Oppilaitospapin puoleen voi kääntyä, jos kokee elämässään ongelmia tai haluaisi jutella jollekulle. Keskustelut käydään luottamuksellisesti. Opiskelijan käynnistä ei jää merkintää rekisteriin, pappi ei pidä kirjaa käyneistä. Tämä on Niemisen mukaan merkittävä asia, sillä se laskee kynnystä ottaa yhteyttä.
– Voidaan pelätä, että merkintä saattaisi leimata tai haitata elämää myöhemmin. Siksi kynnys papin kanssa jutteluun on matalampi kuin lääkärin tai psykologin kanssa, Nieminen pohtii.
Hän kuvailee oppilaitospapin arkea kristillisen perinteen ja nyky-yhteiskunnan rajapinnalla tasapainotteluksi ja elämän syvyydestä kumpuavaksi hyvinvoinnin edistämiseksi.
– Seremoniallista edustamista eli messujen pitämistä on vähän, ja arkista tavallisten ihmisten tapaamista paljon. Se sopii minulle.
”Tavallisella ihmisellä” Nieminen yrittää kuvailla sitä, että hänen asiakkaistaan monet eivät ole kirkon ydinporukkaa, jumalanpalveluksissa aktiivisesti käyvää väkeä.
– Tässä työssä on paljon hyviä puolia. Tämä on ihmisläheistä hommaa ja jokainen päivä erilainen. On mukava, kun joutuu jatkuvasti opiskelemaan uusia juttuja, kuten esimerkiksi tutustumaan eri uskontoihin, Nieminen kertoo.
Mitä opiskelijat sitten papille juttelevat? Nieminen jakaa ongelmat kolmeen: Ensimmäinen on sisäiseen hyvinvointiin eli omaan itseen kohdistuvat kysymykset. Toisena tulevat sosiaaliset kysymykset kuten parisuhde ja muut ihmissuhteet. Kolmas alue on elämän syvemmän perustan pohdinta.
– Aluksi kartoitetaan opiskelijan elämäntilannetta. Mistä hän on tulossa ja minne menossa, mikä tuottaa iloa elämään ja mikä taas murheita, Nieminen selittää.
– Vastaukset ovat lopulta ihmisellä itsellä sisällään, minä vain autan niiden etsimisessä kuuntelemalla ja kysymyksiä esittämällä, hän jatkaa.
Yleisiä pulmia nuorille ovat yksinäisyys ja elämän tarkoituksen etsiminen. Papin tehtävä on ikään kuin pysäyttää miettimään tai tukea kriisin hetkellä.
– Loppujen lopuksi kaikki etsivät samoja asioita eli elämän tarkoitusta, maailmankatsomuksesta riippumatta, Nieminen pohtii.

Hieman yllättävää on, että uskonnollisuus tulee kuulemma harvoin tapaamisissa esille. Papin työpöydällä ei näy myöskään Raamattua, ja sitä harvoin luetaan tapaamisten aikana.
– Minä en kysy, kuuluuko joku kirkkoon vai ei. Kaikki ovat tervetulleita, Nieminen selittää.
Oppilaitospapilla on pitkä perspektiivi nuorison tilaan ja heidän hyvinvointiinsa. Niemisen mukaan taloudelliset kysymykset ovat korostuneet tällä vuosikymmenellä, kun jaossa on ollut niukkuutta ja leikkauksia.
Hän voi vahvistaa omalta osaltaan myös uutisista tutun, ikävän kehityskulun – nuoret kipuilevat entistä enemmän.
– Opiskelu- ja tukiaikaa on rajattu, opintotukia leikattu, alan vaihtaminen ja työn löytäminen on hankalampaa kuin aiemmin. Vaatimustason nousu yleisesti ottaen yhteiskunnassa näkyy, Nieminen analysoi.
Opiskelijoiden hyvinvointiin on toisaalta panostettu entistä enemmän luomalla tukiverkkoja ja hyvinvointipalveluja.
– Meillä on henkilökohtaisia opinto-ohjaajia, hyvinvoinnista vastaavia opettajia sekä tutor-oppilaita, eli varsin laaja auttajien verkosto opiskelijoiden tukena, Nieminen sanoo.

Artikkeli Kaikki etsivät samoja asioita julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Meidän piti jättää Asmaraan kaikki, mitä omistimme.

Etiopiaan muuton jälkeen perheen isä, jolla oli työ Etiopian armeijassa, joutui pakenemaan Sudaniin. Perheen äiti jäi huolehtimaan kahdesta pojasta. Isä kuoli, kun Tesfaye oli 17-vuotias.

– Äiti teki paljon työtä, jotta saisi meille pojille koulurahat. Hän ei halunnut, että menisimme jo lapsina työhön kadulle.

Suomen Lähetysseuran tuella kouluun

Suomen Lähetysseura on tukenut veljesten koulutusta, ja vastaavasti Tesfaye Nigusun työskenteli vapaaehtoisena etiopialaisen Mekane Jesus -kirkon sosiaalityön projekteissa. Sitä kautta löytyi myös työpaikka kirkon leivissä.

– Työskentelin aids-orpojen keskuksessa, jossa lapset ja nuoret saivat opiskella puu- ja metallitöitä. Ohjasin myös vapaa-ajan harrastuksia.

Sittemmin Tesfaye Nigusu koordinoi kirkon ja Suomen Lähetysseuran yhteisiä projekteja muun muassa vammaistyössä ja aids-orpojen tukiprojektissa. Mekane Jesus -kirkko on Suomen Lähetysseuran yhteistyökumppani Etiopiassa.

Pirkkalan oma poika

Suomi ja suomalaiset tulivat Nigusulle tutuiksi Suomen Lähetysseuran kautta. Hän on vieraillut Suomessa Lähetysseuran ja Pirkkalan seurakunnan kutsusta lukuisina kesinä ja työskennellyt muun muassa rippikoululeireillä.

Pirkkalan seurakunta tukee Nigusun kaksivuotisia yliopisto-opintoja, jotka alkoivat viime syksynä.

– Opiskelen kehitysyhteistyötä. Saan laajempaa perspektiiviä siihen, miten valtio ja yhteiskunta toimivat, Nigusu sanoo.

– Täällä kaikki toimii, opetus on hyvällä tolalla, ja se tähtää asioiden ymmärtämiseen eikä ulkoa oppimiseen. Ihmiset kunnioittavat toisiaan ja ovat suvaitsevaisia.

Suomesta Nigusu haluaa viedä Etiopiaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

– Olen aina ollut kiinnostunut pohjoismaisesta systeemistä, joka tarjoaa tasaveroiset mahdollisuudet kaikille. En tosin tiedä, miten tämä toimisi 80 etnisen ryhmän Etiopiassa ja sadan miljoonan asukkaan maassa.

Somessa lietsottu jännitteitä Etiopiassakin

Etiopiassa yhteiselo eri heimojen ja poliittisten ryhmien välillä on sujunut hyvin, mutta viime aikoina poliittinen ja taloudellinen tilanne ovat lisänneet kontrollia ja jännitteitä. Nuorisotyöttömyys vaivaa, eivätkä kaikki pääse jakamaan yhteistä kakkua, vaikka maan talous kasvaa nopeasti.

Hän toteaa, että sosiaalinen media on Etiopiassakin tärkeässä asemassa. Sen kautta on lietsottu jännitteitä.

– Jokaisen pitäisi kiinnittää huomiota siihen, mitä sanoo ja kirjoittaa.

Mekane Jesus -kirkko on läsnä nuorten arjessa

Valtion enemmistöuskonto on ortodoksisuus. Tesfaye Niguse perheineen kuuluu luterilaiseen Mekane Jesus –kirkkoon, jossa on noin kahdeksan miljoonaa jäsentä. Kirkko kasvaa nopeasti, ja siinä on paljon nuoria. Maassa on myös muslimeja, ja eri uskontojen kannattajat ovat eläneet rauhassa ja toisiaan kunnioittaen.

– Kävin lapsena moskeijassa, joka oli naapurissamme, ja muslimiystävät viettivät perheemme kanssa kristillisiä juhlia.

Mekane Jesus -kirkon kasvun ihme on Nigusun mukaan terve karismaattisuus ja satsaaminen nuoriin.

– Kirkossa on paljon nuoria jäseniä, ja kirkko on mukana nuorten elämässä. Kirkko auttaa kaikkia kysymättä, mihin he uskovat.

Niguse uskoo, että kirkolla on annettavaa yhteiskunnalle.

– Kasvatamme nuorille oikeaa moraalia ja etiikkaa, jota voivat toteuttaa työelämässä. Meillä on paljon epäoikeudenmukaisuutta ja korruptiota, ja uskon, että kristityt voivat vaikuttaa siihen.

Jumala loi ihmiset tasa-arvoisiksi

Lisäksi kirkko edistää rauhaa järjestämällä uskontojen välisiä ja kylien ja heimojen välisiä keskusteluja. Kirkko voimaannuttaa naisia toimimaan työelämässä. Myös kehitys- ja talouskysymykset kiinnostavat kirkkoa.

Tesfaye Nigusu korostaa että Jumala on luonut kaikki ihmiset tasa-arvoisiksi ja antanut erilaisia lahjoja, joita käyttää ihmisten hyväksi.

Afrikkalaiset kirkonmenot ovat toisen näköiset kuin Suomessa. Tesfaye Nigusulle kelpaa kumpainenkin malli.

– Joskus on hyvä istua kirkossa hiljaa ja rauhassa, joskus haluan nostaa kädet ylös ja ylistää Herraa, hän kuvailee.

Artikkeli Seminaarinmäen opit muuttavat Etiopiaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.