Huumorissa on kyse odotusten ja tapahtumien välisestä epäsuhdasta. Naurun takaa löytyy koko ihmisyys vajavaisuudessaan, raadollisuudessaan ja riemukkuudessaan.
Jyväskyläläinen yhteiskuntatieteiden tohtori Jarno Hietalahti, 34, on perehtynyt huumorin maailmaan käytännössä koko ikänsä. Hän väitteli aiheesta tohtoriksi vuonna 2016.
Syksyllä ilmestynyt teos Huumorin ja naurun filosofia avaa kansantajuisesti näkökulmia huumoriin alkaen antiikin Kreikan filosofeista rönsyillen tämän hetken suosituimpiin stand up -koomikoihin.
Huumoria ja naurua voi katsella oman aikansa yhteiskuntien peilinä, mutta myös filosofisena iäisyyskysymyksenä. Se, mikä meitä naurattaa, kertoo meistä itsestämme.
Huumorissa on kyse odotusten ja tapahtumien välisestä epäsuhdasta. Kun kaksi yhteensopimatonta asiaa törmäävät yhteen hersyvällä tavalla, ollaan Hietalahden mukaan huumorin ytimessä.
Sangen pöljät jutut saattavat saada pärskähtämään.
– Me huvitumme silloin, kun jokin asia menee sopivasti vinksalleen. Havaitut poikkeamat normaalista koskettavat yhtä lailla huumorinfilosofia, tehtaanjohtajaa ja Kelan työntekijää, itse absurdin huumorin ystäväksi tunnustautuva Hietalahti pohtii.
Jokaisen oma elämänhistoria ja karttuneet kokemukset muovaavat myös huumorintajua. Oman alan erikoisvitsit eivät aina aukea ulkopuolisille, samoin kuin eivät perhetapahtumista nousevat naurun hetket.
– Huumoritutkijan tulisi etäännyttää itsensä omasta huumorimaustaan, jotta ei tule ikään kuin huomaamattaan asettaneeksi arvomääreitä sille, mikä on jotenkin parempaa huumoria, Hietalahti tuumaa.
Hänen mielestään kuitenkin huumori, joka laittaa hoksottimet koetukselle, on erityisen hersyvää. Sen pitäisi haastaa miettimään omia taustaoletuksia ja katsantokantoja.
– Nauru voi purskahtaa ilmoille kyllä ilman noita vaatimuksiakin. Sangen pöljät jutut saattavat saada minut pärskähtämään, hän myöntää.
Huumoria voi käyttää tehokeinona.
Kirkon suhtautuminen huumoriin on vaihdellut, ja huumorin merkityksestä uskonnon parissa on käyty pitkällisiä kamppailuja. Se, että ajassa liikkuu Jeesus-vitsejä myös Fingerporin nyrjähtäneessä maailmassa, on Hietalahden mielestä osoitus siitä, että aihepiirillä on edelleen merkitystä ihmisten elämässä.
– Esimerkiksi Ukko Ylijumalasta tai veden jumala Ahdista kuulee paljon vähemmän vinoiluja kuin kristillisistä opetuksista.
Kysymykseen siitä, onko Jumalalla huumorintajua, hän löytää vastauksen Monty Python -koomikkoryhmältä: ”Miten saada Jumala nauramaan? Kerro hänelle suunnitelmasi.”
Hänestä näyttää siltä, että uskonnollisilla alueilla on tilaa huumorille. Uskonnollinen maailma ei näyttäydy suljettuna tai uhkaavana, jolle vinoilusta rangaistaisiin.
– Myös syvästi uskonnolliset ihmiset voivat nauraa uskoonsa liittyville asioille ilman että olisivat heittämässä koko hengellistä perustaa romukoppaan.
Nauru ei kaiu tyhjiössä.
Hän allekirjoittaa väitteen, että kevennykset ja tarinat puheissa toimivat piristysruiskeina, oli äänessä sitten opettaja, pappi tai poliitikko.
– Huumoria voi käyttää tehokeinona, mutta sen pitäisi tapahtua yleisöä kunnioittaen.
Hietalahti kuitenkin tähdentää, että jos toista haluaa nöyryyttää huumorin keinoin, on vastareaktio odotettavissa. On turha syyttää kuulijoita huumorintajuttomuudesta, jos kyseenalaistaa kaiken, minkä varaan he ovat elämänsä rakentaneet.
Samantyyppisiä reaktioita ihmisissä syntyy, oli heidän uskonnollinen viiteryhmänsä mikä tahansa.
Aprillipäivän kynnyksellä tulee miettineeksi, onko vanha juksausperinne jo aikansa elänyt. Jarno Hietalahti odottaa, että lehdistö jatkaa vielä perinnettä, jotta ajatuksellinen kilvoittelu toimittajien ja lukijoiden välillä aprillipäivänä jatkuisi.
– Aprillipäivä saa mielen kuplimaan, koska mikä tahansa lehden jutuista voi olla kokonaan tai osin valetta. Oma lisänsä on tullut niin sanotun totuudenjälkeisen ajan myötä, kun sosiaalisessa mediassa leviävät uutiset voivat olla mitä sattuu päivästä toiseen, hän hymähtää.
Hän kokee, että maailma tarjoaa huumorin suhteen loputtomasti pohdittavaa. Humanistinen huumori perustuu avarakatseisuuteen ja toisten kunnioittamiseen.
– Huumori on eriskummallinen peili jaetusta ihmisyydestä, eikä nauru kaiu tyhjiössä.
Häntä kiehtoo se, millainen huumorintaju halutaan koodata tekoälylle ja millaiseksi huumorintaju alkaa muokkautua, kun koneet oppivat asioita itsekseen. Huumorintaju edellyttää maailmankuvaa, jotta koneet voisivat vitsailla kuten ihmiset.
– Voidaanko koneelle tehdä täydellinen huumorintaju, ja mitä se oikeastaan tarkoittaisi. Pitänee ottaa selvää, Hietalahti sanoo.
Huomioita huumorin olemuksesta
- Huumori tarjoaa huojennusta.
- Huumori pohjautuu yllätykseen.
- Huumorin ytimessä on ristiriita.
- Huumori on poikkeama.
- Huumori tarkoittaa asioiden välistä yhteensopimattomuutta.
- Huumori on asenne.
- Huumorista löytyy suojautumismekanismi.