äänillään rauhallisen luontomaiseman.
Paremmin rauhoittumiseen soveltuisi Kanavuoren toinen kylki, jossa vain Savonmuan Lentävä kalakukko suhahtaa joskus ohitse. Maisemista on puuston juurella kuitenkin turha haaveilla.
Virallisesti Jyväskylän korkeimmat huiput ovat Korpilahden Moksin kylän Uutelanmäki (259 m) sekä Taka-Keljon radiomastojen viereinen Pirttimäki (249 m).
Retkellä Moksiin korkeiden paikkojen bongaaja vetää täydellisen vesiperän, sillä joissakin kartoissa luvattua kunnon luontopolkua Uutelanmäeltä ei enää löydy. Routavaurion syömien peräteiden jälkeen maisemassa nököttää yksinäinen opastetaulu, jossa oleva polun opaslappunen on riivitty palasiksi.
Paljon parempi tilanne ei ole Pirttimäessäkään, joka ennen kuntaliitosta Korpilahteen piti Jyväskylän korkeimman kohdan titteliä hallussaan. Paikalle johtaa metsäautotie ja mikäli kurottautuu varpailleen, näkee kääntöpaikalta juuri ja juuri kauas etelään. Mutta haluaako joku täällä tehometsänhoidon kokeneen kumpareen nokassa sitten hiljentyä ja rauhoittua, on toinen juttu.
Pappilanvuorelle vie luontopolku
Pappilanvuori on nimensä mukaisesti sopiva tee-se-itse retriitin kohde. Nimi on muisto entisen Jyväskylän maaseurakunnan kirkkoherrojen asuttamasta Jokelan pappilasta, joka kohosi niin ikään talon mukaan nimetyn Pappilanjoen törmällä. Sittemmin eräs Keski-Suomen suurimmista ja komeimmista pappiloista revittiin alas 1960-luvun betonivillityksessä.
Vuori sen sijaan on yhä olemassa ja sinne pääsee opastettua luontopolkua pitkin. Muutaman kilometrin kapuamisen jälkeen löytyy kohta, jossa pieniä aukkoja länsisuuntaan sinnittelee puustosta vapaana. Liikenne jyrää sen verran kaukana, että sen voi sulkea mielestään. Pappilanvuori on tähän saakka paras paikka hiljentymiseen.
Koska Jyväskylä on iso kaupunki, täysin hiljaista huippua ei lähistöllä ole. Täyttä rauhaa halajavan on mentävä Multialle. Keski-Suomen korkein kohta, Kiiskilänmäki (269 m), on Jyväskylän ympäristössä paras mahdollisuus saada ”vuorikokemus”.
Kiiskilänmäellä seisoo näkötorni
Kiiskilänmäeltä avautuu upea keskisuomalainen maisema kauas jokaiseen ilmansuuntaan. Ei kuitenkaan itse huipulta, vaan kiitos kuuluu kyläyhdistykselle, joka on rakennuttanut paikalle vankan näkötornin.
Vasta Kiiskilänmäellä voi saada pienen aavistuksen, millaista olisi olla yksin jossain Galilean vuorilla rukoilemassa, vain tuulen ääni korvissa. Saderintaman tai ukkosen lähestymisen voi nähdä jo kymmenien kilometrien päästä.
Aurinko laskee ja sulkee laaksot ja kukkuloiden rinteet pimeyteen, noustakseen jälleen toiselta sivulta horisontin takaa lämpimänä, verkkaisena pallona.
Tämän lähemmäs taivasta ei alkukesän Keski-Suomessa pääse.
Artikkeli on julkaistu Henki&elämä -lehdessä 28.5.2015
Jaa artikkeli: