Gospel-kantriyhtye Kantrikustaa vietti huippuvuosiaan 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa – ja sai porttikiellon Kaupunginkirkkoon.
Kuvassa: Kantrikustaan kokoonpano on säilynyt lähes ennallaan. Tuore täydennys Antti Heermann (vas.) soittaa viulua. Rivi jatkuu: Wuolio, Nuorva, Hämäläinen, Rantanen, Tiusanen.
Syksyisenä iltana 1977 Kaupunginkirkko Jyväskylän keskustassa kuhisee innokasta yleisöä, ja tunnelma kohoaa kohti katon tähtikuviota. Kirkkosaliin on kannettu kosketinsoittimet, viulu, kitarat – ja jopa rumpusetti. Kantrikustaa-yhtye vetää ensimmäistä keikkaansa uudessa kokoonpanossaan. Nuoret kuulijat tunnistavat omansa. Bändi saa riemukkaat aplodit ja saattaapa joku tömistellä jalkojaankin.
– Se oli ensimmäinen ja melko pitkään viimeinen keikkamme Kaupunginkirkossa, Kantrikustaan kitaristi ja laulusolisti Seppo Wuolio muistelee.
Keikasta seurasi bändille porttikielto, koska menoa konsertissa ei pidetty sopivana arvokkaaseen kirkkoon.
– Taisimme pitää kieltoa meriittinä emmekä edes haikailleet Kaupunginkirkkoon soittamaan, Wuolio naurahtaa.
– Se keikka on minulla vieläkin tallessa C-kasetilla, kehaisee yhtyeen basisti Harri Rantanen.
Nyt kuusikymppiset miehet olivat bändin syntyvaiheessa 16–17-vuotiaita seurakuntanuoria, jotka viettivät aikaansa kahviloissa, nuortenilloissa ja bänditreeneissä. Pitkinä kesäpäivinä keräännyttiin joukolla Lehtisaareen viihtymään. Myös Vesalan leirit ja Kaupunginkirkon torstaimessut olivat suosittuja. Huhu rennosta ja mukavasta meiningistä kiiri, ja mukaan ilmestyi nuoria, jotka eivät olleet niinkään kiinnostuneita seurakunnasta, mutta kylläkin nastasta yhdessäolosta.
Wuolio jakoi sanomalehtiä ja keräsi rahat omaa kitaraa varten. Väinön soitin -liikkeeseen tilattiin varta vasten vasenkätinen malli.
– Kotelon kanssa kitara maksoi 635 markkaa, hän esittelee aarrettaan.
Kitaransoittoa ja bändimeininkiä pääsi treenaamaan Keskusseurakuntatalon pommisuojassa eli Pommarissa. Siellä kaveriporukan soittimet valikoituivat sen mukaan, mitä kukin halusi ja osasi soittaa. Tekemistä ohjasi seurakunnan tuore nuorisomuusikko Jaakko Löytty.
Pojat soittivat kantri- ja folk-vaikutteista musiikkia, kuten Johnny Cashia, mutta pian Wuolio alkoi sorvata bändille omia kappaleita yhdessä ja erikseen koulukaveri Teppo Nuorvan kanssa.
– Jaskalla oli iso rooli valmentajana, koska lauluntekeminen piti opetella alusta alkaen, Nuorva tunnustaa.
Löytty luovutti kokoonpanolle Kantrikustaa-bändinsä nimen, jonka kanssa lähdettiin keikoille täpötäysiin seurakuntataloihin. Keikkamatkat ovat erityisesti jääneet mieleen. Vaikka reissuun lähdettiin vanhoilla autonrämillä, vakavilta onnettomuuksilta säästyttiin. Alkuun bändiläisillä ei ollut ajokorttia, mutta aina löytyi joku kaveri kuskiksi. Isät eivät siihen tehtävään kelvanneet.
Wuolio kaivaa muistoistaan keikkareissun syystalven kelissä ja liukkailla renkailla, kun auto pysähtyi risteyksessä vasta liikenteenjakajan päälle. Kulkupeli nostettiin takaisin tielle, matka jatkui, eikä kotona hiiskuttu sattuneesta mitään. Mitäpä suotta, koska vaurioita ei tullut. Toisinaan vuokrattiin vanha pakettiauto ja yövyttiin kouluilla tai jumppasaleissa.
– Kerran Pihtiputaan Saapasjalkarockissa soitettiin kuorma-auton lavalla ja pelättiin sateessa sähköiskuja.
Seurakuntanuorten bändimeininki oli maltillista eikä kauheuksia sattunut.
– Tavallista nuorisoelämää me vietettiin. Joku saattoi joskus maistella miestä väkevämpääkin, mutta kilttejä me oltiin, Wuolio luonnehtii.
Löytty manageroi bändille muutaman keikan lukukaudessa. Kun osaaminen kasvoi ja biisilista venyi, yhtye pääsi hänen suojissaan Tampereelle levyttämään ensimmäisen LP-levynsä Traktorilla taivaaseen vuonna 1979. Toinen levy Kulisseja ilmestyi 1982. Kappaleet olivat reippaita ja hauskoja tai käsittelivät pienen ihmisen arkisia huolia, mutta myös kantaaottavia lauluja mahtui joukkoon.
– Oli hienoa päästä tekemään, levyn myyntimenestys ei niinkään mietityttänyt, Wuolio sanoo.
Muutamat levyjen biiseistä nousivat hiteiksi, kuten Eino-enkeli, Gospelia pliis ja Tuu mun vaimoksen, josta Olavi Uusivirta on myöhemmin tehnyt oman versionsa. Se on myös suosituimpia veisuja Nuoren seurakunnan veisukirjassa ja pidetty rippikoululaulu.
– Biisit olivat aikanaan uudentyylisiä, ne eivät julistaneet tai hyökänneet päälle. Bändi sai niiden ansiosta elämänikäisiä faneja, Löytty sanoo.
Yhteys on silti säilynyt kaikki nämä vuodet.
Yhtye hajaantui vuona 1983, kun elämä kuljetti nuoret miehet omille teilleen. Sen jälkeen Kantrikustaa on tehnyt vain pari keikkaa, viimeisimmän 17 vuotta sitten.
– Hajoamiseen ei liittynyt dramatiikkaa. Bändi oli osa nuoruuttamme, kunnes eteen tulivat opiskelut ja työt eri paikkakunnilla. Yhteys on silti säilynyt kaikki nämä vuodet, Wuolio toteaa, ja muut nyökkäävät myöntävästi.
Bändin entiset nuoret viettävät näinä aikoina kuusikymppisiään. Kosketinsoittaja Petri Tiusasen mielestä sitä juhlistaisi parhaiten Kantrikustaan paluu. Innostava idea poiki suunnittelua, ja keikka järjestyi osana Kaupunginkirkon 140-vuotisjuhlaa. Vahvistukseksi ja vieraileviksi tähdiksi saatiin Jaakko Löytty ja Jouko Mäki-Lohiluoma. Yhteisissä treeneissä kävi pian selväksi, että bändi on ytimeltään yhä sama ja henki säilynyt. Biisilistalle otettiin vanhoja tuttuja kappaleita, mutta Wuolio ja Nuorva ovat säveltäneet muutaman uudenkin.
Gospelmusiikiksi tämä on aika ovelaa gospelia.
– Kantri on yhä keskeistä tyylissämme. Luonnehtisin musiikkiamme homeopaattiseksi gospeliksi, koska sanoma vaikuttaa vaivihkaa. Musiikissa on rytmiä ja mielenkiintoa, mutta kaikista kappaleista löytyy sanottavaa, Wuolio sanoo.
– Tuomme myös esiin yhteisiä huolenaiheita maailman tilasta, Nuorva lisää.
– Gospelmusiikiksi tämä on aika ovelaa gospelia, ei saarnaavaa tai evankelioivaa vaan salaviisasta ja kyselevää, joka laittaa miettimään ja jota voi meditoida, Löytty täydentää.
Mutta miten käy, kun bändi saapuu marraskuiselle keikalleen Kaupunginkirkkoon 43 vuoden jälkeen, avautuvatko portit?
– Emmeköhän pura sen porttikiellon nyt yhdessä, suunnittelee Wuolio, Keskustan aluekappalainen.
Kantrikustaa esiintyy Jyväskylän Kaupunginkirkossa perjantaina 20.11.2020 klo 19.00. Mukana musisoivat myös Jaakko Löytty ja Jouko Mäki-Lohiluoma. Konsertti striimataan ja sen voi katsoa ilmaiseksi Jyväskylän seurakunnan Youtube-kanavalta Henki ja elämä.
Kantrikustaa 60 (säv. & san. Seppo Wuolio) Kirkkopuistosta ja Kentonista Porttikongin kautta pommariin Kohta kuuluu kirkon kellarista Kantrikustaan hoilotusta Hoilii hoilaan Kun olen huolissani huomisesta Hoilii hoilaan Hoosiannan ja kyrien Hoilii hoilaan Elämän ja kaiken kauneudesta Hoilii hoilaan Halleluujan ja aamenen Uskoa, toivoa, rakkautta ja pirtanauhat päässä paineltiin Hauskanpitoa ja hartautta Kaikenlaista kaipausta Hoilii hoilaan… Ei päästy pitkällekään Kentonista Vaikka kuuskyt vuotta tuli mittariin Vielä puretusta pommarista Kuuluu Kustaan hoilotusta Hoilii hoilaan… (Kantrikustaa 60 on yhtyeen uusi juhlabiisi, joka kuullaan keikalla.)Jaa artikkeli: