Kulunut kevät osoitti omalla tavallaan, kuinka luonnon rauha ja hengellinen elämä nivoutuvat yhteen kuin itsestään.
Tänä keväänä metsä oli monelle kirkko.
Luonnosta etsittiin rauhaa ja läsnäoloa juuri siinä hetkessä. Metsässä pysähdyttiin pohtimaan kysymyksiä, jotka tänä keväänä olivat ehkä tavallistakin suurempia. Oma rauhan tyyssijani löytyi tänä keväänä Tikkakosken Sarpatista. Laavulta lähteneen luontopolun kuuluvimpia ääniä olivat puron solina ja kuusista putoavien käpyjen kopsahdukset.
Luonnon rauhoittava ja stressiä vähentävä vaikutus on todennettu useissa tutkimuksissa. Ehkä tuorein väitös aiheesta valmistui Tampereen yliopistossa alkuvuodesta. Tutkimuksen mukaan luonnossa ulkoileminen paitsi laskee sydämen sykettä ja verenpainetta, se myös sai tutkimukseen osallistuneiden ajatukset kirkastumaan ja mielialan positiivisemmaksi. Muun muassa Jyväskylän yliopiston tutkimuksissa on aiemmin todennettu, että jo pelkästään puiden tai istutusten katseleminen voi auttaa taltuttamaan stressiä.
Kulunut kevät osoitti omalla tavallaan, kuinka luonnon rauha ja hengellinen elämä nivoutuvat yhteen kuin itsestään. Yhteys vaikuttaa jopa niin merkitykselliseltä, että yhdistämällä nämä kaksi asiaa saadaan enemmän kuin osiensa summa. Seurakuntien toiminnassa tämä näkyy kauniilla tavalla muun muassa retriiteissä. Ehkä juuri niitä moni jyväskyläläinen kaipaisi järjestettäväksi vielä nykyistä enemmän? Jos näin on, toivottavasti kerrotte sen meille.
Oman, ehkä juuri tänä keväänä löytyneen, luontoyhteyden vaaliminen voi onneksi jatkua myös vaikka kotipihalla. Kesä tarjoaa siihen nyt kaikki mahdollisuudet.
Myös Henki & elämä vetäytyy kesälepoon ja ilmestyy seuraavan kerran elokuun lopussa. Elämänmakuisia ja täysillä elettyjä päiviä kaikille toivottaen.
Jaa artikkeli: