Matkustan työni vuoksi paljon ja saan kohdata kristittyjä eri kulttuureista ja kirkkokunnista. Silti kaikkialla maailmassa näen saman haasteen ja saman kutsun: yhteyden rakentamisen. Yhteyden, joka ei ole vain mukavaa yhdessäoloa, vaan jota motivoi yhteinen tehtävämme – olla Kristuksen todistajia tässä maailmassa.

Yhteys ei aina ole helppoa. Meillä on erilaisia mielipiteitä, kokemuksia, joskus kipujakin. Kaikkien kanssa ei ole helppoa tulla toimeen. Ja joskus olen huomannut, että ehkä juuri minä olen se, joka on vaikea. Mutta juuri silloin tarvitsen yhteyttä kaikkein eniten. Tarvitsen toisia, jotta voin kasvaa. Ja ennen kaikkea tarvitsen Kristusta, joka armahtaa ja yhdistää. Vaikka olemme niin erilaisia, niin Kristus on keskellämme. Hän kutsuu meitä yhteen.

Kuvittele ihmiset piiriksi, jonka keskellä Kristus on. Jos haluat lähemmäs Jumalaa, piiri pienenee, ja tulee myös lähemmäs muita ihmisiä. Kaikkia Jumala kutsuu yhtälailla, eikä Kristuksen luo pääse ilman, että lähestyy myös lähimmäistä.

Loista kuin tähti

Fil. 4:15-16 ”te loistatte maailmassa kuin kirkas valo, kun pidätte esillä sanomaa, joka antaa elämän.”

Miten siis eläisimme niin, että kaikki naapurimme, kaikki suomalaiset, kaikki kotimaassani Englannissa tai kaikki synnyinmaassani Brasiliassa, saisi tietää Jumalan rakkaudesta?

Paavali kehottaa Filippiläiskirjeessä meitä olemaan valona maailmassa – ja tekemään sen arkisilla, pienillä teoilla: olemalla valittamatta, kohtelemalla toisiamme kunnioittavasti, jakamalla pöytämme, antamalla anteeksi. Kun teet nämä asiat – loistat kuin tähdet. Ei siksi, että olisit täydellinen, vaan siksi, että Jumalan Henki asuu sinussa. Henki antaa voiman näyttää Jumalan rakkautta jokaiselle elämäsi ja arjen tekojesi kautta.

Jumalan valtakunta ei ole tulossa, vaan se on jo täällä. Lähetys on sitä, että avaamme silmät näkemään sen. Meidät on kutsuttu olemaan yhdessä Kristuksessa – ja yhdessä maailmassa, joka tarvitsee toivoa.

Muista siis tämä aina kun näet tähtiä tai auringon – Jumala on sinussa, ja voit loistaa kuin tähti, koska identiteettisi on Jeesuksessa. Ja Kristuksen rakkaus saa loistaa kauttasi kaikille ympärilläsi oleville.

Artikkeli Kristus keskellä meitä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Läsnäolon hetkiä Ahola on kokenut miesten raamattupiirissä, joka kokoontuu pari kertaa kuukaudessa Kouvolan seurakuntakeskuksessa. Jokaisella tapaamiskerralla vaihdetaan kuulumiset, rukoillaan ja keskustellaan päivän aiheesta.
– Raamattupiirillä on ollut rohkaiseva vaikutus. Arjessa ei välttämättä kohtaa uskovia miehiä säännöllisesti. Kuulumisista ja uskosta puhuminen antaa rohkeutta toimia omassa arjessa. Myös verkostoituminen on hyvä asia, kun on tullut uudelle paikkakunnalle.

Ahola on kotoisin Tampereelta, mutta vuosi sitten työt Vekaranjärvellä toivat hänet puolisonsa kanssa Kouvolaan. Seurakunnan pariin hakeutuminen tuntui luontevalta tavalta tutustua uuteen paikkakuntaan.
– Seurakuntatoiminta on aina ollut osa elämääni ja sieltä on löytynyt kavereita. Myös raamattupiiristä on löytynyt ystäviä ja tukea. Tuen osoituksena minulle on esimerkiksi tarjottu peräkärryä lainaksi. Vaikka se ei ole henkisen tuen asia, se on kuitenkin osoittanut luottamusta ja tukea ja avannut yhteyden kahden ihmisen välille.

Ahola rohkaisee muitakin hakemaan yhteyttä, tukea ja läsnäoloa.
– Jos seurakunta on edes osittain tuttu riparin tai sukulaisten kautta, ota itseäsi niskasta kiinni ja tule johonkin tilaisuuteen ja esittele itsesi. Se avaa keskustelun. Jos seurakunta on tutumpi, mene ulkopuolelle ja esittele itsesi siellä.

Artikkeli Yhteys löytyy läsnäolosta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Henki itkee harhaanjohtavia teologioita, hyväksikäyttävää talouselämää ja nousevaa populismia

Vääristyneet teologiat johtavat kapeasti määriteltyyn ymmärrykseen ihmisestä ja kirkosta. Asiakirjan mukaan väärät profeetat usein pitävät esillä ”ristin teologian” sijaan ”kunnian teologiaa”, joka vääristää vallan ja siunauksen määritelmät. Niissä aineellinen vauraus tulkitaan Jumalan suosioksi ja siunaukseksi ja köyhyys tulkitaan uskon puutteeksi tai jopa kiroukseksi.

Maailmassa rikkaiden ja köyhien välinen kuilu kasvaa entisestään, jolloin ahneus saa yliotteen ja saattaa ihmiset toivottomiin tilanteisiin, joissa he juuri ja juuri selviävät hengissä päivästä toiseen. Luontokaan ei säästy, kun se esineellistetään, sitä riistetään ja sitä tuhotaan.

Patriarkaaliset rakenteet sortavat ihmisiä, kun ne kieltävät naisilta oikeuden elää arvokkaasti ja vapaasti ja estävät heitä käyttämästä Jumalan heille antamia lahjoja. Nämä rakenteet johtavat usein fyysiseen, psykologiseen, seksuaaliseen ja hengelliseen väkivaltaan. Tämä tarkoittaa esimerkiksi tyttöjen ja naisten sulkemista pois koulutuksesta, tai naisten avioliittoon ja lasten saamiseen liittyvien oikeuksien kieltämistä.

Etnonationalismi tarkoittaa ihmisten kääntymistä vain itseensä, omaan elämäänsä ja sen tapahtumiin. Populismi käyttää tätä sisäänpäin kääntymistä hyväkseen ja luo vääristyneen kuvan siitä, että menneinä aikoina kaikki oli paremmin, kun elettiin ”vanhoja hyviä päiviä”. Etnonationalismi politisoi usein uskonnon ja pyrkii instituution tasolla saattamaan voimaan sortavia tai syrjiviä lakeja. Tällöin uskonto voi johtaa fundamentalismiin, joka joskus perustuu pyhien tekstien kirjaimelliseen tulkintaan ja joskus uskonnollisten lakien sosiaalieettisiin tulkintoihin ja niiden soveltamiseen oikeusistuimissa.

Poliitikot ja uskonnolliset johtajat, jotka kannattavat etnonationalismia ja populismia, jaottelevat ihmisiä tiettyjen identiteettiin liittyvien piirteiden perusteella. Ne voivat liittyä kansallisuuteen, yhteiskuntaluokkaan, sukupuoleen tai muihin vastaaviin. Tällainen toiminta on Hengen vastaista, sillä Henki kutsuu koko luomakuntaa ykseyteen, joka rikkoo kaikki ideologiaan perustuvat erot.

Kutsuttuna sovituksen työhön

Raamatussa Jumalan Henkeä kuvataan uutta luovaksi Jumalan viisaudeksi. Kaikki Jumalan luoma on hyvää (1. Moos. 1:31). Se johtuu elämän hengestä, joka on läsnä kaikissa luoduissa. Ruumiin ja hengen yhteys on luomakunnan arvokkuuden keskeinen piirre. Tämän pohjalta Luther vakuuttui siitä, että äärelliset, rajoittuneet luodut voivat itsessään kantaa ääretöntä, rajoittamatonta. Jumalan Henki on läsnä ehtoollisen leivässä ja viinissä, ja Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa.

Vastakkaista tälle on näkemys luomakunnasta, joka käsitetään luonnonvarojen kokoelmana. Tässä näkemyksessä dynaamiset ekosysteemit nähdään ympäristönä, joka voidaan pilkkoa, ostaa, kaivaa, muokata ja hallita. Kasveja ja eläimiä pidetään hyödykkeinä, ja ihmisiä tarkastellaan pelkkinä resursseina taloudellisten ja poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Ihmisen mieltä tai sielua saatetaan tarkastella ikään kuin ne kuuluisivat johonkin toiseen maailmaan. Jeesuksen ristinkuolemassa, mitä suurimman yksinäisyyden ja epätoivon hetkellä, Henki piti yllä Kolminaisuuden ykseyttä. Tämä toi takaisin elämän, kuolemaa uhmaten.

Luterilainen vanhurskauttamisoppi voidaan nähdä sovinnon kautta: sovitettu yhteisö, sovitettu ihmiskunta, sovitettu maailma. Vanhurskauttaminen on enemmän kuin syyttömäksi julistaminen. Se tarkoittaa Jumalan elämän antavaa tahtoa koko maailmankaikkeudelle, ja se kutsuu kaikkia kristittyjä osallistumaan sovituksen työhön. Hengen toimintaa on vanhurskauttamisen ja pyhittämisen samoin kuin vanhurskauttamisen ja oikeudenmukaisuuden yhdistäminen.

Todellinen sananjulistus viittaa aina ristiinnaulittuun Kristukseen. Luther kirjoittaa Iso Katekismuksessa kohdassa ”Kolmas uskonkohta”: ”… ilman Herraa Kristusta me emme ikinä olisi voineet oppia tuntemaan Isän suosiota ja armoa. Kristus on Jumalan isällisen sydämen kuvastin. […] Kristuksesta taas emme voisi mitään tietää ilman Pyhän Hengen välittämää ilmoitusta.”

Paavalin 1. Kor. 12:4–11 kuvaamat lahjat ovat yhden Hengen innoittamia. Niiden välillä ei ole arvoasteikkoa. Lahjojen moninaisuuden kautta Henki ruokkii koko ruumiin ja varustaa jokaisen ruumiinjäsenen osallistumaan kirkon sovintoa tuovaan ja uudistavaan lähetykseen (Ef. 4:11–12). Hengen antamat lahjat eroavat monista ajassamme liikkuvista hengistä. Hengen lahjat etsivät sovintoa, oikeudenmukaisuutta ja rauhaa. Ne edistävät elämää, toisin kuin maailman henget, jotka käperryttävät ihmisiä itseensä ja erottavat heitä toisistaan, kannustaen etsimään vain omaa tai kansallista etua.

Radikaalia vieraanvaraisuutta, ehdotonta armoa

Ehtoollisesta teemakirja toteaa, että Kristuksen ruumis harjoittaa radikaalia vieraanvaraisuutta, joka ei sulje ketään ulkopuolelle esimerkiksi rodun, sukupuolen, kulttuurin tai kykenevyyden perusteella. Kaikki ovat tervetulleita kiitollisina siitä, mitä Jumala on tehnyt Kristuksessa Jeesuksessa. Ehtoollispöydässä, sen leivässä ja viinissä, Jumala on todellisesti läsnä. Ehtoollisessa Henki yhdistää luotuisuuden Luojaan.

Luterilaisuudessa korostuu usko, joka on aina aktiivista rakkaudessa ja lähimmäisen palvelemisessa. Evankeliumin tunnustaminen – vanhurskauttaminen yksin armosta, yksin uskon kautta – merkitsee kaikkien muiden kriteerien torjumista. Luterilaisena kristittynä eläminen on uskossa elämistä, joka on juurtunut kokemukseemme Jumalan Hengestä sanan, sakramentin ja palvelun kautta. Tämä tapahtuu päivittäisessä elämässä, jossa Pyhä Henki auttaa meitä erottamaan lain ja evankeliumin, erottamaan Jumalan lupaaman yltäkylläisen elämän ja erottamaan kaiken sen, joka on vastoin Jumalan luovaa tahtoa.

Asiakirjan ”Yksi Henki” -luvun lopussa on muutama esimerkki Hengen ykseydestä, jossa viitataan rukoukseen, teologiseen koulutukseen, sanaan ja sakramenttiin, luterilaiseen tunnustukseen ja katekismukseen. Samoin mainitaan Luterilaisen maailmanliiton v. 2018 järjestämä globaali konferenssi, jonka tavoitteena oli oppia vastustamaan populistisia liikkeitä, jotka edustavat rasismia ja viharikoksia. Luterilainen maailmanliitto haluaa varmistaa, että nuorilla on ääni silloin kun luodaan teologiaa, valmistellaan prioriteetteja ja mietitään virkakysymystä.

Kysymyksiä mietittäväksi.

Missä sinä koet pirstoutuneisuutta ja monien ”henkien” kilpailevan huomiostasi ja ajastasi?

Yksi Henki tunnetaan lahjojen moninaisuudesta. Miten näitä kaikkia lahjoja voidaan käyttää yhteisön rakentamiseksi, niin että jokaista jäsentä ja jokaista lahjaa arvostetaan ja että toiminta johtaa muutokseen? Voitko antaa joitakin esimerkkejä?

Mitä merkitsee olla tarkkaavainen Pyhän Hengen työlle kaikissa Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkoissa ja koko maailmanlaajassa kirkossa? Mitä tarkoittaa ”kommuunion” toteuttaminen Luterilaiselle maailmanliitolle? Mitä se merkitsee sinun omalle kristilliselle todistuksellesi?

Luterilainen maailmanliitto on perustettu 1947. Siihen kuuluu nykyisin 150 jäsenkirkkoa. Se kokoaa yhteen runsaat 75 miljoonaa luterilaista 99 maasta, valtaosan kaikista maailman luterilaisista. LML:n pääsihteerinä on vuodesta 2021 toiminut virolainen Anne Burghardt. LML:n yleiskokous on järjestetty Suomessa kerran, vuonna 1963 ja liiton puheenjohtajan toimi vuosina 1970–1977 Mikko Juva. Tänä vuonna kokoukseen osallistuu yli 350 virallista edustajaa, joiden joukossa 10 suomalaista arkkipiispa Tapio Luoman johdolla. Heidän lisäkseen Suomesta osallistuu joukko muita asiantuntijoita.

Yleiskokouksen teemakirja: Introducing the Thirteenth Assembly and its Theme | lwfassembly.org)
Yleiskokouksen kotisivut: One Body, One Spirit, One Hope | (lwfassembly.org)

Aiemmin ilmestyneet:
Maailman rikkinäisyyden edessä ei tarvitse alistua
Luterilaisen maailmanliiton 13. yleiskokous Puolassa: Yksi ruumis, yksi Henki, yksi toivo

Artikkeli Henki luo, sovittaa ja uudistaa – ristin voimalla julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Syksyn ensimmäisessä piispainkokouksessa piispa Kaisamari Hintikka kuvasi oman kirkkomme ja yhteiskuntamme kannalta osittaain näitä samoja teemoja otsikolla ”Miksi vaikenemme?”  Sisällissotamme, toinen maailmansota ja sitä seurannut Neuvostoliiton vaikutusvalta maahamme tai vaikkapa saamelaisten kohtelu ovat valitettavia esimerkkejä vaikenemisen ja ulossulkemisen perinteestä. Hän kysyykin oivallisesti, ketä haavoitamme nyt? Onneksi olemme oppineet vähitellen myös puhumaan yhdessä.

Nämä kotoisat esimerkit sopivat hyvin niihin pohdintoihin, joita Luterilaisen maailmanliiton yleiskokous nostaa esiin puhuessaan ruumiillisuuden, hengellisyyden ja toivon näkökulmista. Ruumiillisuutta sanoitetaan vahvasti:

Kolmannentoista yleiskokouksen teema ”Yksi Ruumis, Yksi Henki, Yksi Toivo,” heijastaa kirkon tärkeää tarvetta tunnustaa Jumalan antama ruumiillisuuden lahja sekä Jumalan luomien ruumiiden moninaisuuden arvo ja arvokkuus. Se haastaa myös kirkon ahkerasti etsimään totuutta, sovintoa ja haavoittuneiden ruumiiden parantumista. (Study Guide, 11)

Ruumiillisuutta lähestytään sekä arkitodellisuutena, josta piirretään globaalia näkökulmaa, että teologisena ulottuvuutena, jossa sekä Kristuksen ihmiseksi syntyminen että luterilainen sakramenttiteologia ja ristinteologia pääsevät keskiöön.

Arkitodellisuudessakin on sekä varjonsa että valonsa. Totta on – sekä maailmassa kokonaisuutena että kirkossa erikseen – se, että tämä ”ruumis” on monella tapaa kärsimyksen paikka. Kristuksen ruumis oli väkivallan paikka. Hyljeksittynä, ulkopuolelle suljettuna, halveksittuna, ristille naulittuna Kristus huusi kärsimyksessään. Tänään monilla maailman alueilla Kristuksen ruumis, kirkko, on vainottu. Lisäksi kristittyjen välinen hajaannus jatkaa Kristuksen ruumiin ristiinnaulitsemista. Hajaantumiset johtavat tuomitsemiseen ja kärsimykseen, ulossulkemiseen ja väkivaltaan. Risti sovinnon paikkana, ehtoollispöytä yhteyden paikkana, ovat pois suljettuja. Siksi Kristus yhä huutaa kärsimystään.

Globaalista näkökulmasta kirkko ei voi ummistaa silmiään sodalta, väkivallalta, syrjinnältä ja vihalta: kaikki tämä pyrkii vahingoittamaan, tappamaan, kieltämään ruumiin arvon, ja siten oikeudet, arvokkuuden, hengityksen ja itse elämän.

Rikkinäisyys ja kärsimys on usein rakenteellista

Teemakirja avaa erikseen rodun, etnisyyden ja sukupuolen takia toteutuvan ihmisarvon riiston ja näiden synnyttämän kärsimyksen. Historia on täynnä kertomuksia, jotka luokittelevat ja marginaalisoivat ihmisiä etnisyyden, rodun, luokan tai sukupuolen perusteella. Jos sen sijaan katsoisimme toisiamme oleellisen identiteetin näkökulmasta eli luotuina, joilla on luontainen arvo siksi, että jokainen on Jumalan kuva, olisi mahdotonta oikeuttaa kenenkään väärinkäyttöä, loukkaamista, syrjintää tai sulkemista ulos.

Maailmassa ei ole paikkaa, joka olisi koskematon systeemiseltä rodun ja poliittisen ideologian synnyttämältä syrjinnältä. Kolonialismi ja sen synnyttämät rakenteet vaikuttavat yhä monella tapaa.

Raamatun fundamentalistiset tulkinnat, alistavat teologiset opetukset, kirkolliset käytännöt, kulttuurit ja naisten oikeudet yhteiskunnassa ovat erityisiä huolenaiheita. Naisten sorto usein oikeutetaan ympäröivällä kulttuurilla ja normeilla. Sama koskee sukupuolten moninaisuutta tai avioliittokäsityksiämme. Jokaisella ihmisellä on Jumalalta saatu arvokkuus. Kirkon tulisi vaatia tätä arvokkuutta kunnioitettavan eikä olla niiden joukossa, jotka harjoittavat väkivaltaa, olipa se sitten sanoissa tai teoissa. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi – armon vapauttama – kyseenalaistaa kulttuuriset normit, jotka ovat ristiriidassa sen kanssa. Evankeliumi aina haastaa kulttuurimme.

Ihmiskunnan ruumiin kärsimyksiä näemme myös pakosta syntyvän siirtolaisuuden ja sairauksien leviämisen muodossa. Vuonna 2020 maailmassa oli 281 miljoonaa kansainvälistä siirtolaista. Näiden joukossa ne miljoonat, jotka jättävät kotinsa etsiäkseen turvaa tai turvapaikkaa konfliktin, väkivallan tai ihmisoikeusrikkomusten vuoksi omaa perhettään tai ihmisryhmäänsä kohtaan. Monet joutuvat siirtymään ekologisten tai taloudellisten elinkeinojen menetyksen vuoksi. Toiset taas joutuvat jättämään kotinsa epäoikeudenmukaisen maanvaltauksen, vankeuden tai ihmiskaupan vuoksi. Tämä kaikki vaikuttaa heihin kokonaisvaltaisesti, sekä ruumiiseen että henkeen.

Teemakirja muistaa myös planeettaamme, luomakuntaamme ruumiina. Tämän maailmamme kärsimyksestä saamme jatkuvasti uusia uutisia. Teemakirja vaikuttaa tässä kohtaa jopa runolliselta:

Kuulemme hiljaisuuden hedelmättömistä tai menetetyistä elinympäristöistä.
Raskaan koneiston melua, joka poistaa vuorten huippuja ja metsiä syvää kaivostoimintaa varten.
Kuulemme kalojen hengittämisen vaikeutta haalistuneiden koralliriuttojen keskellä ja valtameri, en syvyyksiä, joiden hapen säilyttämiskyky ohenee.
Kuulemme eläinten huudot, jotka tulipalojen, metsien hävittämisten ja jatkuvasti pienenevien luonnontilojen takia pakenevat etsimään suojaa, ruokaa, uutta paikkaa asettaa poikasensa ja löytääkseen liikkumisen vapauden.  (Study Guide, 16)

Uusin silmin: kirkko toivon merkkinä

Augsburgin tunnustuksen (keskeinen luterilainen tunnustuskirja) mukaan kasteessa uudesti syntyminen avaa ovet luottamukselle. Kaste kutsuu meitä syvään kunnioitukseen ihmisolentoja ja heidän ruumiitaan kohtaan, mukaan lukien ne, jotka ovat erilaisia kuin me itse, sillä heissä ja heidän ruumiissaan näemme Jumalan.

Paavalin mukaan kirkko Kristuksen ruumiina on toivon merkki: ”Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen.” (Room. 8:20–21). Kirkon kautta Jumala kutsuu kaikki kansat ja luomakunnan keskinäiseen yhteyteen. Yksilöt ja uskonyhteisöt, perheet ja yhteiskunnalliset elimet, poliittiset rakenteet ja ekosysteemit ovat kaikki osa luomakuntaa (oikoumene).

Luterilaisille tärkeä ristinteologia kuvataan tässä yhteydessä ruumiillisuudesta käsin. Risti paljastaa lupauksen, joka auttaa meitä näkemään Jumalan rakastavan läsnäolon ihmisen kokemuksessa. Sillä, ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme” (Joh. 1:14). Jeesuksen todellinen kärsimys, kuolema ja ylösnousemus paljastavat, että meidänkään ruumiitamme (yksilöiden ja yhteisöjen) ei voi erottaa kolmiyhteisen Jumalan rakkaudesta Kristuksessa Jeesuksessa.

Paavali käyttää ruumiin kuvaa kääntääkseen hierarkkisen logiikan, joka oli luokitellut naisruumiit ”heikommiksi” kuin miesten ruumiit. Hänen vetoomuksensa antaa etusija ”heikommille” jäsenille paljastaa, kuinka epäoikeudenmukaista on arvottaa mitä tahansa Jumalan luotua voiman tai vallan määritelmin (1. Kor. 12:12–27 / Gal. 3:26–28). Ristinteologia kumoaa valtioiden ja finanssimarkkinoiden logiikan, jotka luokittelevat asioita ”heikommiksi” tai ”vahvemmiksi” fyysisen, poliittisen tai taloudellisen vahvuuden mukaan. Jeesus paljasti, että voima täydellistyy ”heikkoudessa”.

Kirkon läsnäolo maailmassa ihmisten muodostamana yhteisönä, joka ylittää etnisyyteen, kansallisuuteen, talouteen, rotuun ja sukupuoleen perustuvan erilaisuuden, on radikaalia kritiikkiä sellaisille poliittisille, sosiaalisille ja taloudellisille järjestelmille, jotka eivät ymmärrä monimuotoisuuden voimaa ja rikkautta.

Luterilainen maailmanliitto on aina ymmärtänyt evankeliumin palvelun käsitteen kautta. Maailmassamme on monta rohkaisevaa tarinaa, jotka osoittavat kuinka rikkinäisiä suhteita parannetaan ja särkyneille ruumiille annetaan uusi toivo. LML:n palvelutyö jatkaa yhä myötätuntoista työtä hajallaan olevien, marginaalissa olevien ja syrjittyjen ihmisten ja yhteisöjen hyväksi ympäri maailmaa.

Luterilainen maailmanliitto on perustettu 1947. Siihen kuuluu nykyisin 150 jäsenkirkkoa. Se kokoaa yhteen runsaat 75 miljoonaa luterilaista 99 maasta, valtaosan kaikista maailman luterilaisista. LML:n pääsihteerinä on vuodesta 2021 toiminut virolainen Anne Burghardt. LML:n yleiskokous on järjestetty Suomessa kerran, vuonna 1963 ja liiton puheenjohtajan toimi vuosina 1970–1977 Mikko Juva. Tänä vuonna kokoukseen osallistuu yli 350 virallista edustajaa, joiden joukossa 10 suomalaista arkkipiispa Tapio Luoman johdolla. Heidän lisäkseen Suomesta osallistuu joukko muita asiantuntijoita.

Yleiskokouksen teemakirja: Introducing the Thirteenth Assembly and its Theme | lwfassembly.org)
Yleiskokouksen kotisivut: One Body, One Spirit, One Hope | (lwfassembly.org)

Kirkkomme Lähetyksessä ilmestynyt myös: Luterilaisen maailmanliiton 13. yleiskokous Puolassa: Yksi ruumis, yksi Henki, yksi toivo

Artikkeli Maailman rikkinäisyyden edessä ei tarvitse alistua julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Samoin tulee myös teidän rakastaa muukalaista; olettehan itsekin olleet muukalaisina Egyptissä.
Viides Mooseksen kirja 10:19         

Jeesuksen seuraajina, yksittäisinä kristittyinä ja yhteisön jäseninä, meitä haastetaan kaatamaan ihmisiä ja ihmisryhmiä erottavat muurit ja aidat. Meitä haastetaan etsimään oikeudenmukaisuutta niiden ihmisten kanssa, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa ja maansa, pakolaiset, siirtolaiset ja turvanpaikanhakijat. Meitä haastetaan vastustamaan uusia raja-aitoja, jotka tuhoavat inhimillistä elämää. (Jesaja 58:6-8)

Arushan konferenssin aikana kuultua

KMN:n keskuskomitean puheenjohtaja Agnes Abuom esitti huolensa maailman eri alueilla tapahtuvista nopeista ja häilyväisistä muutoksista. Monet kansanryhmät ovat joutuneet pakenemaan maistaan erilaisten konfliktien ja ilmastonmuutoksen seurauksena. Todella rikkaiden ja todella köyhien välinen kuilu on entistä jyrkempi. Kohtaamme populismia, itsekästä kansallistunnetta ja yksilöllisyyttä, muukalaisvihaa ja rasismia. Jumalan lähetys ja opetuslapseus haastavat muuttamaan meidän ja yhteisöjämme elämää. Meitä haastetaan hyväksymään ja kunnioittamaan Jumalan kuvaksi luotujen arvoa jokaisessa ihmisessä. Kukaan ei ole niiden kehityskulkujen ulkopuolella, joissa kamppaillaan oikeudenmukaisen ja rauhanomaisen maailman puolesta.

Etelä-Afrikassa työskentelevä jamaikalainen Roderick Hewitt painotti sitä, miten maailmanlaaja kirkon lähetystehtävä edellyttää sitä, että elämäämme muuttava opetuslapseus perustuu kunnioitukseen, nöyryyteen ja luottamukseen. Emme häpeä evankeliumia Kristuksesta, kun käymme vuoropuhelua eri uskontojen kannattajien kanssa oikeudenmukaisuudesta ja rauhasta. Opetuslapseuden vahvistuminen merkitsee avoimuutta sekä kaikkien ihmisten, naisten, miesten ja koko inhimillisen yhteisön yhteistä työskentelyä.

Omaa pohdiskelua

Suomalaisessa yhteiskunnassa kohtaamme paljon epäoikeudenmukaisuutta, syrjintää ja kylmyyttä toista ihmistä kohtaan. Keskinäinen kunnioitus ja toistemme arvostus on liian usein koetuksella. Jos lähiyhteys toimii huonosti, silloin on helposti pohja pois yleviltä tavoitteilta, jotka koskevat poliittista ja taloudellista oikeudenmukaisuutta, ilmastonmuutosta tai sukupuolten ja ikäryhmien välistä tasa-arvoa. Ihmisten ja erilaisten yhteisöjen väliset muurit, jotka me ihmiset olemme rakentaneet, eivät murru itsestään. Niitä on purettava yhdessä. Yhteistyö on voimaa. Käytännöllisiin, oikeudenmukaisiin ja täyttä ihmisyyttä vahvistaviin tekoihin saamme kutsua kaikkia. Se tarkoittaa kristillisessä seurakunnassa naisia, miehiä, nuoria, vanhoja, vammaisia, eri etnisiin ryhmiin kuuluvia, pakolaisia ja turvapaikanhakijoita. Elämä on yhteinen ja siihen kuuluvat myös oman uskonyhteisömme ulkopuolella olevat. Hekin ovat sisariamme ja veljiämme.

Monissa saksalaisissa protestanttisissa seurakunnissa työryhmien ja toimikuntien kokoonpanossa on oltava vähintään 40 % molempia sukupuolia ja aina vähintään yksi nuori aikuinen tai nuori. Iältään nuori ei ole ihmisyydeltään puoliaikuinen. Perustavatko Suomessa seurakunnat kirkolliskokouksen marraskuussa 2019 päättämiä erillisiä nuorten vaikuttajaryhmiä? Saksassa on muutamissa seurakunnissa vaatimuksiin lisätty myös vähintään yksi vammainen. Periaatteena on se, että seurakunta olemme me kaikki. Jos näitä kriteereitä ei pystytä täyttämään, silloin työryhmää tai toimikuntaa ei perusteta lainkaan. Olisiko tämä luonteva keino myös Suomessa avartumiseen ja todelliseen eri näkemysten rakentavaan kohtaamiseen? Oikeudenmukaisuus ja kaikkien yhteinen hyvä eivät ole vain juhlavia sanoja.

Rukous

Pyhä Jumala, rakas Taivaallinen Isä. Sinä olet antanut meille elämän lahjan. Anna meille voimaa toimia sinun tahtosi mukaan omassa elämässämme ja toistemme parhaaksi.

Jeesus Kristus, sinä tulit ihmiseksi meidän keskellemme. Sinä tulet joka päivä ja haastat meitä seuraamiseen ja muuttavaan opetuslapseuteen. Anna meille voimaa kuulla sitä, mitä meille sanot, että ymmärtäisimme paikkamme sinun tahtosi toteuttajina.

Pyhä Henki, opeta meitä pitämään kaikki, mitä olemme saaneet uskon lahjana. Anna meille voimaa elää Hengestä, että todistaisimme kolmiyhteisen Jumalan johdatuksesta jokaisen ihmisen kohdalla.

Pyhä kolmiyhteinen Jumala, tee meistä rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolustajia ja esitaistelijoita. Aamen.

Jaakko Rusama
Johtaja
Kirkon lähetystyön keskus

Artikkeli Muurien murtamista ja oikeudenmukaisuutta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Lopulta teatterilta tuli kaino kehotus tehdä päätös, mitä neiti Vänskä haluaa elämällään tehdä. Minun ei tarvinnut hetkeäkään miettiä, vastaus oli päivänselvä ja viulu sai jäädä.

Valmistuin musiikkiteatterilinjalta vuonna 2002. Siitä lähtien olen työskennellyt laitosteattereissa, ensin pitkään Kouvolassa ja nyt täällä Jyväskylässä. Vuosien saatossa kaikki teatterin lajityypit ovat tulleet tutuiksi, ja pitkästä muusikon taustasta on ollut valtavasti hyötyä.

Kaikessa tarinankerronnassa on aina pohjana rytmi. Myös draamankaari on ihan sama kuin sävellyksissä. Olen päässyt tekemään laajasti isoja ja erilaisia rooleja, vauvasta mummoon – sekä miehiä että naisia.

Parasta näyttelijän työssä on työryhmän yhteinen prosessi, jonka kautta lopullinen esitys syntyy. Se vaatii valtavasti syventymistä sekä erilaisten ajatusten ja toimintatapojen läpikäyntiä. Parhaimmillaan lopputulos on olennaiseen keskittyvä ja ajankohtainen, katsojaa puhutteleva esitys.

Näyttelijän työssä työajat ovat ikuinen riesa. Töitä on sekä aamupäivisin että iltaisin. Helposti käy niin, että ajatukset ovat koko päivän töissä. Siitä kärsivät sekä perhe että muukin elämä.

Hyvät yöunet ja terveellinen ruoka ovat välttämättömiä tällaiselle kaikkia maailman murheita hartioillaan kantavalle ihmiselle. On liikaa eriarvoisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Elämä ei ole reilua, minulle se on tosiasia.

Pienestä pitäen olen ollut mukana seurakunnan toiminnassa. Olen varmaan maailman huonoin kristitty, mutta silti umpiuskovainen. Minulle tärkeintä elämässä on yhteys. Yhteys muihin ihmisiin ja yhteys omaan itseeni. Kuka minä olen ja mitä tarvitsen?

Myös yhteys Jumalaan on tärkeää. Toivon muistavani, että minulla on vain yksi suu, mutta kaksi silmää ja korvaa. Yhteyttä luodaan ja opitaan juuri niiden kautta.

Näyttelijä Tytti Vänskä on mukana Hair-musikaalissa ja ohjaa lapsille suunnatun Oi ihana Panama -esityksen. Näiden jälkeen hän aikoo viedä teatteria talon ulkopuolelle päiväkoti-ikäisille ja senioreille. Yleisötyö perustuu yhteistyöhön ja mahdollisuuksia on paljon.

Artikkeli Mitä neiti Vänskä haluaa elämällään tehdä? julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.