Jyväskylänsaamelainen Maritta Stoor-Lehtonen tietää, että saamelaisuus näkyy yhtä aikaa kaikessa ja ei missään.
Kerro itsestäsi!
Nimeni on Maritta Stoor-Lehtonen, saamelaiselta nimeltäni Bikko-Hánno-Hánsa-Hilkka-Maritta. Olen kotoisin Enontekiöltä, syntynyt ja viettänyt lapsuuttani Ketomellan kylässä Ounastunturin juurella. Jyväskylään tulin 48 vuotta sitten opiskelemaan ja aktiiviurani työskentelin Jyväskylän yliopistossa. Asun Ruokkeella tyttäreni ja koirani kanssa.
Onko saame äidinkielesi?
Äidinkieleni on suomi. Äitini oli saamelainen ja isäni suomalainen, mutta kodissamme puhuttiin suomea. Opiskelin saamea vasta 70-luvulla. Alussa tunsin huonoa omaatuntoa siitä, etten ole saamenkielinen. Sitten tajusin, ettei se ole ollut oma valintani, eikä edes äitini valinta. Emme ole tietoisesti valinneet suomalaistua.
Miten saamelaisuus eroaa kantasuomalaisuudesta?
Saamelaiset ovat oma kansansa, jolla on oma kulttuurinsa ja omat kielensä: pohjoissaame, inarinsaame ja koltansaame. Saamelaisuus ylittää kansallisvaltioiden rajat, ja historiallisesti saamelaiset asuvat neljän valtion alueella.
Millaista on olla saamelainen Jyväskylässä?
Täällä on hyvä olla saamelaisena. Sisä-Suomen saamelaisyhdistys Bárbmu on helpottanut yhteydenpitoa ja auttanut alueen saamelaisia löytämään toisensa. Mutta kyllähän se Pohjoinen on aina koti-ikävän kohde!
Mikä on saamelaisuudessa keskeistä?
Se, että ihminen on oikeasti saamelainen: että kuuluu saamelaisyhteisöön ja on sinne hyväksytty. Tärkeää on olla lojaali ”omille ihmisille”, kuten meillä sanotaan. Tämä on erityisen tärkeä asia nyt, kun keskustellaan saamelaiskäräjälain uudistuksesta.
Mitä suomalaiset voivat saamelaisilta oppia?
Ainakin saamelaisen käsityksen suvusta, perheestä ja yhteisöllisyydestä. Arvomaailmaamme kuuluu vahvasti vanhojen ihmisten ja menneen kunnioittaminen – siinä muistutamme romaneja.
Mikä on saamelais-kulttuurissa pyhää?
Pyhyyden kokemukset liittyvät paljolti kristinuskoon, sillä valtaosa saamelaisista on kristittyjä. Mutta pyhyys liittyy myös luontoon ja pyhiksi koettuihin paikkoihin. Vanha luonnonuskokin on saamelaiskulttuurissa yhä läsnä, ainakin hiljaisina säikeinä ja taustavirtoina.
Millainen on nuoren polven suhde saamelaisuuteen?
Arvostava ja hyväksyvä. Saamelaisuutta ei koeta enää häpeäksi. Se näkyy esimerkiksi siinä, että nuoret ovat alkaneet käyttää saamenvaatteita, jotkut jopa arkena. Saamen kieltä käytetään ja joiutkin voivat hyvin.
Miten saamelaisuus näkyy omassa elämässäsi?
Se näkyy kaikessa ja ei missään. Se on lähtökohta ja itsestäänselvyys. Se on ilma, jota hengitän. Saamelaisuus ilmenee arvoissa ja asenteissa, kasvatuksessa ja monissa arjen valinnoissa. Ennen muuta se näkyy ihmissuhteissa. ”Ei missään” tarkoittaa, että arkeni on aivan tavallista. Ulospäin se ei juurikaan eroa ikäiseni perheellisen, suomalaisen kaupunkilaisnaisen elämästä.
Saamelaisten kansallispäivää vietetään vuosittain helmikuun 6. päivänä.Jaa artikkeli: