Kansainvälisissä tutkimuksissa Suomi on maailman onnellisin maa, mutta onnellisuus pakenee määritelmiä. Onnea voi löytää niin ihmissuhteista, työstä kuin omenansiemenistäkin.
Asteikolla nollasta sataan, kuinka onnellinen olet?
Tätä kysymystä Tampereen yliopiston psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen on esittänyt kymmenien vuosien aikana tuhansille suomalaisille.
– Ei onnellisuuden mittaamiseen vieläkään oikein muuta konstia ole, kuin kysyä ihmiseltä suoraan, hän toteaa.
Keväällä julkaistun kansainvälisen vertailun mukaan Suomi on jo toista vuotta peräkkäin peräti maailman onnellisin maa. Ojasen tutkimuksissa suomalaisten onnellisuus ei näytä aivan yhtä ruusuiselta.
– Minun menetelmälläni mitattuna suomalaisten onnellisuus on keskimäärin 70. Eli plussan puolella ollaan, mutta myös onnellisuusvastausten jakauma näyttäytyy selkeästi. Sieltä löytyy hyvin mataliakin arvioita, 5, 16, 27. Kyllähän meillä se kääntöpuolikin on olemassa.
Onnellisuuden määritelmää onnellisuusprofessoriksikin kutsuttu, aihepiiristä kirjoja kirjoittanut Ojanen pitää ”koko lailla kauheana kysymyksenä”.
– Määritelmiä on monia, mutta itse olen päätynyt tällaiseen aika arkiseen: onnellisuus on tila, jossa ei tarvitse haikailla menneisyyteen eikä ajatella, että tulevaisuus tuo jotakin parempaa. Silloin on tyytyväinen ja kiitollinen juuri tästä hetkestä ja siitä mitä elämä on antanut. Jotakin sellaista.
Eläkepäiviään viettävän arkkitehti Jaakko Keski-Rahkosen (kuvassa) puutarhassa Muuramessa kypsyy mehukas luumusato. Omenat ovat makoisimmillaan, ja sadosta on riittänyt jaettavaksi ystävillekin.
Pääkaupunkiseudun hektisestä elämänrytmistä 80-luvun puolivälissä irrottautunut ja Jyvässeudulle perheineen muuttanut Keski-Rahkonen katselee talonsa rehevää pihapiiriä ja huokaa.
– Ei ole talkkari ollut tänä kesänä paikalla.
Kun Keski-Rahkonen jäi vuonna 2005 yllättäen leskeksi, hän lupasi lapsilleen toimia perheen kodissa ”talonmiehenä” niin kauan kuin Luoja suo. Viime kesä kului kuitenkin pitkälti matkoilla.
Kysymys onnellisuuden luonteesta pistää myös Keski-Rahkosen mietteliääksi.
– Se on tietenkin jonkinlainen ihmisen sisäinen tunnetila, joka nousee hyvin syvältä. Mutta mistä se tulee tai miten se rakentuu, siihen en osaa vastata. Miellän sen niin, että ihmisen sisäiset tarpeet ja ulkoiset olosuhteet ovat sillä tavalla tasapainossa, ettei tarvitse kapinoida, vaan pystyy hyväksymään sen mikä itseä ympäröi.
Monen muun suomalaisen tavoin Keski-Rahkonen mainitsee elämänsä onnen lähteiksi mielekkään työn ja perheen. Lasten kanssa pidetään yhä säännöllisesti yhteyttä, ja työvuosina on saanut ollut mukana niin kehitysyhteistyössä kuin massiivisissa kaupallisissa rakennusprojekteissa – jälkiä maailmaan on jäänyt.
Monelle meistä onnen ja ilon lähteitä ovat myös harrastukset, taidenautinnot, liikunnan riemu tai muut, pienemmät asiat – vaikka siemenen kokoiset.
– Olen lapsesta saakka ollut hirveän kiinnostunut luonnosta, eläimistä, kasveista ja kaikesta mikä liittyy elämään. Se on minulle pohjaton ihmettelyn aihe, varsinkin nyt eläkevuosien aikana, sanoo Keski-Rahkonen ja nyökkää lempeästi puutarhansa suuntaan.
– Esimerkiksi noiden omenapuiden ympärillä olen äheltänyt suurin piirtein viisikymmentä vuotta. Ja edelleen hämmästelen, kuinka joka ikinen omenansiemen on uusi pakkaus jotakin ihmettä, monituhatvuotista geenipankkia. Sitä eivät ihmiset yleensä pysähdy miettimään.
Vaikka ihmisten onnen aihiot ovat usein samoja, sanoo onnellisuustutkija Markku Ojanen tulleensa aiheesta puhuessaan varovaiseksi. Mikä sopii yhdelle, ei toiselle sovikaan.
– Tässä vaativassa aihepiirissä pitää tunnistaa ihmisten elämäntilanteiden erilaisuus, eikä lyödä toisia onnen ohjeilla päähän, hän toteaa painokkaasti.
– Eräs tällainen ohje on se, että tehdään onnellisuuden saavuttamisesta helppoa. Sanotaan että kyllä sinä voit olla onnellinen, älä pidättele, se on siellä sisälläsi, anna sen vaan tulla esiin. Nämä ovat aika haavoittavia sanoja monelle.
Suurten ja pienten onnenlähteiden lisäksi Ojanen myöntää, että ihmiselämän mielekkyyttä ja henkistä tasapainoa ylläpitää myös kielteisten asioiden torjunta.
– Kyllä sitäkin on, että ei haluta nähdä vaikeita asioita. Kaikki eivät kestä yhtä hyvin esimerkiksi lasten kärsimyksiä. Pitäisikö sitä murtaa vai ei, se on iso kysymys.
Onnen kokemista voivat rajusti tuhota esimerkiksi masennus, ahdistus, syömishäiriöt, päihderiippuvuudet, fyysinen kipu, väkivallan uhka tai syvä yksinäisyys. Maailman köyhissä maissa ongelmat saattavat alkaa jo perusturvan puutteesta.
Myös kehitysyhteistyötä tehnyt Jaakko Keski-Rahkonen kertoo nähneensä Keniassa arkea, joka sai koti-Suomeen paluun jälkeen muuttamaan koko elämän arvojärjestystä.
– Kun Nairobissa joskus oli sellainen päivä, että olo oli syystä tai toisesta tyytymätön, sanoin vaimolle että hyppää autoon, tehdään kierros slummialueella. Asiat muuttuvat vähän toisen näköiseksi, kun näkee, kuinka joillakin ihmisillä on puute aivan kaikesta.
Viime aikoina Keski-Rahkosta on hoitamattoman puutarhan lisäksi murehduttanut ajankäyttöön liittyvä harmi. Aivan liikaa aikaa tuntuu kuluvan netin jonninjoutavassa informaatiotulvassa. Kuinka hän ylläpitää tyytyväisyyttä elämään Suomen arjessa?
– En tiedä, osaanko ollenkaan ylläpitää tyytyväisyyttä. Mielestäni se kasvaa jostakin muualta, tuumaa Keski-Rahkonen.
– Tuntuu siltä, että olen kohtuullisen tasapainossa ilman että teen mitään asian hyväksi. Jos elämä olisi oman toimeliaisuuden ja tekemisten varassa, niin olisihan se aika raskasta.
Myös kansainvälisten tutkimusten mukaan sekä miesten että naisten onnellisuustaso eri puolilla maailmaa painottuu pääsääntöisesti plussan puolelle, kertoo Keski-Suomen seurakuntien miesten illassa syyskuun alussa luennoinut Markku Ojanen.
– Se on oikeastaan aika ällistyttävää. Onnellisuuden tutkijoiden enemmistö ajattelee, että se on evoluution seurausta ja tarpeellista, jotta ihmiset olisivat selviytyneet. Kristilliseltä kannalta voidaan ajatella, että se on Jumalan suurta armoa. Näiden tulkintojen ei tarvitse olla ristiriidassa keskenään.
Jaa artikkeli: