Piispa Simo Peura viihtyy Laukaan mökillä ja rentoutuu mielellään perheen ja lähimpien ystävien seurassa italialaisen ruuan äärellä.
Olet syntynyt Laukaassa. Miten keskisuomalaisuus näkyy sinussa?
Keski-Suomeen on helppo tulla eri puolilta Suomea. Maakunta on nuori, mutta sitä on rakennettu yhdessä ja avoimin mielin. Tilaa on ollut erilaisille poliittisille ja yhteiskunnallisille suuntauksille. Samalla on vaalittu maakunnan yhtenäisyyttä. Nämä arvot ovat kaiketi jättäneet jälkensä minuunkin.
Asteikolla 1–10, kuinka pohjalainen sinusta on tullut?
Pohjalaisissa arvostan erityisesti yrittelijäisyyttä. Pohjanmaalla ei jahkailla, vaan ryhdytään toimeen. Hiippakunnalle pohjalaisten ja keskisuomalaisten erilaisuus on vain hyväksi. Kummallakin puoliskolla on annettavaa toiselle ja opittavaa toiselta. Tällä iällä asuinpaikka vaikuttaa vain vähän. Siispä numeroina 6.
Miksi halusit aikanaan piispaksi?
Kutsumukseni on palvella kirkkoa. Ajattelin, että voisin toimia kirkon ja seurakuntalaisten hyväksi. Olen opinnoissani perehtynyt luterilaiseen teologiaan. Piispan virka on ollut oiva mahdollisuus pitää yhä uudestaan esillä luterilaisen uskon aarteita.
Mikä tässä tehtävässä on eniten yllättänyt?
Työn monipuolisuus. Tuskin on kahta samanlaista päivää. Myös matkapäivien runsas määrä yllätti. Aika usein huomaan pakkaavani tai purkavani matkalaukkua.
Mikä työssäsi on parasta?
Vierailut seurakunnissa ja erilaisten ihmisten kohtaaminen. Olen yrittänyt luoda yhteyksiä myös heihin, joille kirkko, seurakunta ja uskonto tuntuvat vierailta. Yhteiskunnallisten verkostojen luomista olen pitänyt keskeisenä osana piispan työtä.
Miten piispuus on muuttanut sinua?
Työhön kuuluu paljon ihmisten tapaamisia. Silloin on kyettävä olemaan läsnä ja avoin. Muiden kokemukset ja näkemykset ovat auttaneet ymmärtämään, miten eri tavoin ihmiset kohdistavat odotuksiaan seurakuntaan. Vastapainoksi tarvitaan hiljaisuutta. Viime mainitun tarve minussa on kasvanut piispavuosien saatossa.
Vahvuutesi ja heikkoutesi?
Olen mielestäni hyvä kuuntelemaan. Nykyisin tuntuu siltä, että kärsivällisyys on entistä useammin koetteella. Särmikkyyttäkin voisi olla sopivasti enemmän.
Ketkä henkilöt elämässäsi ovat vaikuttaneet sinuun eniten?
Aiemmilta sukupolvilta olen oppinut periksiantamattomuutta, määrätietoisuutta ja lempeyttä. Teologian opinnoissa paljon olen saanut professori Tuomo Mannermaalta. Piispojen joukossa on monia, joiden työtoveruudesta ja oivalluksista olen usein iloinnut. Puolisoni on viisas ja elämää ymmärtävä nainen. Ammattinsa vuoksi hän tuo toisenlaista näkökulmaa kirkon asioiden pohtimiseen (toim. huom. hammaslääketieteen lisensiaatti ja filosofian tohtori).
Millainen ukki/vaari olet?
Minua kutsutaan vaariksi tai sitten käytetään lyhennelmää ”vaa”. Olemme Annin kanssa halunneet opettaa lapsenlapsille ruokarukouksen ja iltarukouksen. Yhteiset touhut heidän kanssaan ovat suuri ilonaihe. Yritämme isovanhempina helpottaa vanhempien arkea sen mukaan kuin he toivovat.
Mitä teet mieluiten vapaa-ajalla?
Jos mahdollista, menen mökille. Luen mieluusti. Kunnon ylläpitäminen on entistä tärkeämpää.
Paras hetki päivässä?
Niitä on monia, päivän ohjelmasta riippuen. Se hetki, kun on ajanut hiippakunnan laidalta iltamyöhällä sateella kotia kohti ja päässyt ehjänä perille. Sellainen on myös lukuhetki ennen nukahtamista.
Mitä haluat tehdä eläkkeellä?
Vaikea vastata. Saapa nähdä. Tutkijan kammio voisi kutsua.
Taito, jonka haluaisit vielä oppia?
Italian kielen. Helpottaisi asiointia ja keskustelua paikallisten kollegojen kanssa.
Kuka on idolisi?
Sellaista minulla ei ole.
Miten piispa rentoutuu?
Oman perheen ja lähimpien ystävien seurassa italialaisen ruoan äärellä. Silloin jutellaan ja myös teologiseerataan.
Kerro jotakin, mitä emme sinusta tiedä?
Olen pitkäaikainen Hetku-lehden tilaaja ja lukija. – Siis minkä? Ota selvää.
Missä sielu lepää?
Mökillä järven rannalla Laukaassa.