Jos joku ajattelee, että vuoden 1918 tapahtumat ovat pelkkää historiaa, on väärässä. Ne ovat historiaa, joiden jälkiä on tässäkin ajassa. Naapureiden, tuttavien ja muiden maanmiesten ilmiantaminen ja tappaminen jättivät suomalaisten käsiin niin paljon verta, ettei se pelkällä pesemisellä lähde. Se vaatii aikaa ja anteeksiantoa. Ymmärrystä ja viisautta.

Ihmisissä kautta aikojen ja paikkojen on enemmän samanlaista kuin erilaista. Me vain näemme herkimmin juuri ne piirteet ja tavat, jotka meitä erottavat. Pysähdymme kieleen, ihonväriin, vammaan, uskontoon tai poliittiseen näkemykseen. Pysähdymme pintaan, emmekä näe, mitä sen alla on. Ihmistä, joka kaipaa hyväksyntää ja rakkautta. Ihmistä, joka varjelee läheisiään. Aivan kuten me itsekin.

Vasta viime vuonna juhlimme satavuotiasta Suomea. Tunsimme ylpeyttä maasta, jonka puolesta on yhteisenä rintamana taisteltu. Myös juhlavuoden teema ”Yhdessä” oli tarkoitettu hitsaamaan meitä yhteen. Keskenään erilaisia, ainutlaatuisia, mutta silti pohjimmiltaan samanlaisia ihmisiä. Jos sisällissota olisi käyty ennen itsenäistymistä, kaivelisimme ensin vanhoja haavoja ja vasta sen jälkeen juhlisimme yhdessä. Nyt joudumme tekemään asiat päinvastaisessa järjestyksessä.

Kun tänä vuonna muistellaan vuoden 1918 tapahtumia, on tärkeää, ettei menneiden haavoja avata ainakaan niin, että ne jätetään auki. Niitä avataan varovasti, jotta opimme historiastamme. Sen jälkeen haavat suljetaan, jotta ne voivat arpeutua. Tämän jälkeen tarvitaan uutta, yhdistävää tekemistä. Yhteistä ylpeyttä. Ettei se mitä on vuosien saatossa saavutettu, tule hetkessä rikotuksi.

Artikkeli Ihmisten Suomi julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Suomi ei siis syntynyt 100 vuotta sitten, mutta uuteen itsenäiseen elämänvaiheeseen maamme tuolloin lähti. Nuori valtio on joutunut maksamaan kalliin hinnan vapaudestaan. Suomen vapaus lähes tukahtui alkuunsa sisällissotaan ja maailmansodan melske oli tuhota maamme. Sisäiset ja ulkoiset epävarmuudet – usein toisiinsa kietoutuneina – ovat myös tämän päivän ja tulevaisuuden kysymyksiä.

Menneiden vuosikymmenten jäljiltä on suomalaisilla monia taakkoja kannettavanaan. Itsenäisyyden alkuaikojen ristiriitojen selvittelylle on yhä tarvetta. Sankarihaudat muistuttavat palvelualttiudesta isänmaan hyväksi, mutta myös edelleen jatkuvasta surusta ja kaipauksesta.

Jeesuksen opetuksen mukaan vain totuus voi tehdä vapaiksi. Totuus menneisyydestä ei aina silitä meitä myötäkarvaan. Kuitenkin kristittyinä uskomme, että Jeesuksen tarkoittama vapauttava totuus on ennen muuta uuden alun mahdollisuuksia antava, Luojasta lähtöisin oleva hyvyyden voima. Siniristilippujen kansa voi tämän vuoksi katsoa luottavaisesti eteenpäin.

Vapaus on perusarvo myös perustuslaissamme: ”Jokaisella on oikeus elämään ja henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen”. Vapaus kuitenkin tarvitsee mukaansa vastuun. Suomi 100 -teema ”Yhdessä” muistuttaa yhteisvastuun merkityksestä. Itsenäisyyttä arvostamme parhaiten toimimalla yhdessä sen hyväksi, että vapauden ohella saisivat toteutua muutkin perustuslakimme perusoikeudet, esimerkiksi yhdenvertaisuus, oikeusturva, oikeus työhön ja sosiaaliturva.

Suomi on hyvä maa. Saamme juhlia 100-vuotiasta isänmaatamme kiitollisin ja toiveikkain mielin. Jumala meitä siunatkoon ja varjelkoon.

Artikkeli Vapaina ja yhdessä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.