Köyhien kiusaaminen saisi jo loppua

Elämästä selviytymiseen tarvitaan työtä, itsensä arvostamista ja sosiaalisia kontakteja. Köyhä ja työtön jää helposti yhteiskunnan ulkopuolelle.

Kuka tahansa voi jäädä työttömäksi.

– Korkealtakin voi pudota, koskaan ei voi tietää milloin työttömyys osuu kohdalle, toteaa Jyvässeudun työllistämisyhdistyksen toiminnanjohtaja Eija Tuohimaa.

Hän kohtaa työssään päivittäin ihmisiä, jotka kokevat tulleensa nöyryytetyiksi ja yhteiskunnan hylkiöiksi, koska heillä ei ole työtä eikä rahaa.

Tuohimaata suututtaa tuoreen pääministerin heitto siitä, että työttömät vain chillailevat, eivätkä mene töihin.

– Mihin töihin, kysyn vaan. Yli 50-vuotiaat eivät pääse edes työpaikkahaastatteluihin, hän tuhahtaa.

Köyhyys sairastuttaa. Masennus ja toivottomuus kuluttavat, mutta siihen ei ole kenelläkään antaa pilleriä.

Poliitikkojen puheet ja teot eivät ole samassa linjassa. Vaalien alla luvataan parannuksia eläkeläisille ja lapsiperheille, mutta todellisuudessa eläminen kallistuu.

Asumismenot pitäisi saada alemmaksi.

Satu Kortelainen on pitkäaikaistyötön suomen kielen maisteri, joka on kouluttautunut kokemusasiantuntijaksi. Siinä roolissa hän kohtaa muun muassa kaupungin ja valtion virkamiehiä ja päättäjiä, joille voi kertoa, mitä pienituloisuus käytännössä merkitsee ja millaisia uudistuksia tarvittaisiin.

– Asumismenot pitäisi saada alemmaksi. Kun pienistä tuloista 60 prosenttia menee vuokraan, ei siitä paljon jää elämiseen, hän konkretisoi.

Asumisen kalleus korostuu varsinkin yksin­asuvien kohdalla, joita myös rangaistaan liian kalliista vuokra-asunnosta. Kortelainen kertoo, että Kelan toimentulotuen myöntämiseen hyväksyttävät asumismenot yksinasuvalla ovat noin 535 euroa kuussa.

– Pitäisi muuttaa halvempaan asuntoon, mutta eihän niitä ole tarjolla, Kortelainen toteaa.

Asumisen lisäksi taloutta voivat rasittaa terveyskeskus- ja sairaalamaksut. Äkillinen sairastuminen sotkee jo ennestään tiukan budjetin.

Maksamatta jääneet laskut menevät ulkopuoliselle perintätoimistolle, ja pian 30 euron lasku onkin jo 3 000 euroa.

– Lakiin on kirjattu, että terveyskeskusmaksut voi jättää perimättä, jos taloudellinen tilanne on vaikea. Miksi tätä ei noudateta, vaan kyykytetään köyhiä entisestään, Tuohimaa kysyy.

Kun vanhustenhoito siirtyi paikallisilta toimijoilta monikansallisille yrityksille, pyrittiin säästämään yhteiskunnan varoja. Nyt näiden yritysten toimintaa valvovat monet kallispalkkaiset viranhaltijat, ja tutut pienet palveluntuottajat jäivät pääsääntöisesti työttömiksi.
Toimenpiteiden säästövaikutus näyttää jäävän olemattomaksi.

“Arkkuraha” lisäisi vähävaraisen itsemääräämisoikeutta.

Arkkuraha, pieni pesämuna tilillä lisäisi vähävaraisen itsemääräämisoikeutta. Nykyisellään sosiaalitoimiston asiakkaalla ei saa olla säästöjä tai omaisuutta, sillä ne on käytettävä ennen kuin avustuksia myönnetään.

– Jos joku sosiaalitoimiston asiakas onnistuu säästämään muutaman kympin pahan päivän varalle, ei siitä pitäisi rangaista, kritisoi Tuohimaa.

Lapsiperheköyhyys ja eläkeläisköyhyys pitävät termeinä sisällään monia yhteiskunnallisia epäkohtia. Elämää on elettävä toimeentulotuilla ja avustuksilla.

– On nöyryyttävää, että Kelassa joutuu toimiston aulassa selittämään asioitaan ja sairauksiaan kaiken kansan kuullen. Ennen asiakas sentään kutsuttiin lasikoppiin puhumaan, Kortelainen kertoo.

Toimeentulostressin kanssa eläminen uuvuttaa. Näköalaton elämä kuluu, ja arjen asiat kaatuvat päälle. Ongelmat kasautuvat.

Jos kukaan ei käy töissä, eivät nuoretkaan sitä opi.

Tuohimaa toivookin, että jos perheessä on kaksi vanhempaa, edes toinen voisi käydä töissä.

– Lapset saavat elämisen mallin kotoa. Jos kukaan ei käy töissä, eivät nuoretkaan sitä opi. Silloin köyhyys periytyy, hän toteaa.

Hän uskoo, että kirkon diakonia- ja nuorisotyö voisi olla monen perheen pelastusrengas. Jo se, että joku kuuntelee köyhää ja rohkaisee kädestä pitäen eteenpäin, auttaa jaksamaan.

Suomesta on hävinnyt viime vuosikymmenien aikana lukuisia työtehtäviä, jotka ennen työllistivät koko- tai osa-aikaisesti.

– Talonmiehet ja sihteerit takaisin, Tuohimaa ehdottaa.

Työtä Suomessa kyllä olisi, jos joku maksaisi palkan. Työpaikka nostaa ihmisen itsetuntoa ja saa elämän tuntumaan mielekkäältä. Se antaa kokemuksen siitä, että osaa jotakin, on tarpeellinen ja on itse vastuussa tekemisistään.

Sen perusteella, että ihminen on köyhä, ei voi päätellä mitään esimerkiksi hänen mielenterveydestään, älykkyydestään tai toimintakyvystään.

Päättäjiä pitäisi pommittaa tosiasioilla.

Työttömät peräänkuuluttavat työtä, toimeentuloa ja ihmisarvoista elämää. Satu Kortelaisen mielestä asiat voisivat edetä, jos alistetut, loukkaantuneet ja nöyryytetyt lähtisivät yhdessä liikkeelle.

– Päättäjiä pitäisi pommittaa tosiasioilla ja kertoa tosielämän epäkohdista, hän toteaa.

Tuohimaa ja Kortelainen suhtautuvat varovaisen toiveikkaasti uuden hallituksen toimintaan. Aktiivimalli on luvattu poistaa, ja eriarvoistumista halutaan kitkeä. Työntekemisen pitäisi aina olla taloudellisesti kannattavaa.

– Tarvitaan riittäviä tukitoimia ja ennaltaehkäiseviä palveluita perheiden tueksi. Kodinhoitajat auttoivat ennen uupuneita vanhempia, heitä tarvittaisiin taas. Ja samalla luotaisiin uusia työpaikkoja, Tuohimaa muistuttaa.

Työllistämisyhdistys tarjoaa apua byrokratian sokkeloissa. Erilaisten hakupapereitten täyttäminen ei ole helppoa, ja yksikin puuttuva täppä sähköisessä lomakkeessa voi johtaa karenssiin. Työttömien kokemuksen mukaan selittelyt eivät siinä silloin enää auta.

– Tarvittaisiin vähän inhimillisyyttä ja ymmärrystä asiakkaita kohtaan, Tuohimaa sanoo.

Yhdistys tarjoaa työkokeilu- sekä kuntouttavan työtoiminnan paikkoja ja työllistää palkkatukeen oikeutettuja työttömiä työhakijoita ravintola Jokikievarissa, yhdistyksen toimistossa ja kädentaitopajalla.
Yhdistys myös hallinnoi hankkeita, joilla tuetaan työttömien arjen hallintaa sekä työ- ja toimintakykyä.

Tiesitkö:

  • Jyvässeudun työllistämisyhdistys JST ry on sitoutumaton työttömien edunvalvontajärjestö.
  • Yhdistys toimii työttömien työnsaannin edistämiseksi, elämänlaadun ja toimeentulon parantamiseksi sekä tasa-arvon ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämiseksi.

Diakonia kohtaa köyhyyden

Työttömyys ja työelämästä syrjäytyminen taustoittavat liki jokaista diakonian keskustelutapaamista. Usein taloudelliset vaikeudet pahenevat vähitellen, ongelmat elämässä kasaantuvat ja arjen hallinta heikkenee.

Diakonissa Elina Fuchs on huomannut, että heikoimmassa asemassa olevat nuoret voivat nykyisin todella huonosti.

– Erityisesti pojilla saattaa olla vaikeuksia löytää paikkaansa ja he ovat vaarassa syrjäytyä, Fuchs kertoo.

Ongelmia lisäävät erilaiset päihderiippuvuudet, mielenterveysongelmat, sairaudet, kaltoinkohdelluksi joutuminen ja muut elämän vaikeudet. Lisääntyvä ylivelkaantuminen näkyy diakonian arjessa.

Pienituloisen alle 1 000 euroa pitäisi kattaa kaikki kuukauden menot, ja asuminen vie tuloista suurimman osan.

– Viisikin euroa on paljon ihmiselle, joka miettii miten voisi ruokkia perheensä, Fuchs toteaa.

Avustusjärjestelmässä on jäykkyyttä ja hitautta. He eivät pärjää, jotka eivät osaa täyttää kaavakkeita oikein ja oikea-aikaisesti. Päätökset saattavat viipyä, ja silloin rahaa ei tule mistään.

Kun laskut ovat maksamatta, vuokrasta ei selviä tai ei pysty hankkimaan ruokaa, Fuchs pohtii asiakkaan kanssa yhdessä keinoja parempaan tulevaisuuteen.

– Jopa puhelimeen tarttuminen voi olla hankalaa. Voin auttaa esimerkiksi soittamalla sosiaali- tai terveyspalveluihin asiakkaan kanssa.

Diakonian avustuksella on ehkäisty häätöjä kodeista ja perheiden ajautumista todella vaikeisiin tilanteisiin.

– Kaikkein toivottomimmassa tilanteessa ihmiset ottavat yhteyttä kirkon diakoniaan. Oikea-aikainen tuki voi rohkaista jaksamaan pahimman yli, antaa toivoa ja valaa uskoa parempaan huomiseen, Fuchs sanoo.

Tiesitkö:

  • Jyväskylän seurakunnassa käytiin vuonna 2018 reilu 5500 diakoniakeskustelua.
  • Kela ja sosiaali- ja terveydenhuolto ovat ensisijaisia ja lakisääteisiä auttajia.
  • Tukea antavat myös velkaneuvonta, Ohjaamo, Takuusäätiö ja Työllistämisyhdistys.
  • Kirkkolain mukaisesti seurakunnan diakonia auttaa siellä, missä hätä on suurin ja mihin muu apu ei yllä.
Jaa artikkeli: