Suomi-gospelin kulta-ajat sijoittuvat viime vuosituhannelle, mutta vaisumpien vuosien jälkeen gospelilla menee hyvin myös nyt. Uutta sukupolvea on noussut esiin. Yksi ajankohtaisista nimistä on NNS-yhtye, jonka rumpalina toimii Jyväskylässä asuva Niilo Muje.
2000-luvun alku oli armoton kristilliselle nuorisokulttuurille. Vielä 1980-luvulla komeasti kukoistanut gospelkulttuuri osoitti silloin vakavia hiipumisen merkkejä.
– Tuolloin oli useita artisteja, jotka eivät halunneet esittää gospelia vaan musiikkia, jossa kristillisyys on mukana. Tämä oli tietysti artistille hyvä asia, mutta gospelkulttuurille ja samalla kristilliselle nuorisokulttuurille ei, kuvailee gospelkenttää tiiviisti seurannut Juha Heinonen.
– Bändipaidat, hihamerkit ja kangaskassit hävisivät. Kaikenlaista kristillistä kulutustavaraa myynyt Maanalainen levykauppa lopetti ja nuorten isompi kiinnostus gospeliin väheni, hän jatkaa.
Heinonen on seurannut suomalaisen gospelin tilannetta 1970-luvun lopulta lähtien, ensin seurakuntanuorena sekä sittemmin seurakunnan nuorisotyöntekijänä ja Sleyn nuorisotyön johtajana.
Heinonen sanoo, että Suomi-gospelin tilanne on viimeisen noin kymmenen vuoden aikana mennyt selvästi parempaan suuntaan.
2000-luvun alussa pelättiin laulaa totuudesta ja Jeesuksesta edes varovasti, mutta nykyään tilanne on parempi.
– Suomessa on taas aiempaa enemmän mielenkiintoisia gospel-artisteja ja -lauluntekijöitä. Heitä on määrällisesti selkeästi vähemmän kuin 1980-luvulla, mutta musiikillisesti he ovat korkeatasoisia. Tekstit ovat monesti todella tarkkaan mietittyjä, hän sanoo viitaten gospelkentän jakautumiseen kahteen leiriin, evankelioiviin lampaisiin ja yhteiskunnallisempiin vuohiin.
Sanoma onkin lähtökohtaisesti kunnossa.
– 2000-luvun alussa pelättiin laulaa totuudesta ja Jeesuksesta edes varovasti, mutta nykyään tilanne on parempi. Tällä en tarkoita että jokaisen gospel-laulun pitäisi evankelioida. Gospelin tulee olla kuitenkin välittämässä viestiä rakastavasta Jumalasta.
Kirjan Kahden maan kansalaiset: Suomi-gospelin historiaa Tero Huvin kanssa vuonna 2005 kirjoittanut Janne Könönen yhdistää gospelkulttuurissa tapahtuneen hiipumisen kristinuskon ja kirkon aseman heikkenemiseen.
– Tällaista kehitystähän alkoi olla jossain määrin jo 1990-luvulla ja suuntaus on vahvistunut 2000-luvulla. Kristinuskoa on moukaroitu yhä enemmän yhteiskunnallisessa keskustelussa ja uusateismi on saanut paljon mediahuomiota.
Könösen mukaan Suomi-gospelin sanoituksissa alkoi tapahtua 1990-luvulla muutosta.
– Niissä käännyttiin sisäänpäin. Ympärillä olevien asioiden kommentoinnin sijaan ruvettiin pohtimaan omia tunteita, niin sanotusti psykologisoimaan enemmän. Välillä touhu meni ehkä liiankin individualistiseksi.
Heinosen mukaan 90-lukukin oli gospelkonserttien ja -tapahtumien osalta vahva vuosikymmen.
– Toisin kuin edellinen vuosikymmen mitään suurta tai uutta se ei kuitenkaan kristilliseen nuorisokulttuuriin tuonut.
Viime vuosina yksi Suomen suosituimmista gospel-bändeistä on ollut kristillistä rap-poppia soittava NNS. Vuonna 2017 yhtye voitti gospelin Suomen mestaruuden.
Haluamme pitää esillä evankeliumia ja Jeesuksen sovitustyötä.
– Haluamme tehdä jatkossa gospelia mahdollisimman ammattimaisesti- ja ihan ammatiksemme. Itse opiskelen tällä hetkellä musiikkipedagogiksi Jyväskylän ammattikorkeakoulussa, josta valmistun rumpujensoiton opettajaksi. Jatkossa haluan keskittyä sekä keikkailuun että opettamiseen, kertoo yhtyeen rumpali, Jyväskylässä asuva Niilo Muje, 26.
NNS on tehnyt keikkoja lähinnä eri seurakunnissa. Lisäksi jotkut seurakunnat ovat järjestäneet heille koulukeikkoja. Mujeen mukaan yhtyeen kuulijakunta koostuu lähinnä nuorista ja nuorista aikuisista. Korona-aika on vaikuttanut luonnollisesti myös NNS:n keikkakuvioihin.
NNS:llä on kaksi päätavoitetta.
Nykyäänhän sekulaarinkin puolen biiseissä käsitellään aiempaa enemmän hengellisiä teemoja.
– Haluamme pitää esillä evankeliumia ja Jeesuksen sovitustyötä. Julistavan musiikin lisäksi meillä tapaa olla keikoilla spiikki, jossa puhutaan evankeliumista suoraan. Samalla haluamme esiintyä iloisella meiningillä ja tuoda positiivisia fiiliksiä, Muje toteaa.
NNS:n tunnuslause on: ”Elämä on vakava juttu, mutta ei oteta sitä liian vakavasti.” Yhtye haluaa toimia myös sopivan nöyrällä asenteella.
– Lavalla kurkoilemme, muuten emme, Muje naurahtaa.
Joitain vuosia sitten huolta herätti gospel-levyjen myynnin väheneminen. Sittemmin olosuhteet ovat muuttuneet. Esimerkiksi NNS ei ole julkaissut fyysistä levyä ollenkaan, vaan on keskittynyt pelkästään suoratoistopalveluihin.
– Nykyään suurin osa nuorista ja nuorista aikuisista kuuntelee musiikkia vain netistä. Esimerkiksi minulla itselläni ei ole tällä hetkellä lainkaan cd-soitinta, vaikka omistankin aika paljon cd-levyjä, Muje toteaa.
NNS haluaa tehdä jatkossakin julistavaa musiikkia.
– Emme usko tämän kuitenkaan olevan este sille, ettemme voisi saada keikkoja myös sekulaarilta puolelta. Eivät ne ole ainakaan toisiaan täysin poissulkevia asioita. Ja nykyäänhän sekulaarinkin puolen biiseissä käsitellään aiempaa enemmän hengellisiä teemoja.
Millä eväillä Suomi-gospel sitten on säilyttänyt elinvoimansa? Juha Heinonen nostaa merkityksellisenä tekijänä asiassa esiin Raamattuopiston musiikkilinjan.
– Se on ollut erityisen hieno hautomo. Mikko Nikula on tehnyt ison työn Suomi-gospelin eteen musalinjan luojana ja vetäjänä, Heinonen sanoo.
Kauniaisissa sijaitsevan Suomen Raamattuopiston musiikkilinjalla opiskelee vuosittain 30–40 eri puolilta Suomea tulevaa muusikonalkua.
– Musalinjalla kristityt muusikot ja musiikinharrastajat hiovat taitojaan, opiskelevat musan ohella elämää ja Raamattua sekä verkostoituvat. Upeita biisejä syntyy paljon, sitä ihmettelen joka vuosi, kertoo linjan vastaava opettaja Mikko Nikula.
Oli antoisaa soittaa muiden musiikista kiinnostuneiden kristittyjen kanssa.
Vuonna 2006 perustetulla linjalla voi opiskella koko lukuvuoden, tai vaihtoehtoisesti syksyn tai kevään ajan. Koko lukuvuoden opiskelleet voivat jatkaa vuoden kestävällä musiikkilinja plussalla.
Myös NNS-yhtyeen Niilo Muje opiskeli musiikkilinjalla vuosina 2016–2018.
– Musalinja oli tosi hyvä kokemus, ja opiskelinkin siellä kahden vuoden ajan. Oli antoisaa soittaa muiden musiikista kiinnostuneiden kristittyjen kanssa. Opetus oli tosi korkeatasoista ja linjalta sai paljon kavereita, Muje luonnehtii.
Monet menevät musiikkilinjalle esimerkiksi lukion jälkeen.
– Itse olin opiskellut sitä ennen Helsingin Pop&Jazz Konservatoriossa, josta valmistuin rumpaliksi aloitettuani jo opinnot musalinjalla. Siellä pääaineeni oli laulu ja sivuaineena piano.
Musiikkilinjalla – sen yhteydessä olleessa jamittelussa – alkunsa sai myös NNS.
– Tutustuin musiikkilinjalla bändin perustajajäseniin. Runsas vuosi myöhemmin he pyysivät minua rumpaliksi. Lähdin tosi mielelläni mukaan, kertoo Muje.
Myös Mikko Nikulan mielestä Suomi-gospelissa on tapahtunut viime vuosina myönteisiä asioita.
– Muutama iso bändi lopetti joitain vuosia sitten, mikä oli tietysti hiukan masentavaa. Nyt esiin on kuitenkin noussut uusia, aktiivisia tekijöitä, esimerkiksi NNS, Juhani Tikkanen ja Pietari Savolainen. Maksetut viulut sekä Eve ja Ossi ovat olleet jo hieman pitempään kuvioissa, ja kls. heitäkin pitempään. Park 7 teki sopimuksen ison amerikkalaisen kristillisen levymerkin kanssa, Exit tekee edelleen suuria keikkoja ja Pro Fidelläkin on hyvää tuoretta pöhinää, listaa Nikula, joka tekee itsekin keikkoja soolona ja vuonna 1997 perustetun MGtH:n (Mikko Goes to Heaven) riveissä.
Yhtyeessä soittavat Juhana Ritakorpi, Sami Asp, Mikko Nikula, Markus Niemispelto
ja Tapani Vaahervaara. (Kuva: Tuomas Merilahti)
Suomessa on edelleen useita vuosittaisia valtakunnallisia gospel-festareita, joista suurin on Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen ja Turun evankelis-luterilaisten seurakuntien järjestämä Maata näkyvissä -festari. Lisäksi muutamat ohjelmatoimistot – esimerkiksi Puisto live ja Kristalli – järjestävät gospelkeikkoja aktiivisesti.
2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Suomi-gospelissa vallalla oli raskas rock. Viime vuosina rap/hip hop on noussut vahvasti esiin. Nikulan mielestä tämä on vaikuttanut vahvasti sanoitusten tasonnousuun.
– Tuohon genreenhän on sisäänrakennettuna sanataituruuden ihanne, joka karsii kliseet ja latteudet. Fiilispohjainen arvioni on, että sanoitusten – ja ylipäätään biisien – tekninen taso on noussut yleisesti.
Heinosen havaintojen mukaan monet gospel-räppärit ovat lähteneet kokeilemaan siipiään populaarikulttuurin puolelle.
– Tämä on jollain lailla sääli, koska samalla heidän sanomansa on muuttunut. Onneksi suurta tyhjiötä ei ole päässyt syntymään. Kiitos esimerkiksi NNS-yhtyeen, joka tarjoilee todella korkeatasoista gospelräppiä.
Nikula toteaa, että nuoret muusikonalut eivät enää välttämättä perusta bändejä.
– Nykyään on entistä enemmän tuottajahahmoja, jotka tekevät musiikkia kotistudiossaan. Kaiken voi tehdä laadukkaasti itse, ja sen jälkeen musiikkinsa voi saada helposti muiden kuultavaksi suoratoiston ja sosiaalisen median kautta.
Nikulan mukaan gospel-artisteille löytyy yhä hyvin mahdollisuuksia.
– Kutsumuksia on monia. Jos gospelin tekeminen kiinnostaa, kenttää siihen löytyy edelleen. Ja gospeliahan voi tehdä myös oman toimen ohessa tai lahjoillaan voi olla paikallisen seurakunnan palveluksessa.
Evankelioivia lampaita, yhteiskunnallisia vuohia
Suomi-gospel, jolla on perinteisesti tarkoitettu hengellistä nuorisomusiikkia, alkoi muotoutua 1960-luvun loppupuolella. Alkuvaiheissaan se otti musiikillisia vaikutteita tuolloisesta popista ja rockista. 1970-luvulla kotimainen gospel alkoi vahvistua ja 1980-lukua on kutsuttu Suomi-gospelin kultaiseksi vuosikymmeneksi.
Tuolla vuosikymmenellä oli lukuisia nimekkäitä gospel-artisteja ja -yhtyeitä, ja samalla syntyi runsaasti klassikkolauluja ja -levyjä. Keikkoja riitti isompien nimien lisäksi vähemmän tunnetuille esiintyjille. Seurakunnat ja herätysliikejärjestöt ottivat bändejä suojiinsa tarjoten niille treenipaikkoja ja keikkoja.
Gospelilla oli oma yhdistys, joka julkaisi lehteä. 1980-luvulla syntyi myös musikaaleja, multivisio-konsertteja sekä Afrikkalainen gospelmessu, joka oli ensimmäinen merkittävä nuorisojumalanpalvelus.
Gospel-kenttää seuranneen Juha Heinosen mukaan 1980-luvun puolivälin tienoilla Suomi-gospelissa nähtiin jakautumista kahteen leiriin: lampaat keskittyivät evankeliumin julistamiseen, vuohet ottivat kantaa myös yhteiskunnallisiin asioihin.
– Lampaita olivat muun muassa Pro Fide-yhtye, Jukka Leppilampi ja Outi Terho. Vuohia olivat esimerkiksi Jaakko Löytty, Jouko Mäki-Lohiluoma ja Pekka Ruuska Livingstone-yhtyeensä kanssa. Vuonna 1985 Suomen Lähetysseura toteutti Laulu yhteisestä leivästä -konserttisarjan, jossa lampaita ja vuohia esiintyi ensi kertaa samassa produktiossa. Näiden kahden leirin linja- ja sävyerot kuvaavat hyvin 80-luvun tunnelmia, Heinonen luonnehtii.
Vuosikymmenen muita keskeisiä, salit täyteen vetäneitä yhtyeitä/artisteja olivat muun muassa The Road ja Exit. 1990-luvulla samaan joukkoon liittyivät bass,n Helen ja Terapia sekä vuosituhannen vaihteessa The Rain ja Juha Tapio. Samalla Suomi-gospelin musiikillinen kirjo alkoi laajentua, kun pop ja rock saivat rinnalleen dancen ja ennen kaikkea raskaan rockin.
Jaa artikkeli: