Hän lainaa Salvatore Quasimodon runoa Ja äkkiä on ilta:
”Kun me ojennamme kätemme hyväilyyn, onkin poski jo poissa. Kun me päätämme lähettää punaiset ruusut, on osoite tuntematon. Se, mikä on meille tärkeää sanoa, täytyy sanoa – itsemme tähden.”

– On vain tämä hetki. Etten kulkisi edellä tai takana, vaan olisin läsnä silmineni, korvineni.
– Tärkeintä on olla ihmisenä ihmisen rinnalla, ymmärtää toisen tuska.

Raila Hyytinen kertoo vapaaehtoisten saavan saattohoitoon valmistavaa koulutusta, mutta muistuttaa meidän kaikkien voivan kulkea kuolevan rinnalla, kukin tavallamme ja voimillamme.

Kutsu saatettavan rinnalle tulee yleensä hoitohenkilökunnalta, mutta ilman omaisten lupaa ei tehdä mitään. Yhteistyö on tiivistä. – Toimimme saatettavan ehdoilla. Yksi tahtoo palata menneisyyteen, toinen pelkää katsoa tulevaisuuteen: Entä jos omaiset eivät pärjääkään.

Saatettavan kanssa rukoillaan ja veisataankin, mutta vain, jos tämä niin toivoo.

Seurakunnan apu saattaa tuntua vieraalta, niin saatettavasta kuin omaisistakin. Kaikki eivät tahdo kertoa vakaumustaan, eivätkä puhua uskonasioista. – Eikä tarvitse, saattohoitoystävät vakuuttavat.

Kaikilla ei ole omaisia, ei ystäviäkään. Yksin ei silti tarvitse jäädä, vaikka tässä ajassa yksinäisyys, sairaus ja kuolema, usein surukin, on siivottu pois silmistä. Ja salattu lapsilta.

Kuolemasta puhutaankin peiteilmaisuin: nukkui pois, lähti luotamme.

Aiheesta keskustelu johtaa kysymykseen, mitä kuoleman jälkeen. Moni ei kestä läheisensä puhetta lähestyvästä kuolemastaan, vaikka sen käsittely saattaisi vapauttaa elämään.

Omaiset usein pelkäävät kuolevan kohtaamista, omaa romahtamista, sitä ettei itku ehkä lakkaakaan. Mitä ihminen sitten itkisi, jos ei kuolemaa!

Saattohoitoystävä on valmis tukemaan ja tarvittaessa neuvomaan, miten toimia.

Hän näyttää tunteensa ja itkee omaisten rinnalla, mutta säästää mahdollisen romahduksen kollegojen kohtaamiseen tai seurakunnan tarjoamaan työnohjaukseen.
– Meillä kaikilla on menetyksemme, mutta omat surut on syytä käydä läpi ennen kuin pyrkii auttamaan toisia. Siten voi olla levollisella mielellä aidosti tukena.
– Suru myös muuttaa muotoaan, muistuttaa alusta asti toiminnassa mukana ollut Kirsti Kurtto.

Anoppinsa kesällä kuolemaan saattanut Sirkka Tasanko rohkaisee omaisia kulkemaan kuolevan rinnalla. Ja jos siltä tuntuu, kutsumaan saattohoitoystävän avuksi.

Tasangon mielestä vapaaehtoiset ovat tärkeä tukiverkosto tunteidensa ja jaksamisensa kanssa kamppaileville omaisille.
– Meidän saattohoitoystävämme oli ollut anopin tukena jo usean vuoden, ja rohkaisi meitä sanattomasti saattohoitoon. Sanoin miehelleni, että tätä hetkeä ei kannatta menettää.

Kaikki siitä saatu auttoi surutyössä.
– Se oli hyväksi paitsi meille omaisille, myös lähtijälle itselleen. Niin uskon, vaikkei anopilla enää ollut sanoja. Saimme hiljalleen tottua hänen heikkoon vointiinsa. Pidimme kädestä kiinni, silitimme poskea, ja hän selvästi rauhoittui.

Vanhetessaan ja sairastuessaan ihminen muuttuu hauraammaksi, erinäköiseksi, vieraan oloiseksikin. Se ehkä pelottaa omaisia, lisää sisäistä tuskaa.

Tuska voi hellittää, jos rohkenee kuolevan rakkaansa rinnalle, luotettava ihminen tukenaan. Ja surutyö saa alkaa.

Tasanko toivoo, että omaisia kannustettaisiin enemmän osallistumaan saattohoitoon. Työtaakkansa keskellä hoitohenkilökunta tuskin ehtii ja jaksaa enää enempää, mutta saattohoitotietoa omaiset ottavat kiitollisina vastaan.

Saattohoitoystävää voi kysyä tai vapaaehtoiseksi tarjoutua Kuusankosken seurakunnassa arkisin:

Diakoniatyöntekijä Maria Korpi 0400 795835
Johtava diakoniatyöntekijä Vuokko Järvinen 0400 733871
Diakoniapappi Satu Leino 044 4221619
Sähköpostit: etunimi.sukunimi@evl.fi

Artikkeli Ihmisenä ihmisen rinnalla julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Ystävätoiminnan tavoitteena on välittää koulutettuja SPR:n vapaaehtoisia ystäviä yksin jääneille tai itsensä yksinäiseksi tunteville henkilöille. Vuosittain yhdistetään Jyväskylässä noin 40 ystäväparia. Ystävyys voi kestä kuukausista vuosiin.

Vapaaehtoinen Pipsa Niemi, mihin ystäviä tarvitaan?

Ystäviä tarvitaan kaikkialla ja koko ajan. Yksinäisyys ei katso elämäntilannetta, voi hyvin kokea itsensä yksinäiseksi vaikka olisikin ihmisiä ympärillä. Vieraammalle, jolla on vaitiolovelvollisuus, voi olla helpompi puhua asioistaan kuin lähipiiriin kuuluville.

Millaisia ystäviä tarvitaan?

Ihmisiä jotka ovat läsnä ja kuuntelevat. Jos läsnäolo puuttuu, ei synny yhteisiä muistoja ja kokemuksia.

Millaista olisi elämä ilman ystäviä?

Ihminen on sosiaalinen, hän sairastuu fyysisesti jos ei ole muita ihmisiä. Tämä ei koske vain vanhempaa väestöä, yksinäisyys koskettaa niin nuoria kuin aikuisiakin. Opiskelijat ja maahanmuuttajat ovat usein ystävän tai ystäväperheen tarpeessa.

Miksi lähdit mukaan SPR:n ystävätoimintaan?

Olen aina viihtynyt ikäihmisten seurassa ja omien isovanhempien poismenon jälkeen kaipasin vastaavanlaista kontaktia elämääni. Kiinnostuin ystävätoiminnasta SPR:n muun toiminnan kautta. Katsoin että kyllä tähän aikaa löytyy pari kertaa kuussa. Tämä on myös ystäväasiakkaalle turvallinen tapa hankkia uusi juttukaveri.

Millaista tukea vapaaehtoiset saavat?

Meistä pidetään tosi hyvää huolta. On vertaistukiryhmä, jossa voimme puhua vaikeistakin asioista, saamme koulutusta ja on yhteisiä tapaamisia ja tapahtumia.

Miten ensimmäinen ystävätapaaminen sujui?

Molempia osapuolia taisi alussa jännittää. Huomasin hänen pöydällään Edvard Munchin taidepostikortin, siitä juttu alkoi luistaa ja löytyi yhteisiä kiinnostuksen aiheita. Olemme nyt olleet ystäväpari kolme vuotta. Toivottavasti meillä on edessäpäin vielä monia vuosia ystävinä.

Mitä teette yhdessä?

Ystäväasiakas asuu palvelutalossa eikä pääse itsenäisesti liikkumaan. Käymme tilanteen mukaan ulkona, luetaan lehtiä ja jutellaan. Ei mitään ihmeellistä. Vapaaehtoisen ei tarvitse olla esimerkiksi hoitoalan ammattilainen, omien kykyjen rajoissa toimitaan.

Mitä ystäväasiakas on antanut sinulle?

Ihan hirveästi! Ymmärrys lisääntyy toisten ihmisten elämäntarinoitten kautta, saan uusia näkökulmia ja korvaamatonta elämänkokemusta. Olen myös alkanut miettimään, miten voisin yhdistää koulutukseni kulttuuri- ja taidehistoriasta sekä aikuispedagogiikasta nimenomaan ikäihmisten hyvinvoinnin näkökulmasta. Voi olla, että tällä kokemuksella on ollut vaikutusta siis myös ammatillisessa mielessä.

Seuraava ystävätoiminnan peruskurssi on Jyväskylässä 23.-24.3.2018.

Artikkeli Turvallinen tapa ystävystyä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.