Riikka Kivivuori-Arhon työpaikalta Laukaan terveyskeskuksesta löytyy myös tunnelmallinen kappeli.
– Kuolema voi olla kaunis ja hiljalleen rajan yli lipuva hetki, mutta se voi olla myös hankala ja kivulias, jyväskyläläinen Riikka Kivivuori-Arho sanoo 27 vuoden kokemuksellaan.
Hän hoitaa työkseen saattohoitopotilaita ja näkee paljon kuolemaa. Hoidon kestoa on vaikea ennakoida, se voi jatkua muutamasta tunnista jopa kuukausiin.
Saattohoidon alkaessa tauti on edennyt jo pitkälle. Hoito keskittyy oireiden lievittämiseen, koska sairauteen ei löydy enää parantavaa hoitoa. Kivivuori-Arho paneutuu erityisesti osastolle saapumisen hetkeen, viettää uuden potilaan kanssa aikaa ja kyselee tämän elämänvaiheista, tukipilareista ja läheisistä.
Kuoleva ihminen on äärimmäisen aistiva.
– Saan parhaat eväät yksilölliseen hoitoon kuolevalta itseltään ja samalla rakennan luottamusta, joka kantaa loppuun saakka.
Työhön ei löydy valmista mallia, mutta kuolevan luona tulee olla kiireettä ja aidosti läsnä. Kohtaaminen korostuu.
– Mietin, millaista hoitoa itse haluaisin, jos elämäni olisi sairaalasängyn kokoinen. Kuoleva ihminen on äärimmäisen aistiva ja huomaa, miten häntä katsotaan, kosketetaan ja miten hänelle puhutaan.
Potilaalle kerrotaan loppuun saakka, mitä tapahtuu ja mitä hänelle tehdään – vaikka hän olisi jo tajuton. Hoito yksilöidään myös voinnin mukaisesti. Jos tulee virkeä päivä, ja potilas jaksaa nousta pyörätuoliin istumaan, hän voi vielä lähteä käymään vaikkapa kotonaan, tavata läheisiään ja hoitaa asioitaan.
– Viimeisten aikojen hetken virkeys on aika yleistä. Moni odottaa, että saisi käydä vielä kotona, varaa voimansa siihen, ja sen jälkeen vointi usein romahtaa.
Myös läheisille on tärkeää kertoa, kuka potilasta hoitaa, mitä toimenpiteitä kuolevalle tehdään ja miksi. Omaisia ja heidän toiveitaan kuullaan, ja heitä on helpompi lohduttaa, kun kasvot ovat käyneet tutuiksi.
Joskus omaisten ja potilaan hoitotoiveet poikkeavat toisistaan. Kuoleva voi pyytää hyvin vähän, mutta omaisen luopumisen tuska on suuri ja vaatimuksia saattaa riittää. Omainen asuu ehkä kauempana eikä ole perillä sairauden etenemisestä. Hän voi vaatia, että läheinen viedään jatkohoitoon, vaikka hoidon rajaukset on jo tehty.
Kuolema on ainutkertainen hetki, enkä soisi kenenkään lähtevän täältä yksin.
– Saattohoitopäätöksen jälkeen keskitytään huolehtimaan mahdollisimman hyvästä elämän loppuajasta. Kaikki turha ja kärsimystä aiheuttava hoito riisutaan pois. Sen hyväksyminen voi olla vaikeaa.
Hoitovalintoja perustellaan esimerkiksi nesteytystä koskien. Kun keho valmistautuu kuolemaan, nälän ja janon tunne häviävät. Nestehoito aiheuttaa vain lisää kärsimystä, koska elimistö ei enää kestä nestettä, vaan se kertyy keuhkoihin ja kudoksiin, ja siitä seuraa entistä hankalampaa hengenahdistusta ja kipua.
Vuodepotilaasta huolehtivaan perushoitoon kuuluu hyvä ravitsemus ja puhtaus. Suuta ja ihoa hoidetaan ja asentoa vaihdetaan.
Hoitaja myös tarkkailee potilaan kehoa tarkasti ja huomaa lähestyvän kuoleman merkit: Kasvojen piirteet terävöityvät, tajunnan taso laskee eikä potilas enää kiinnostu ympäristöstä. Ihoon voi nousta lautumia, se viilenee ja hengitys ja nieleminen hidastuvat. Hengitys muuttuu hentoiseksi, huokailevaksi ja lankamaiseksi. Lopulta sydän pysähtyy ja hengitys loppuu.
– Kuolema on ainutkertainen hetki, enkä soisi kenenkään lähtevän täältä yksin. Vierellä tulisi olla ainakin yksi läheinen ihminen – tai hoitaja. Minulle sen hetken jakaminen kuolevan kanssa on joka kerta etuoikeus ja äärettömän opettavaa.
Usein papin vierailu rauhoittaa.
Jokainen kuolema on yksilöllinen, mutta tavoitteena on rauhallinen siirtymä, jossa loppuvaiheen oireet ovat hyvin hoidettuja ja kuoleva sinut lähtönsä kanssa. Vääjäämättömän vastustaminen, hätä ja vaikeus päästää elämästä irti heijastuvat myös fyysisinä oireina.
– Kun ihminen hyväksyy kuolemansa, myös hänen oireitaan on helpompi hoitaa.
Hengellistä tukea tarjotaan, jos se on kuolevalle tärkeää. Lähtökohtana ovat potilaan tarpeet ja arvot.
– Usein papin vierailu rauhoittaa. Voimme myös hyödyntää psykiatrista sairaanhoitajaa, joka osaa tukea ja helpottaa luopumisen tuskaa.
Sairaudet oireilevat eri tavoin. Siksi potilaan tilaa arvioidaan kokonaisvaltaisesti, ja ennakoiminen on tärkeää oireiden hallinnassa.
Kun saattohoito onnistuu hyvin, huoneeseen laskeutuu levollisuus ja rauhan tunne.
Joskus kipu voi olla sietämätön ja potilas aggressiivinen ja levoton. Kipuun ja ahdistukseen löytyy kuitenkin nopeasti vaikuttavia lääkkeitä, joita voidaan annostella loppuvaiheessa matalalla kynnyksellä. Halutessaan viimeiset aikansa voi viettää lääkeunessa.
– Kun saattohoito onnistuu hyvin, huoneeseen laskeutuu levollisuus ja rauhan tunne.
Kivivuori-Arho tietää, että kuolettavasti sairastuneet tekevät jonkin verran omia ratkaisujaan, ja joku saattaa riistää hengen itseltään. Sairauden etenemistä ja kuolemaa ei kuitenkaan tarvitsisi pelätä. Ihmisellä on oikeus päättää omasta hoidostaan, ja laadukkaaseen saattohoitoon kuuluu toiveiden kuuleminen ja henkinen ja hengellinen tukeminen.
– Ajattelen, että elämä on arvokas lahja, ja se tulee saada elää täysimittaisena. Luotan myös siihen, että saattohoitoa ja kivunhoitoa kehitetään edelleen, eikä kipua tarvitse kärsiä.
Kokemus opettaa, että loppuvaiheen hoidosta kannattaa puhua silloin, kun vielä jaksaa keskustella ja ilmaista omat toivomuksensa.
– Kuolema on osa elämän kiertokulkua, mutta siitä puhutaan liian vähän. Elämä on kuitenkin rajallinen eikä huomisesta tiedä kukaan.
Jaa artikkeli: