Ravantin perheessä jo isä Herkko Kivekäs ja veli Pekka Kivekäs ovat tulleet tunnetuiksi lahjakkaina virsirunoilijoina. Omien runojen kirjoittamisesta Leena Ravantti innostui jo lapsena.

– Taisin olla 8–9-vuotias, kun löysin tien runojen maailmaan.

Sittemmin runoharrastus on tuottanut useita lastenrunokirjoja, runoleikkejä sekä laulu- ja virsitekstejä. Ravantti on myös kääntänyt useita virsiä suomeksi.

Virsikirjan uusi lisävihko otettiin käyttöön neljä vuotta sitten. Lisävihkoon koottiin jo olemassa olevia tuttuja kotimaisia ja kansainvälisiä sävelmiä ja hengellisiä lauluja sekä kokonaan uusia virsiä. Ajankohtaisempien tekstien ja sävelmien haluttiin vastaavan paremmin ihmisten tarpeisiin, iloihin, toiveisiin ja kipuihin.

Ravantin mielestä on tärkeää, että virret muuttuvat yhteiskunnan ja ihmisten mukana, jotta evankeliumin sanoma avautuisi ihmisille paremmin.

– Toiveena oli, että uudet virret puhuisivat selkeästi niistä asioista, jotka ovat tässä hetkessä tärkeitä ja mieltä askarruttavia.

– Ennen virret käsittelivät paljon agraariyhteiskunnan asioita, mutta tarvitaan myös kaupunkilaisten elämään liittyviä kuvia ja sanoja.

Lisävihkossa on neljä Leena Ravantin tekemään virttä. Lisäksi hänen kädenjälkensä näkyy kahdessa käännöstekstissä.

Ravantille tärkeitä virsien aiheita ovat tässä ajassa pinnalla olevat asiat: kilpailu, kiire, stressaava elämä, ilmastonmuutos ja muut uhkakuvat. Virressä 962 Ravantti puhuu luonnon vaalimisen ja varjelemisen puolesta sekä virressä 911 talven merkityksestä.

– Ilmastonmuutos on todellinen uhka. Luontoon liittyvät kysymykset ovat minulle erityisen tärkeitä, jotta oppisimme vaalimaan kaikkea elämää.

– Joskus minua pyydetään kirjoittamaan tietystä aiheesta. Esimerkiksi talvesta kaivattiin virttä lisävihkoon. Tässä virressä halusin kirjoittaa niistä iloista, joita tähän vuodenaikaan liittyy, Ravantti kertaa.

Joskus hyvä virren aihe voi löytyä ihan arkisesta elämästä tai Raamatun teksteistä.

Hyvä teksti syntyy Ravantin mukaan kielellä, jota ihmiset ymmärtävät.

– Virren pitäisi olla tämän ajan kieltä, jossa ei käytetä vaikeita ilmaisuja. Tekstejä tehdessäni yritän etsiä ihan tavallisia sanoja, joilla puhua uskon kysymyksistä. Käytän mielelläni arkikieltä, jolla me nykyisin puhumme ja keskustelemme.

– Uusia virsiä työstäessäni oli kivakin kokeilla, millaisia sanoja virsiin voi tuoda. Virressäni 964 taidetaan ensimmäistä kertaa mainita sanat kauppakeskus, tori ja katu, Ravantti sanoo.

Jeesus, ristinpolkuasi
kuljit muita palvellen,
hiljaisella voimallasi
mursit kahleet ihmisten.
Murra niitä tänäänkin.
Astu teille kaupungin,
kadun kulmiin, toreillemme,
ruuhkaan kauppakeskustemme.
Virsi 964: 1

Arkikielestä huolimatta tekstin pitää Ravantin mukaan olla myös hyvää runoutta.

– Kielen pitää soida, jotta tekstiä on helppo laulaa. Tuntuu ihanalta löytää runollinen ilmaisu, joka on myös ymmärrettävä.

Vaativimmillaan uuden virren työstäminen on kuin palapelin tekoa. Kielen ja sanojen rytmin on osuttava täsmällisesti yhteen sävelen kanssa.

Vahvasta virsitaustasta on ollut Ravantille apua virsien kirjoittamisessa.

– Toisinaan teen tekstin jonkin tutun virren sävelmään. Se helpottaa tekstin tekemistä, vaikka lopullinen sävel onkin aivan toinen.

Uusia virsiä Ravantilta kysytään aika ajoin. Viimeisimpänä työnä on ollut Jyväskylän Kaupunginkirkon 140-vuotisjuhlavirsi, jonka on säveltänyt Jyväskylän seurakunnan pitkäaikainen kanttori Risto Valtasaari.

Pyyntö oli Ravantille mieluinen, sillä kirkko on hänelle tuttu ja läheinen. Ravantti ehti työskennellä yli kymmenen vuotta silloisen Jyväskylän kaupunkiseurakunnan pastorina.

– Päällimmäisenä ajatuksena tässä virressä on omasta kirkosta iloitseminen. Virsi sopii pääosin minkä tahansa kirkon vuosijuhlavirreksi, mutta erityisesti yksi säkeistö viittaa suoraan Kaupunginkirkkoon, Ravantti kertoo.

Kaupunginkirkon 140-vuotisjuhlavirsi on julkaistu myös virsivideona. Se vie katsojan ja kuulijan musiikilliselle seikkailulle erilaisiin musiikkityyleihin ja kirkon nykytodellisuuteen. Samalla katsoja voi ihailla Kaupunginkirkon elämänmakuisia tunnelmia ja perinteikästä arkkitehtuuria. Video on katsottavissa seurakunnan nettisivulla, Henki & elämän Youtube-kanavalla ja muilla somekanavilla.

Virsi on kuin ruisleipää

Virsi on laulu, ja samalla paljon enemmän.

– Virren tehtävänä on olla seurakunnan yhteistä rukousta ja ylistystä. Olennaista myös on, että virsi valottaa kristinuskon sanomaa monipuolisesti ja elävästi, virsirunoilija Leena Ravantti sanoo.

– Virsi ei siis ole sisällöltään ja säveleltään mitä tahansa höttöä, vaan se on paremminkin kuin ruisleipää, joka ravitsee ja lohduttaa silloin, kun on vaikeaa. Kristittynä eläminenkään ei ole aina iloista liitoa, vaan elämä voi olla monella tavalla kauhean koettelevaa. Silloin kovin kepeät hengelliset laulut eivät anna niin paljon kuin virsi, joka puhuu Jumalasta pohjimmaisena turvana, Ravantti muistuttaa.

– Virren tehtävänä on puhua niistä asioista, joiden varaan Jeesus kutsui meitä rakentamaan elämämme: uskosta, toivosta, rakkaudesta, heikkojen ja kärsivien puoltamisesta ja rinnalla kulkemisesta.

Kysymykseen lempivirrestä Ravantti ei osaa vastata. Iloa, toivoa ja rohkaisua tuovia virsiä löytyy niin vanhojen kuin uudempienkin virsien joukosta.

– Rakkaita virsiä on niin paljon. Pappina työskennellessäni aloitin työpäiväni usein laulamalla virttä Tule kanssani, Herra Jeesus. Monissa elämänvaiheissa turvaa on tuonut myös virsi Mua siipeis suojaan kätke, Ravantti kertoo.

Artikkeli Stressi ja kauppakeskukset pääsivät virsikirjaan julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Virsikirjamaratonissa saa halutessaan laulaa tuntien ajan. Virsikirjan lisävihkon virret lauletaan kokonaisuudessaan, ja veisaamiseen voi keskittyä ilman välipuheita tai virsien selityksiä.

– Jatkuva laulun virta vie mennessään. Siitä syntyy aivan oma tunnelmansa. Virsimaratoneja on ollut ennenkin, mutta nyt laulamme lisävihkon kannesta kanteen, sanoo kanttori Ilpo Vuorenoja.

Tätä on meiltä pyydetty.

Virsimaraton on tänä vuonna uusi lisäys Keltinmäen kirkon perinteiseen tapahtumaan. Se sisältää kirkolliskokouksen suomenkieliseen virsikirjaan hyväksymät 79 uutta virttä.

– Tätä on pyydetty ja vastaamme toiveisiin. Virsikirjan lisävihko on käytössä neljättä vuotta. Virret ovat tulleet jo hieman tutuiksi ja nyt on hyvä aika oppia ne vielä paremmin, sanoo diakoni Ainoleena Laitinen.

Virsiä saa laulaa itselleen sopivan ajan tai vain tyytyä kuuntelemaan. Piipahtaakin saa.

Virsi on kuin rukous.

Laitinen kannustaa kokeilemaan, miltä tuntuu istua rauhassa kirkonpenkissä ja laulaa joukolla. Joku voi ottaa maratonin myös haasteena, johon vastaaminen luo voittajafiiliksen.

– Virsi on kuin rukous. Siinä mielessä veisaaminen on erilaista kuin laulaminen yleensä. Yhdessä laulaminen on myös vahvasti yhteisöllinen kokemus, Laitinen kuvaa.

Lisävihkon virret veisataan numerojärjestyksessä ilman taukoja runsaan neljän tunnin aikana. Energiaa voi välillä tankata välipalakahviossa.

Yhteislaulua tukevat kolme lauluryhmää, kuorolaisia ja joukko muita laulajia ja säestäjiä, jotka vaihtavat vuoroaan maratonin aikana sujuvasti.

Kirkon musiikki muuttuu ja monipuolistuu ajassa.

Myös äänimaisema vaihtuu eri soitinten mukana. Urut, piano, kitara, ukulele, viulu ja tamburiini täydentävät sointia.

Lisävihko laadittiin nykyisen virsikirjan rinnalle monipuolistamaan ja raikastamaan kanttorin virsivalikoimaa. Sen laulut antavat seurakuntalaiselle entistä isomman roolin jumalanpalveluksessa ja niiden toivotaan puhuttelevan myös kirkon elämästä etäälle jäänyttä ihmistä. Joukossa on rukouslauseita ja tyyliltään erilaisia lauluja ja kaanoneita. Valikoimaa löytyy eri kielillä.

Monessa virressä korostuvat ilo ja kiitollisuus. Lisävihkon esipuheessa virsilaulun kerrotaan olevan yhteistä olemista Jumalan edessä. Se on hengittämistä ja vuoropuhelua toistemme kanssa.

Kanttori Vuorenojan oma suosikki valikoimassa on virsi 923 Silmäni aukaise, kelttiläistyylinen melodia.

– Kirkon musiikki muuttuu ja monipuolistuu ajassa. Virret ovat työssäni oleellisia, ne kertovat tärkeimmästä eli ilosanomasta. Kaikkien ei tarvitse pitää puheita, vaan saan palvella omilla lahjoillani, hän sanoo.

Artikkeli Virsikirjan lisävihko kannesta kanteen julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Ajatus sopi erityisen hyvin myös yhtyeen perusluonteeseen, Gospel Covertajathan esittää ja tulkitsee nimensä mukaisesti muiden tekemiä hengellisiä kappaleita.

Puolivahinkoprojekti

Turpeisen mielestä projekti käynnistyi kuin puolivahingossa. Yhtye oli jo aiemmin soittanut tilaisuuksissa, joissa esiteltiin mahdollisia tulevia virsiä ja pohdittiin niiden valintaan liittyviä kysymyksiä.

Näin he pääsivät ensimmäisten joukossa tutustumaan uusiin virsiehdotuksiin. Myöhemmin he kävivät läpi lisävihkon materiaalin ja poimivat sieltä kappaleet, jotka herättivät eniten intohimoja ja sopivat luontevasti yhtyeelle.

Mukaan valittiin virsiä, jotka tarjosivat sovittajalle ja bändille sopivasti haastetta. Melodian vaihtelevuus oli yksi valintakriteeri.  Samoin se, että säkeistöjä oli useita, eivätkä ne olleet liian lyhyitä.  Ulos rajattiin hymnimäiset virret, joita lauletaan yleensä myös useammalla kielellä.

– Me pääsimme tavallaan poimimaan parhaat päältä tälle levylle, Asikainen vahvistaa yhteisen kokemuksen.

Monta tyylilajia tarjolla

Virsikirjan lisälehdillä –levylle päätyi reilun tusinan verran uusia virsiä. Mukaan mahtui ennen julkaisematonta materiaalia, mutta myös monelle tuttuja lauluja, kuten Suojelusenkeli ja Kahden maan kansalainen.

Uutuuslevyllä virret taipuvat jazzin, elokuvamusiikin ja impressionismin sävyihin. Eri mantereiden rytmimu­siikkiakaan ei ole unohdettu.

Jatkoakin virsilevylle saattaa olla luvassa. Yhtye ehti levyprojektin aikana sovittaa ja äänittää muitakin uusia virsiä tulevaisuutta silmällä pitäen. Virsien valintakriteeritkin voivat olla silloin toisenlaiset. Myös levynkansi teksteineen kannustaa jatkamaan uusien virsien parissa.

– Siinähän lukee selvällä suomen kielellä englanniksi, että Virsikirjan lisälehdillä Vol.1, Turpeinen naureskelee.

Uuden levyn ajankohtaisuus heijastuu myös keikkarintamalle. Gospel Covertajien uusiin virsiin keskittyviä konsertteja on jo sovittu eri seurakuntiin täksi talveksi ja ensi kevääksi. Levyllä ja tulevissa konserteissa kokoonpanoa täydentää bassoa soittava Ilona Rimpilä

Turpeisella on rumpalina vuosien kokemus hyvin sujuneesta yhteistyöstä komppiparinsa kanssa muissa kokoonpanoissa.

Myös Miettinen ja Asikainen ovat iloisia ja tyytyväisiä Rimpilän mukaantulosta. Se on tuonut uusia sävyjä ja lisäväriä kokoonpanon soittoon.

– Ilona on yksi meistä jätkistä, ihan yhtä pöllöt jutut sillä on kuin meillä muillakin, Esko Turpeinen toteaa.

– Hyvä kun on oikea muusikko tullut meidän joukkoon. Taso nousee kaikilla mittareilla, Hannes Asikainen innostuu.

Vakava aihe ei estä musiikillista leikittelyä

Kummeli tv-sarja teki aikoinaan Virsikirjan lisälehdillä -sketseissä tutuiksi hahmot, jotka harmonin säestyksellä kajauttivat ilmoille tavallisuudesta poikkeavan virsiehdotuksen.

Myös Gospel Covertajille huumori on ensiarvoisen tärkeää. Turpeisen mukaan osassa heidän sovituksistaan on lähdetty liikkeelle huumorin kautta.

– Vakavat aiheet eivät estä musiikillista leikittelyä.

Vaikka jäsenten musiikki­mauissa on eroja, he pitävät levyntekoprojektia yhtyeen helpoimpana. Levy tehtiin studiolive-tyyliin, soittimet ja äänityskalusto laitettiin valmiiksi, ja sitten alkoi soitto. Lopputulos on kuultavissa levyllä.

– Tekeminen oli aikuisempaa kuin koskaan. Metodi antoi tilaa ja asiat hoituivat helpommin, vaikka edelleen ollaan välillä hiekkalaatikolla lapioiden kanssa, Mikko Miettinen kertaa prosessia.

Lähes viisitoista vuotta kestänyt yhteinen taipale ei ole saavuttanut kyllästymispistettä, ja musiikin tekeminen maistuu edelleen. Kaikki kolme suitsuttavat yhteistyötä ja hyvin toimivia henkilökemioita.

– Tiedämme aika hyvin toistemme vahvuudet, eikä niitä heikkouksiakaan tarvitse enää niin paljoa korostaa, Hannes Asikainen naurahtaa.

– Sitä tietää valmiiksi, että mistä narusta ei kannattaisi vetää kaveria, mutta vetää silti, Esko Turpeinen löytää heti poikkeuksen säännöstä.

Vaikka jokaisella soittajalla on useita muitakin kokoonpanoja, yhteen palaaminen tuntuu kaikista erityisen merkitykselliseltä. Esko Turpeinen vertaa kokemusta vanhalla tutulla mopolla ajamiseen.

– Ei se kauhean hyvin kulje, eikä se aina suju niin kuin haluaisit. Aina kuitenkin tietää mitä saa, kun sen kyytiin hyppää.

Artikkeli Uudet virret taipuvat moneksi julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.