Jyväskyläläinen Tuire Lappalainen ryhtyi 8-vuotiaan ugandalaisen Fred Onyangon kummiksi kymmenkunta vuotta sitten.
– Nuorempi poikani oli samanikäinen, ja kummiudessa oli vähän kasvatuksellisiakin tarkoitusperiä. Halusin näyttää, että kaikilla eivät ole asiat yhtä hyvin kuin meillä Suomessa, ja että jokainen voi auttaa omalla tavallaan, Lappalainen kertoo.
Ugandaan lähetettiin kirjeitä ja valokuvia. Kuukausittainen avustusraha ei mennyt suoraan Fredille, vaan koitui koko Kirewan kyläyhteisön hyväksi. Rahaa tarvittiin ja tarvitaan edelleen puhtaan veden saamiseen, koulutukseen, kouluruokailuun ja terveydenhuoltoon.
Nyt kummipoika on 18-vuotias peruskoulun kuudesluokkalainen. Kirjeenvaihto on hiipunut joulukorttien lähettämiseksi, mutta avustukset jatkuvat, kunnes Fred on käynyt peruskoulun.
– Maksan edelleen 25 euroa kuukaudessa. Saan siitä hyvän mielen itselleni. Ja nyt kun olen itse nähnyt, että raha menee perille ja kummien rahat auttavat perheitten elämää, on mielekästä jatkaa avustuksen lähettämistä, Lappalainen toteaa.
Jos kummi haluaa, hän voi kuukausiavustuksen lisäksi lahjoittaa suoraan kummilapsen perheelle noin 100–150 euroa joka toinen vuosi. Rahaa voidaan kohdentaa esimerkiksi polkupyörän tai työkalujen hankkimiseen.
Matka Ugandaan
Avustusjärjestöksi Lappalainen valitsi kansainvälisen World Visionin, joka on yksi Suomen suurimmista kehitysyhteistyöjärjestöistä. Järjestö tarjoaa pari kertaa vuodessa kummeille mahdollisuuden lähteä käymään kummilastensa luona. Omakustanteiselle matkalle Ugandaan pääsi helmikuussa 27 kummia.
– Elämä maaseutukylässä on äärettömän alkeellista. Asutaan savimajoissa, wc on kuoppa maassa, ei ole sähköjä. Koulussa on sata oppilasta yhtä opettajaa kohden, oppilailla yksi vihko ja yksi kynä, Lappalainen kuvailee.
Koskettavaa hänestä oli perheitten ystävällisyys ja vieraanvaraisuus. Kyläläiset ovat äärettömän kiitollisia siitä, että länsimaiset kummit ovat mahdollistaneet lasten koulunkäynnin ja elämä kylässä on helpottunut uuden kaivon ja terveydenhuollon paranemisen myötä.
Lappalaista liikutti, kun perheen äidillä olivat tallessa Fredin saamat valokuvat ja kirjeet. Äidit pääsivät tulkin välityksellä kertomaan toisilleen perheistään, lapsistaan ja elämästään.
Oma elinpiiri tukena nuorelle
Fred haluaisi opettajaksi, ja Lappalainen kannustikin poikaa hoitamaan koulunkäyntinsä kunnialla loppuun saakka. Sen jälkeen olisi mahdollisuus päästä opettajaseminaariin ja turvatumman elämän alkuun.
Lappalaisen mukaan kummilapsiksi valitaan taloudellisesti tai fyysisesti heikoimmassa asemassa olevia. Fredin perheessä on yhdeksän lasta, ja isä yrittää repiä perheen elannon pientä maatilkkua viljelemällä. Helppoa se ei ole, sillä Ugandassa ei ole satanut vuoteen.
Lappalainen ajattelee, että on mielekästä auttaa heikoimmassa asemassa olevia paikan päällä. Oman yhteisön tarjoama turvaverkko ja oma tuttu kulttuuri ovat paras tuki nuorelle, jos ei ole akuuttia syytä lähteä pakolaiseksi esimerkiksi sodan vuoksi.
Matka Afrikkaan oli pysäyttävä kokemus.
– Jospa nyt ymmärtäisin olla narisematta turhasta. Ja ensi kerralla vien mukanani kassillisen jalkapalloja ja toisen kassillisen pieniä vaatteita, Lappalainen suunnittelee.
Apu kehitysyhteistyöjärjestön kautta
Suomen World Vision on voittoa tavoittelematon yhdistys, yksi Suomen suurimmista kehitysyhteistyöjärjestöistä ja itsenäinen osa maailman suurinta kummilapsijärjestöä, World Visionia.
Tehtävänä on parantaa lasten elinoloja ja oikeuksia Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Apu tavoittaa tällä hetkellä noin 570 000 avuntarvitsijaa, joista yli puolet on lapsia.
Noin puolet toiminnan rahoituksesta saadaan kummeilta ja muilta yksityisiltä tukijoilta sekä yritysyhteistyökumppaneilta. Toisen puolen rahoittaa Suomen ulkoasiainministeriö, jonka kumppanuusjärjestö Suomen World Vision on.
Jaa artikkeli: