Hiljainen viikko alkaa palmusunnuntaina, jolloin aasilla Jerusalemiin ratsastava Jeesus on vielä suosion kohteena. Palmusunnuntai on ilontäyteinen keväinen juhlapäivä pajunkissoineen ja virpojineen. Suosio vaihtuu kuitenkin pian syytöksiin ja alkuviikon sanoma kertoo Jeesuksen ahdistuksesta Getsemanessa, hänen vangitsemisestaan ja oikeudenkäynnistään.

Kärsimysaiheiden keskellä eräänlainen keidas on kiirastorstai, jolloin muistamme Jeesuksen viimeistä ateriaa oppilaidensa kanssa ja ehtoollisen asettamista. Tällaista lämmintä yhteyttä toisiimme ja Jumalan rakkautta ”meidän puolestamme annettuna ja vuodatettuna” mekin saamme kokea tuon päivän messussa ja kumartua ehtoollispöytään. Kiirastorstain messun päättyessä tunnelma kuitenkin vaihtuu nopeasti. ”Käy yrttitarhasta polku, vie Golgatalle se” virren aikana on herkistävää katsoa, kun alttari riisutaan yhtä kynttilää lukuun ottamatta kaikesta muusta ja kirkon valaistus hämärretään.

Pitkäperjantain jumalanpalveluksessa seuraamme vakavin miettein Jeesuksen kärsimystien viimeisen vaiheen Via Dolorosan ja ristiinnaulitsemisen. Mustaan puetun alttarin viimeinenkin kynttilä sammutetaan, kun kuulemme Jeesuksen sanovan ”Isä, sinun käsiisi, minä uskon henkeni” ja henkäisevän viimeisen kerran. Ristin juurella ihmettelemme välinpitämättömyyden, vihan ja väkivallan voimaa ja tunnemme omankin syyllisyytemme. Kuitenkin kuulemme juuri ristin kertovan sovinnon mahdollisuudesta ja meitä kantavasta Jumalan armosta ja rakkaudesta.

Hiljaisen viikon alussa pajunkissat muistuttavat roudan alta nousevasta elämästä. Myös hiljaisen viikon päättyessä pääsiäisyön ja pääsiäispäivän jumalanpalveluksiin saamme kuulla sanomaa Jumalasta, joka luo uutta. Jeesuksen ylösnousemuksen ihme rohkaisee meitä luottamaan Jumalan rakkauteen, joka ulottuu kaikkiin elämämme vaiheisiin aina haudan pimeyteen saakka. Tämä pääsiäisen toivo olkoon sieluillemme kuin ympärillämme puhkeavan kevään ihanuutta.

Arto Viitala
Jyväskylän seurakunnan kirkkoherra

Artikkeli Hiljaisen viikon vaihtuvat sävyt julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Porttia lähestyi saattue. Rabbi Jeesus Nasaretilainen istui aasinvarsan selässä. Ihmiset katkoivat puista oksia ja levittivät vaatteitaan tielle. Tunsin ilon kasvavan sydämessäni. Olisiko hän se, jota olemme odottaneet kärsiessämme vieraan vallan tyranniaa? Olisiko hän Rauhanruhtinas, joka toisi uuden ajan kansallemme? 

Lainopettajat eivät pitäneet tapahtumasta. Jeesuksen opetukset ja tapa koskettaa sairaita ja syntisiä ihmisiä ei heidän mielestään ollut Israelin Jumalan käskyjen mukaista.   

Ihmistä palveleva Jumala 

Ilta alkoi hämärtää. Jeesuksen seurue oli asettunut aterialle. Jeesus otti pellavaliinan ja ryhtyi pesemään opetuslastensa jalkoja. Tehtävä oli tarkoitettu vain palvelijoille. Minun olisi pitänyt tehdä tuo työ! 

Opetuslapset olivat järkyttyneitä. Jeesus sanoi antavansa esimerkin siitä, kuinka opetuslasten tulisi palvella toisiaan.  Juudas Iskariot oli hiljaa.

Jeesus otti leivän, siunasi ja mursi sen. Hän sanoi: ”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.” Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi maljan heille ja sanoi: ”Juokaa tästä te kaikki. Tämä on minun vereni, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.”

Näin miten Juudas pujahti ovesta muiden huomaamatta.  

Jeesus ja opetuslapset lähtivät yöllä Öljymäelle. Markus pyysi minua mukaan.  Kuu oli melkein täysi ja saatoimme kulkea ilman soihtuja.  Jeesus halusi mennä rukoilemaan. Opetuslapset jäivät odottamaan. 

Näin, että Jeesus oli murheellinen ja tuskan vallassa. Hän rukoili: ”Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.”

Jeesus palasi opetuslastensa luo, mutta he olivat nukahtaneet. Havahduin, kun Juudas saapui paikalle ja tervehti Jeesusta suutelemalla. Hänen kanssaan oli aseistettuja miehiä. Suudelmasta he tiesivät, kenet ottaisivat kiinni. Jeesus sanoi, että näin piti tapahtua, jotta kirjoitukset kävisivät toteen. Hänet vangittiin ja vietiin pois.

Opetuslapset pelästyivät ja pakenivat paikalta. Juoksin Pietarin perässä alas mäkeä.  

Pimeä oikeusmurha 

Temppelin esipihalla oli ihmisiä. Piilouduimme heidän joukkoonsa odottamaan. Jeesuksen kuulustelijat olivat uskonnollista eliittiä. Jeesus oli käyttänyt itsestään ilmaisua ”Minä olen elämän leipä, minä olen lammasten ovi, minä olen tie, totuus ja elämä.”  Jeesus käytti itsestään ilmaisua ”Minä olen”, jota vain Jumala sai käyttää itsestään. Kutsuessaan itseään näin Jeesus teki itsensä Jumalaksi. Se oli hirvittävää jumalanpilkkaa.

Pietari ajatteli, ettei häntä tunnistettaisi, kun hän odotti kuulustelun päättymistä. Toisin kuitenkin kävi. Hän oli aikaisemmin pääsiäisaterialla vannonut Jeesukselle, ettei koskaan kieltäisi tätä. Jeesus oli sanonut Pietarille, että tämä kieltää opettajansa kolmesti ennen, kun kukko laulaa. Ja kun näin tapahtui, Pietari meni pois ja itki katkerasti. Tajusin, että rohkeinkin ihminen voi pelon vallassa toimia vastoin sitä, minkä tietää oikeaksi.   

Aamulla Pontius Pilatus kuulusteli Jeesusta ja havaitsi, ettei tämä ollut syyllistynyt mihinkään rikokseen. Karkasin kotoa nähdäkseni, mitä tapahtui. Pääsiäisen kunniaksi Pilatuksella oli tapana päästää yksi vanki vapaaksi. Siellä oli vankina Barabbas, joka oli syyllistynyt kapinaan ja murhaan. Sotilaat olivat häpäisseet Jeesuksen pukemalla tämän punaiseen viittaan ja orjantappuroista tehtyyn kruunuun. Kansanjoukko odotti kiihkeästi tuomiota. Pilatus kysyi, kumman hän vapauttaa, Barabbaan vai Jeesus Nasaretilaisen. Kansa vaati Jeesuksen ristiinnaulitsemista. Pilatus otti vettä ja pesi kätensä kansan päätöksen kuullessaan ja vieritti vastuun tuomiosta kansalle.

Barabbas vapautettiin ja Jeesus vietiin ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi. Ihmettelin, miten muutama päivä sitten tämä sama mies oli tervehditty kuningas ja nyt pilkattu ja kuolemaantuomittu.

Kuninkaan kuolema 

Jeesus kantoi ristiä ja raahautui Via Dolorosaa pitkin ihmisten huutaessa ja pilkatessa. Hän ei jaksanut kantaa taakkaansa. Simon Kyreneläinen käskettiin kantamaan ristiä hänen puolestaan.

Kun he saapuivat Golgatalle, sotamiehet riisuivat Jeesuksen alastomaksi. Jeesuksen käsien ja jalkojen läpi lyötiin naulat. Hän sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.” 

Keskellä päivää aurinko pimeni. Yhdeksännellä hetkellä Jeesus huusi: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut! Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni! Se on täytetty!” Sitten hän antoi henkensä. Samassa temppelin esirippu repesi kahtia.

Paikalla olivat Jeesuksen äiti Maria, Magdalan Maria ja opetuslapsi Johannes. Heidän murheensa raastoi sydäntä. Näin äidin tuskan, ystävän murheen ja särkyneet sydämet. Kohtuuttomalta kaikki tuntui.  

Viimeinen lepopaikka 

Joosef Arimatialainen pyysi Pilatukselta lupaa haudata Jeesuksen ennen sapattia.  Jeesus otettiin ristiltä ja kiedottiin pellavaliinaan.  Haudan suulle vieritettiin suuri kivi.

Lainopettajat pyysivät, että haudalle asetettaisiin vartijat. He olivat huolissaan siitä, että Jeesus oli sanonut nousevansa kuolleista kolmen päivän päästä. He olivat sitä mieltä, että opetuslapset varastaisivat ruumiin ja väittäisivät Jeesuksen nousseen kuolleista. Pilatus myönsi heille vartioväkeä.  

Kuolema on voitettu

Sapatin päätyttyä naiset menivät haudalle. Kun he tulivat paikalle, ei vartijoita näkynyt missään. Iso kivi oli vieritetty pois ja hauta oli tyhjä. He näkivät siellä nuorukaisen, joka sanoi: ”Älkää pelästykö. Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä. Tuossa on paikka, johon hänet pantiin. Menkää nyt sanomaan hänen opetuslapsilleen, myös Pietarille, hän menee teidän edellänne Galileaan. Siellä te näette hänet, niin kuin hän itse teille sanoi.” Opetuslapset eivät uskoneet, mitä naiset kertoivat. 

Mutta Jeesus ilmestyi Magdalan Marialle ensiksi, sitten kahdelle opetuslapselleen, jotka olivat kulkemassa pois Jerusalemista ja lopuksi niille yhdelletoista, kun he olivat lukittujen ovien takana juutalaisten pelosta. Myöhemmin Jeesus ilmestyi 500 silminnäkijälle ennen kuin hänet otettiin Isän luo taivaaseen. 

Hänet voi tunnistaa haavojen jäljistä ja siitä, että hän sanoo joka kerta: ”Älä pelkää!”  

Lue koko Kotikirkko-lehti!

Artikkeli Vaellus ristin tiellä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

”Mutta ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne.”

”Toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla teidät, jotka uskotte, niin että teillä Pyhän Hengen voimasta olisi runsas toivo.”

(I Kor. 15:14, Room. 15:13)

Kysymyksiä pohdittavaksi

• Mikä merkitys Kristuksen ylösnousemuksella on elämäntapaamme?
• Minkälaista muutosta (transformaatiota) voit kuvitella Kristuksen ylösnousemuksen tuottavan?
• Mitä ”toivon täyttämiä mahdollisuuksia” voit hahmottaa omassa elämänpiirissäsi?

Arushassa kuultua

”Tule ja katso”, on evankelisen ja lähetystyön avainkäsite. Se on kutsu, kutsu elää, elää yhdessä erilaisella, omaperäisellä, vapaalla, uudella, luovalla tavalla tietäen, ettei jaottelu, individualismi ja eristäminen ole tilanteita, jotka johtavat meitä Jumalan luo. Evankeliumi, hyvä uutinen, eletään todeksi yhteisössä, kaikki yhdessä, toistensa kanssa, jakamalla keskenään elämää antava Sana ja ruoka, aivan kuten apostolit ja heidän seuraajansa tekivät.” Iosif de Pátara

Omaa pohdiskelua

”Kristus on kuollut, Kristus on noussut, Kristus tulee jälleen.” Näin kirkon perinteinen pääsiäisliturgia väittää ja vakuuttaa. Pääsiäisen lisäksi, milloin olet viimeksi pohtinut Kristuksen ylösnousemusta? Tunnustamme sen viikoittain uskontunnustuksen sanoin (”hän nousi kolmantena päivänä kuolleista”), mutta onko sillä mitään käytännön merkitystä tai vaikutusta uskon elämäämme tai suhteeseemme Jumalaan? Lutherin kollega Filip Melanchthon totesi näin, ”Kristuksen tunteminen tarkoittaa hänen tuomiensa hyötyjen tuntemista ja hyödyntämistä.” Miten, millä tavalla, sinä ”tunnet” Kristuksen ylösnousemuksen ja ”hyödynnät” sitä elämässäsi?

Paavali toteaa kirjeessään filippiläisille: ”Minä tahdon tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemisensa voiman ja tulla hänen kaltaisekseen osallistumalla hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaansa” (Fil. 3:10). Minkälaista voimaa Paavali mahtoi toivoa saavansa ylösnousemuksesta?

Rohkenen ehdottaa, että ylösnousemus toi Paavalille, tuo sinulle, minulle ja jokaiselle Kristuksen seuraajalle kallisarvoisen voiman: sinnikkään kestävyyden kohdata elämän vastoinkäymiset ja epävarmuudet. Ei pelkästään kestävyyden, vaan myös nöyryyden asettua luottavaan epätietoisuuteen. Mitä tällä tarkoitan? Juuri sitä, että koska ”Kristus on kuollut, Kristus on noussut, Kristus tulee jälleen,” siksi voin jättäytyä Jumalan rakastavaan huolenpitoon silloinkin, kun vastauksia ei löydy. Miksi läheiseni vakava sairaus ei parane? Miksi lapseni voivat huonosti? Miksi Jumala salli tämän tai tuon vastoinkäymisen? Miksi?

Kristuksen ylösnousemus ei poista tai ratkaise ”miksi” kysymyksiämme, mutta se asettaa ne uuteen valoon. Ylösnousemuksen tältä puolen, vaikka emme tiedä ”miksi” jokin asia on näin, voimme varmuudella tietää ”miksi ei”: syy ei voi olla se, että Jumala ei rakastaisi meitä. Kristuksen ylösnousemus takaa sen, että kävi miten tahansa tässä elämässä, vaikka kokisit Jumalan kuinka kaukaisena tai välinpitämättömänä, voit luottaa ”ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (Room. 8: 38-39). Tämä lupaus pitää, tähän lupaukseen voit luottaa. Kristus kuoli ja nousi ylös taatakseen sen. Kun kärsimys tai vastoinkäyminen koittaa, älä jää yksin. Etsiydy Hänen ruumiinsa, kirkon, yhteyteen. Hän haluaa hoitaa, kannustaa ja vahvistaa sinua seurakuntansa kautta.

Artikkeli Elämä ylösnousemuksen valossa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.