Mahdollisuutena toisenlainen elämä

Maria Dorff

Omavaraopistoa Nurmeksessa pyörittävä Maria Dorff elää niin kuin opettaa.

Kerro itsestäsi!
Olen Maria Dorff, 44-vuotias ihmisiä omavaraisuuteen perehdyttävä opettaja. Perheeseen kuuluu kolme lasta ja puoliso. Viimeiset 18 vuotta olen asunut ja harjoittanut omavaraisuutta Nurmeksessa, kotoisin olen Jyväskylästä.

Mitä on omavaraisuus 2000-luvulla?
Ennen kaikkea se on kulutuskulttuurista irrottautumista. Sitä, että otetaan esimerkiksi ruuan tuotanto ja asumiseen liittyvä tekniikka omiin käsiin. Käytännössä se merkitsee elämää ympäristössä, jossa on kantovesi, ulkohuussi ja puulämmitys. Ajattelen myös, että pärjäisimme hyvin vaikka seuraavat viisikymmentä vuotta kierrättämällä nykyisiä resursseja, kuten vaatteita.

Omavaraopisto – mistä on kyse?
Perustin omavaraopiston mieheni kanssa, koska halusimme antaa kaikille mahdollisuuden tutustua omavaraiseen elämäntapaan matalalla kynnyksellä. Järjestämme puolen vuoden mittaisia omavaraisuuteen perehdyttäviä kursseja yhteistyössä Kainuun Opiston kanssa. Opiskelijat asuvat täällä, eli koko arki on oppimista.

Miten omavaraisuutta voi opiskella?
Kyllähän se menee ihan fyysisen tekemisen kautta. Opintoihin kuuluu myös teoriaa, mutta pääasiassa täällä viljellään, kerätään, säilötään, tehdään käsivoimin polttopuita ja opetellaan esimerkiksi ekologista rakentamista. Kaiken keskiössä on puutarhaviljely siemenestä sadonkorjuuseen.

Miksi omavaraisuutta pitäisi tavoitella?
Materiaalisen elintason alentaminen on välttämätöntä, jotta maapallon resursseja ei kuluteta loppuun ja ihmisen ja luonnon yhteiselo voi jatkua. Omavaraisuus tuo myös itsessään elämään merkitystä, ei sillä välttämättä tarvitse olla globaalia päämäärää.

Kenelle se on mahdollista?
Kenelle vain, joka pystyy keskiraskaaseen fyysiseen työhön. Ja porukassa myös heille, jotka eivät siihen kykene. Lisäksi se vaatii henkistä sinnikkyyttä.

Mitä omilla käsillä tekeminen sinulle merkitsee?
Kehrään ja teen omin käsin vaatteita, valmistan ruuan, säilykkeet ja polttopuut. Kyllä siitä jonkinlainen perusonnellisuus kumpuaa, että saa tehdä itse. Näkee asioiden valmistuvan ja sen, kun niitä käytetään – silloin niitä osaa myös arvostaa.

Kuinka omavaraisuus sopii lapsiperheelle?
Minusta se toimii. Lasten on hyvä kasvaa maalla ja syödä itse tuotettua ruokaa,
isompana he osallistuvat jo itsekin yhteisiin hommiin. Vaikeinta on ollut railo muun maailman kanssa: elämäntapamme poikkeaa muiden ympärillä asuvien elämästä aika radikaalisti, ja lapset ovat joutuneet kärsimään tästä esimerkiksi koulussa.

Missä asioissa omavaraisuus ei onnistu?
Esimerkiksi puhelimia tai sähköön liittyvää tekniikkaa ei itse pysty tuottamaan.
Meillä on aurinkopaneelit, mutta niihin liittyvä tekniikka ei voi olla omavaraista. Se pitää vain hyväksyä, jos haluaa sähköä käyttää.

Mistä on ollut vaikeinta luopua?
Oikeastaan ei mistään. En ole vieläkään mikään puritaani, enkä ole luopunut
mistään vastoin omaa tahtoani. Ostamme kaupasta esimerkiksi voita ja kaurahiutaleita, ja talossamme on sähköt. Käyn pari kertaa vuodessa isäni luona Jyväskylässä ja nautin siellä kaupunkielämästä. Muutos on hyvä tehdä lempeästi.

Mistä löydät toivoa ilmastokriisin keskellä?
Toiminnalla. Aina, kun maailman uutiset tuntuvat musertavilta, ajattelen että en voi vaikuttaa maailmanpolitiikkaan. Kun keskittyy siihen, mikä on lähellä ja tavoitettavissa, se luo uskoa tulevaisuuteen. En halua elää pelon maailmassa.

Maria Dorff keskustelee aiheesta Toivon tabut – toisenlaisen elämisen mahdollisuuksista tiistaina 11.7. kello 14 Ruusupuistossa. Keskustelu
on osa Jyväskylän Kesän ohjelmaa.
Jaa artikkeli: