Puheenaiheeksi nouseminen ei ole itseisarvo kirkolle. Tärkeintä on, että me aidosti välitämme ihmisistä, olemme kiinnostuneita heistä ja olemme heidän kanssaan yhdessä, sanoo Kallion kirkkoherra Teemu Laajasalo.
Vaikka kirkot ovat usein keskellä kaupunkia tai sen asuinaluetta, niin silti kirkko ei ole kaupunkilaisten keskustelun keskipisteessä. Miten kirkosta saataisiin pääpuheenaihe? Teemu Laajasalo tulee purkamaan tätä vyyhteä Jyväskylään Aina on toivoa -luentosarjan tilaisuuteen. Aiheena on Kirkko kaupungin äänenä.
Laajasalo toimii Helsingissä Kallion seurakunnan kirkkoherrana ja Helsingin seurakuntayhtymän johtajana. Kansan parissa hän on tunnettu myös esimerkiksi televisio-ohjelmista YleLeaks sekä Hyvät ja huonot uutiset.
– Jos helsinkiläisiä pyytää piirtämään Kallion kaupunginosan, niin yhdeksän kymmenestä piirtää paperille johonkin kohtaan kirkon. Luulen, että sama juttu on myös Jyväskylässä.
Mutta kirkko ei ole kuitenkaan ihmisten pääpuheenaihe.
Nykyistä rohkeampia avauksia
Laajasalon mielestä kirkon pitää avata nykyistä rohkeammin keskusteluja, eikä vain vastata niihin.
– Kirkon pitää tehdä avauksia ja sitä kautta nousta puheenaiheeksi. Sekään ei ole itseisarvo, vaan se että aidosti välitämme ihmisistä, olemme kiinnostuneita heistä ja olemme heidän kanssaan yhdessä. Puheenaiheeksi tuleminen seuraa sitä.
Puheenaiheena oleminen ei liity hyviin töihin. Kirkon olemassa olon oikeutus on Laajasalon mielestä laajentuminen eli evankeliumin vieminen kaikille kansoille kastamalla ja opettamalla.
– Tämä on tavallaan juju. Me ei voida lähtökohtaisesti ajatella, että ollaan tässä vaan. Että hyvin menee. Meillä on sisäänrakennettuna missionaarisuus. Tässä pitäisi olla jatkuvasti kiinnostunut seurakunnan kasvusta.
Onko kirkon ääni piispojen ja kirkolliskokouksen? Laajasalon mielestä piispojen pitää toki puhua, mutta parasta olisi, että yksittäiset kristityt toimisivat kirkon äänenä. Sekalaista seurakuntaa palvelisivat parhaiten mahdollisimman moninaiset kasvot.
– Vaikka muskarin vetäjän, kuoron ohjaajan tai ystäväpiirin tutun kasvot. Jos ne ovat samalla Kristuksen kasvot, niin ne kertovat seurakunnan työstä. Kun sanotaan kirkko, ja ulkokehällä oleva ihminen saa mieleensä juuri nämä kasvot, niin kirkolla menee parhaiten.
Minä ainakin kompastelen
Seurakunnan hyvinvointi ja seurakunnan kasvu ovat jokaisen vastuulla. Tässä tapauksessa Laajasalo ei puhu etiikasta, estetiikasta tai ekonomiasta. Hän tarkoittaa tässäkin tapauksessa evankeliumia.
– Tämä on kauhean vaikea laji. Minä ainakin kompastelen. Kompastelujen keskellä on hyvä tajuta, että kasvu ei voi olla valintakysymys vaan olemassaolon tapa.
Laajasalo sanoo lähtevänsä Jyväskylän keskustelutilaisuuden jälkeen tyytyväisenä kotimatkalle, jos yleisö on voimaantunut, rohkaistunut, saanut toivorikasta tunnelmaa ja on ylpeä omasta seurakunnastaan.
– Jyväskylän seurakunta on maan suurin. Siellä tapahtuu hienoja asioita. Se on myös symboli suurena seurakuntana.
Kirkko kaupungin äänenä -keskustelutilaisuus Jyväskylän kaupungintalon valtuustosalissa 3.4. klo 17–19.- Keskustelijoina Kallion kirkkoherra, Helsingin seurakuntayhtymän johtaja Teemu Laajasalo ja yliopistopappi Kimmo Nieminen.
- Keskustelutilaisuus on osa Aina on toivoa -tapahtumasarjaa.