Kevätjuhlasuosikki Suvivirsi on vuosisatoja innostanut, ihmetyttänyt, hiljentänyt, suututtanutkin. Viime vuosikymmeninä sen veisaamisesta kouluissa on käyty kädenvääntöä. Barrikadeille sen puolesta ovat nousseet monet heistäkin, jotka muutoin vierastavat uskonnollista tapakulttuuria.
Suvivirren taustaa tutkinut kirkkohistorian dosentti Esko M. Laine nimeää sen toivon ja hengissä selviytymisen lauluksi.
– Suvivirsi kirjoitettiin 1600-luvun lopulla, jolloin Eurooppaa
koetteli poikkeuksellisen kylmä sääjakso. Suomessa sato tuhoutui kolmena vuonna peräkkäin, Laine kertoo.
Laukaan seurakunnan alueella, johon Jyväskylä tuolloin kuului, kuoli tutkija Seppo Muroman laskelmien mukaan vuosina 1696–1697 noin 30 prosenttia väestöstä.
– Virteen on taltioitu haltioitunut toivon ja Jumalan keväisen luomistyön ihastelu.
Vielä 1800-luvun alkupuolella Suvivirsi oli kuitenkin Suomessa suosittu hautajaisvirsi, jonka sanojen uskottiin kuvaavan paratiisia.
– Kevään kuvaus laulussa on niin väkevä, että maallisessa köyhyydessä elävän kurjimmankin mökkiläisen ajateltiin pääsevän sen kielikuvien tapaiseen paikkaan, Taivaassa, Laine kuvaa.
Virren alkuperäistä ruotsalaista sanoittajaa ei tiedetä. Ennen tekijäksi veikattiin gotlantilaista pappia Israel Kolmodinia, mutta sittemmin tutkimus on kyseenalaistanut Kolmodinin osallisuuden. Myös säveltäjä on jäänyt historian hämärään.
Suvivirren polku koulujen kevätjuhlalauluksi alkoi 1800-luvun lopulla syntyneistä kansakouluista.
– Kansakoulu oli läpeensä kristillinen instituutio. Virrenveisuulla oli aivan keskeinen rooli, Esko M. Laine muistuttaa.
– Suvivirsi on mielestäni ehkä kirkkain osoitus siviiliuskonnollisuudesta Suomessa. Siis sellaisesta uskonnollisuudesta, joka koetaan kansaa yhdistäväksi. Vähän samaan tapaan kuin Yhdysvaltain dollarissa sanat ”In God we trust”.
Siviiliuskonnollisten piirteiden Laine näkee vaikuttaneen siihen, että virren neljäs säkeistö on napsaistu kouluissa pois.
– Siinä lauletaan ”oi Jeesus Kristus jalo ja kirkas paisteemme”. Se on tunnustuksellisinta kristillisintä ainesta.
Viidennessä säkeistössä Jeesusta kuvataan ”Liljaksi Saaronin” ja ihmisen sielun veisataan saavan ”keväisen kaunistuksen kuin Libanon”.
– Nämä ovat raamatullista kuvastoa. Suomalaisilla ei ollut ennen vaikeuksia ymmärtää kieltä, joilta puuttui kokonaan kotoinen vastine. Arvelen, että virttä veisannut saattoi ajatella ”Liljana Saaronin” esimerkiksi valkoisia juhannusruusuja.
Mitä mieltä olet Suvivirrestä?
Heikki Komulainen ja Vilho
Heikki: Suvivirsi tuo mieleen koulujen aurinkoiset päättymispäivät, koivunoksat hiirenkorvalla ja kesälaitumille lähdön. Minusta on suorastaan naurettavaa, että sitä on yritetty viedä kouluista pois. Toivon että myös Vilho sen koulua käydessään kuulee, sen verran vanhanajan ihminen olen.
Anne ja Seppo Makkula
Seppo: Ehdoton alkukesän veisu, joka saa olla mukana kevätjuhlissa. Ne, jotka eivät tykkää, voivat olla vaikka sen ajan juhlista pois.
Anne: Kevätjuhlien yksi kohokohdista. Sopii hyvin niin kouluihin, kirkollisiin tilaisuuksiin kuin vanhempienkin ihmisten suuhun laulettavaksi.
Jaa artikkeli: