Sanna Kostamo halusi kuvittaa isänsä runot, jotka olivat syntyneet isän jäätyä leskeksi. Valokuvat ja runot avasivat mahdollisuuden myös käsitellä uudelleen äidin kuolemaan liittyvää surua.
Kun Sanna Kostamo sai keväällä kuulla Valon naulat -valokuvakilpailusta, hän tiesi heti osallistuvansa siihen. Aihepiiriin tutustuttuaan hänen oli helppo löytää perusidea kuville. Yksinäisyys.
Kostamon äiti kuoli syöpään kuusi vuotta sitten, juuri kun hänelle itselleen oli syntynyt ensimmäinen ja ainoa lapsi. Isä jäi yksin ja alkoi kirjoittaa runoja. Se oli hänen selviytymiskeinonsa ja tärkeä osa toipumisprosessia.
– Minulle tuli idea, että valon naulat olivat juuri nuo runot ja halusin kuvittaa ne.
Lueskeltuaan isältään pyytämiään runoja uudestaan ja uudestaan läpi, hän alkoi hahmotella niihin sopivaa kuvitusta. Ideoita syntyi runsaasti ja niistä piti löytää sopivimmat, samoin kuin runoista.
– Alun perin ajatus oli, että isäni ei olisi pääroolissa kuvissa, mutta lopulta hän on niissä kaikissa jollain tapaa mukana.
Kesällä Kostamo matkusti Pohjois-Karjalaan, missä isä asui ja mistä hän itsekin on kotoisin. Luontokuvista monet on otettu heidän mökillään, joka toimi kuvausretkien tukikohtana. Kostamolle tärkeintä kuvissa on tunne.
Hän näyttää kuvaa, joka on otettu Kolin huipulta. Kuvassa isä puristaa sylissään tyttären poikaa ja taustalla avautuu avara järvimaisema.
– Poikani syntyi vähän ennen äitini kuolemaa. Isälle ja Samuelille muodostui todella lämmin suhde. He ovat olleet alusta lähtien kuin paita ja peppu.
Kuvasarjan Kostamo haluaa osoittaa myös äitinsä muistolle. Äidille, joka oli hänelle hyvin läheinen. Kostamo toivoo, että näyttely antaisi vertaistukea ja toivoa vastaavassa tilanteessa oleville ihmisille ja heidän omaisilleen tai ystävilleen. Prosessi on ollut Kostamolle itselleen myös tapa työstää uudelleen äidin kuolemaan liittyvää surua.
– Kuusi vuotta sitten lapsen syntymä ja elämänmuutokset tulivat niin vauhdilla, että en ehtinyt välttämättä käsittelemään asioita silloin läpi.
Kostamolle valokuvakilpailu ja sen voitto ei olisi voinut osua parempaan saumaan. Hän ehti työskennellä graafisena suunnittelijana yli kymmenen vuotta, kunnes jäi opintovapaalle. Vuosi sitten hän alkoi opiskella valokuvaajan ammattitutkintoa varten.
Nyt hän on perustamassa toiminimeä ja aikoo jatkossa tehdä sekä valokuvausta että graafista suunnittelua omalla nimellään ja yhteistyössä luova toimisto Visual Fridayn kanssa.
– Ehdin irtisanoa työsuhteeni, ennen kuin edes tiesin voitosta. Kun ryhdyin toteuttamaan itseäni ja haluamiani asioita, palaset ovat vain alkaneet loksahdella paikoilleen.
Valon naulat
Valo, yksinäisyys, kulttuuriset ja hengelliset juuret, armo ja kohtaaminen. Avainsanoja reformaation merkkivuoteen liittyvään näyttelyyn, joka on toteutettu Luovan valokuvauksen keskuksen ja Jyväskylän seurakunnan yhteistyönä.
Kimmo Lehtonen Luovan valokuvauksen keskuksesta innostui pastori Seppo Wuolion tavasta lähestyä isoja kysymyksiä elämänmyönteisesti ja arkisesti. Samoin oli Martti Lutherkin tehnyt aikoinaan.
– Martti löysi näppärästi paikkansa meidän välistä. Tänä päivänä ihmiset lähestyvät ja kohtaavat asioita kuvan kautta. Ne ovat äärimmäisen henkilökohtaisia, sosiaalinen media mukaan lukien, Lehtonen sanoo.
Valon naulat -valokuvanäyttely on nähtävillä marraskuun loppuun asti Jyväskylän kaupunginkirkossa kirkon aukioloaikoina.Jaa artikkeli: