– Olen aina halunnut olla äiti, toteaa Annika Forsman, tyytyväisesti tuhiseva pieni Oliver Raudsepp sylissään.
– Ajattelin aina myös, että haluan olla nuori äiti, ja juuri siksi oli niin ihanaa tietää raskaudesta viime kesänä. Huomasin olevani tosi kiitollinen siitä, että voin ylipäänsä saada lapsia ja tulla äidiksi.
Forsmanin ja avopuoliso Raido Raudseppin pieni poikavauva syntyi tammikuussa, kun Suomessa vielä päiviteltiin vähälumista talvea ja maailmalla Australian massiivisia maastopaloja. Tuoreet vanhemmat kuulivat uutisen lapsensa sydänviasta.
– Meillä oli vähän erilainen alku, kun vauvalle piti tehdä heti sydänleikkaus Helsingissä. Mutta muuten kaikki on mennyt todella hyvin, kertoo Forsman tyynesti.
– Ihana, rakas, rauhallinen mutta luonteikas, temperamenttia löytyy, kuvailevat vanhemmat uutta tulokasta. Dramaattisen alun jälkeen pieni perhe elää nyt tavallista perusarkea Keljossa: Forsman on kotona vauvan kanssa, Raudsepp tekee päivisin töitä kuorma-auton kuljettajana.
– Tai tietysti nyt koronatilanteen takia näemme lähinnä minun ja Raidon perheitä, kavereita harvemmin. Eikä hirveästi liikuta kaupungilla tai missään muuallakaan, tehdään vain pieniä ulkolenkkejä ja ollaan sisällä, tarkentaa Forsman.
Suurimman osan elämästään kohdun lämpimässä hämäryydessä viettäneellä vauvalla ei vielä varsinaista rutiinia olekaan, mutta pienen ihmisen uudenlaiseen arkeen kuuluvat tällä hetkellä ainakin maito, leikki, nokostelu, musiikki sekä vanhempien ja sukulaisten sylit.
– Perusjuttuja, mutta aikataulu vaihtelee päivästä toiseen, Forsman kertoo.
Sukulaisten ja kummien syliin pieni Oliver pääsee myös kesäkuun puolivälissä pidettävässä kastejuhlassaan.
– Suunnittelimme juhlaa jo maaliskuulle, mutta sitten korona alkoi jyllätä ja kokoontumisia rajoitettiin. Meille oli tärkeää, että molempien perheet pääsevät todistamaan kastetta, joten päätimme kastaa vauvan vasta kun rajoitukset poistuvat, sanoo Forsman.
Kesäkuun alusta lähtien hallitus sallii 50 hengen kokoontumiset ja nyt Oliver Alexander Raudseppin kastetilaisuuteen mahtuvat mukaan kaikki läheisimmät: Forsmanin vanhemmat ja yksitoista sisarusta, Raudseppin kaksoisveli ja isä puolisoineen sekä Porista juhlaan saapuva ystäväpariskunta.
– Ensin kaste, sitten pari laulua, ja lopuksi syödään hyvin. Haluaisin pitää juhlat omassa kodissa, mutta meillä on vain viisikymmentäkaksi neliötä ja iso parveke. Katsotaan nyt, tuumailee Forsman rennosti.
Vanhoillislestadiolaisesta suurperheestä tuleva Forsman tuntee luterilaiset kasteperinteet kuin omat taskunsa, mutta lapsena Virossa asunut Raudsepp kävi itse kasteella ja liittyi kirkkoon vasta viime marraskuussa.
– Suurin syy oli se, että haluan mennä kirkossa naimisiin. Mutta olen aina ollut myös kiinnostunut kristinuskosta. Minulla ei ole juuri minkäänlaista uskonnollista taustaa, ja aikuisrippikoulussa sai uusia näkökulmia ja vastauksia moniin kysymyksiin, Raudsepp kertoo.
Lapsena kastetulle Forsmanille myös oman lapsen kastaminen on aina ollut selvä juttu.
– Kyllä se minulle on tärkeää, vaikken näitä uskonasioita osaakaan sen tarkemmin selittää. Toki lapseni saavat sitten vanhempina päättää, mihin ikinä haluavatkaan kuulua.
Samoilla linjoilla on Raudsepp.
– Vaikka en itse varsinaisesti usko, haluan että lapseni saa mahdollisimman paljon tietoa asiasta. Lopulta suhde uskoon on hänen oma asiansa, mutta en näe mitään syytä, miksei häntä kastettaisi.
Keskelle epävarmaa maailmaa syntyneen pienen Oliver Raudseppin elämänpiirin muodostaa vielä hyvän aikaa ensisijaisesti oma perhe, isä ja äiti. Ei huolta siis, Oliver!
– Haluaisin olla äiti, joka huolehtii, rakastaa ja laittaa lapsen edun etusijalle. Koen perheen suurena rikkautena, pohtii Forsman.
Raudsepp puolestaan toivoo, että Oliver voisi kasvaessaan pitää häntä parhaana kaverina, jolle voi puhua aivan kaikesta.
– Että olisin sellainen isä, jota poika voi arvostaa, mutta näyttää myös ylpeästi kavereille, että tässä on minun isäni.
Kasteen merkitys säilyy Kun Suomen hallitus toukokuun alussa ilmoitti lieventävänsä koronaepidemiaan liittyviä kokoontumisrajoituksia, alkoi kirkkoherranviraston puhelin soida. – Viidenkymmenen henkilön kokoontumiset sallitaan 1.6. alkaen, ja muun muassa kastevarauksia onkin tullut nyt huomattavasti enemmän kuin aiemmin keväällä, kertoo pastori Heli Ahonen Jyväskylän seurakunnasta. Seurakunnassa on varauduttu siihen, että lapsia kastetaan paljon erityisesti alkukesästä. – Haluamme että kaikki perheet, jotka ovat joutuneet siirtämään kastejuhlaansa, saavat sen toteutettua mahdollisimman nopeasti. Pappeja on varattu kastevuoroihin tavallista enemmän, ja kesäkuussa kasteita voidaan toimittaa myös lauantaisin. Vaikka rajoitukset hellittävät, seurakunnassa noudatetaan edelleen voimassaolevia ohjeita ja huolehditaan hyvin turvallisuudesta, Ahonen vakuuttaa. Useimmissa kirkkotiloissa on voimassa viidenkymmenen henkilön maksimiosallistujamäärä. Joissain seurakunnan pienemmissä tiloissa, kuten Vesalan Riihikirkossa, sallittu osallistujamäärä on vielä suppeampi. Kastetilaisuuden valmistelu yhdessä papin kanssa tapahtuu ensisijaisesti puhelimitse tai muita sähköisiä kanavia hyödyntäen. – Edelleen on myös syytä huolehtia hyvästä käsihygieniasta sekä välttää kättelyä ja muuta fyysistä kontaktia. Kohdataan toisiamme muulla tavalla lämpimästi, toivoo Ahonen. Haasteellisesta tilanteesta huolimatta hän iloitsee seurakunnan uusista jäsenistä. – Kasteella on pitkät perinteet ja monia merkityksiä. Se voi olla aivan pienimuotoinen tapahtuma, tai suurempi perheen, ystävien ja sukupolvien juhla, jossa otetaan rakkaudella vastaan uutta perheenjäsentä. Kasteen syvin merkitys toteutuu riippumatta juhlan puitteista, Ahonen uskoo. – Kasteessa lapsi liitetään seurakuntaan ja uskotaan hänet hyvän, armollisen Jumalan suojaan. Vanhemmat saavat kokea, että lapsi ei ole ainoastaan heidän varassaan, vaan häntä kantavat myös ihmistä suuremmat käsivarret. Siinä on mielestäni syy, miksi kaste kannattaa ja on merkityksellinen ajasta aikaan.Jaa artikkeli: