Reformaatio loi suomen kielen ja antoi suomalaisille identiteetin. Venäjällä diplomaattina ja suurlähettiläänä toiminut René Nyberg laski asemamaassaan joskus leikkiä, että tunnetuin koskaan elänyt suomalainen on Martti Luther.
René Nyberg toimi pitkään ulkoasiainministeriön palveluksessa. Hän oli useissa tehtävissä muun muassa Wienissä, Bonnissa, Brysselissä, Leningradissa sekä suurlähettiläänä Moskovassa ja Berliinissä. Vanhan viisauden mukaan oman kotimaan ja sen luoman kulttuurisen identiteetin näkee parhaiten silloin, kun lähtee pois, tarpeeksi kauas ja tarpeeksi pitkäksi aikaa. Nybergille kävi näin.
Kirjassaan Viimeinen juna Moskovaan Nyberg kertoo, miten vuodet Venäjällä vaikuttivat hänen käsitykseensä luterilaisuudesta:
– Venäjän-vuoteni vahvistivat luterilaista kulttuuri-identiteettiäni. Se on kaukana nykysuomalaisesta diskurssista (keskusteluilmapiiristä), jossa kirkosta erotaan hetken mielijohteesta.
Nyberg kertoo kirjassaan, kuinka hän joskus Venäjällä asuessaan vitsaili, että tunnetuin koskaan elänyt suomalainen on Martti Luther. Tällä hän tarkoitti, kuinka monella tasolla Lutherin aloittama reformaatio on vaikuttanut suomalaiseen kulttuuriin ja suomalaisten kulttuuri-identiteettiin.
– Jotkut venäläiset ymmärsivät, mitä tarkoitin, mutta pelkään, etteivät kaikki suomalaiset enää arvosta luterilaisen kulttuuriperinnön merkitystä.
Nybergin mukaan suurin ero Suomen ja Venäjän välillä on luterilaisuuden ja ortodoksisuuden välinen kuilu.
– Se on syvempi kuin mikään muu kuilu, Nyberg painottaa.
Hänen mukaansa historia on tässä asiassa hyvä opettaja: venäläiset harjoittivat käännytystyötä 1800-luvulla lupaamalla talonpojille maata Virossa ja Latviassa jos nämä kääntyvät ortodokseiksi.
Kun Suomesta tuli osa Venäjää vuonna 1809, ei itäistä hallitsijaa kiinnostanut kansan käännyttäminen Moskovan kirkon kuuliaisiksi lapsiksi. Suomessa oli vakaat olot, kiitos Kustaa Vaasan, joka liitti kirkon ja valtion yhteen liki 300 vuotta aiemmin 1500-luvulla.
Pohjoismainen reformaatio oli olennainen osa modernin, keskusjohtoisen valtion luomista. Se loi pohjan oikeusvaltiolle, joka olisi ollut uhattuna, jos kansaa olisi alettu pakkokäännyttää luterilaisista ortodokseiksi.
Suomessa kirkko toimi aivan toisin kuin Venäjällä, se opetti kansan lukemaan.
– Juuri tässä on konteksti (asiayhteys) omaan käsitykseemme kulttuuristamme ja kulttuuri-identiteetistämme. Se, että kirkko opetti meidät lukemaan, merkitsi valtavaa sivistystason nousua. Ero on todella suuri venäläiseen ortodoksisuuteen verrattuna, Nyberg summaa.
Tämä ero on korostunut 2010-luvulla, kun Venäjän ortodoksinen kirkko tukee voimakkaasti Vladimir Putinin politiikkaa. Se katsoo itsekin, että kaikki Venäjän kirkkoon kuuluvat maat kuuluvat myös Venäjälle.
Itse asiassa koko Suomea ja suomalaista identiteettiä ei ollut olemassa ennen reformaation saapumista Suomeen. Kun kirkollinen latina vaihtui kansan omaan kieleen, sillä oli suunnaton merkitys. Sen seuraukset määrittävät tänäkin päivänä, miten näemme itsemme, lähimmäisemme ja koko yhteiskunnan.
Reformaatio antoi suomalaisille oman kielen myötä arvon, merkityksen, itsetunnon ja identiteetin. Kuten Juice Leskinen sanoi, kielessä on kaikki. Suomen kieli ja suomalaisen mieli ovat siis reformaation tulosta, kuten suomalainen ja kunnallinen sosiaalietiikka sekä koko kunnallinen hallinto.
Käytännöllisen teologian professori Jyrki Knuutila Helsingin yliopistosta sanoo luterilaisuuden olevan niin syvällä suomalaisissa ja koko yhteiskunnassa, ettei sen vaikutuksia tule aina edes erikseen ajatelleeksi.
Niin paljon kuin kirkon ja valtion liittoa on kritisoitu, näkee Knuutila siinä paljon hyvääkin. Ilman tätä liittoa suomalaisten sivistystaso olisi tuskin noussut niin korkealle kaikkine seurauksineen. Molemmat tarvitsivat toisiaan.
– Lainsäädäntö perustui pitkään kymmenelle käskylle ja kirkon opettamaan lähimmäisenrakkauteen, ja se oli alku myös hyvinvointivaltion synnylle sosiaaliturvineen. Kirkko opetti huolehtimaan lähimmäisestä, kaikkein heikoimmista. Diakoniatyö on aina ollut kirkon ytimessä, Knuutila luettelee.
Esimerkki vähäosaisista huolehtimisesta on Suomen joissakin kirkoissa vieläkin esillä olevat yli 100 vaivaisukkoa, joilla on kerätty rahaa 1600-luvulta lähtien.
Kirkkohallituksessa työskentelevä taidehistorioitsija ja kulttuuriperintöasiantuntija Saana Tammisto sanoo vaivaisukkoja maamme sosiaaliturvan uranuurtajiksi.
– Vaikkei niillä valtavia summia ole kerättykään, niiden sosiaalinen symboliarvo vähäosaisimpien auttamiseksi ja tunnustamiseksi yhteisön jäseniksi oli suuri.
Näkyvin esimerkki reformaation vaikutuksesta Suomessa on Saana Tammiston mukaan miltei joka paikkakunnalta löytyvä kirkko.
– Kirkko on läsnä maisemassa ja arjessa sekä oman kulttuurisen identiteetin muotoutumisessa, vaikkei olisikaan kristitty. Sen sijainti ja rooli kylä- tai kaupunkimaisemassa on keskeinen. Kirkko on tuottanut koko olemassaolonsa ajan paikkakunnalle sekä historiallisia merkityksiä että ymmärrystä maailmasta, Tammisto luettelee.
Entäs sitten se paljon puhuttu ja parjattu luterilainen työmoraali?
– Se ymmärretään tänä päivänä helposti ylenmääräisenä raatamisena. Kristillinen lepopäivän pyhittäminen on kuitenkin yksi keino yrittää rakentaa ihmisarvoista elämää kaikille. Tärkeää on arjen ja pyhän, työn ja levon tasapaino, Tammisto sanoo.