Virsikirjamaratonissa saa halutessaan laulaa tuntien ajan. Virsikirjan lisävihkon virret lauletaan kokonaisuudessaan, ja veisaamiseen voi keskittyä ilman välipuheita tai virsien selityksiä.

– Jatkuva laulun virta vie mennessään. Siitä syntyy aivan oma tunnelmansa. Virsimaratoneja on ollut ennenkin, mutta nyt laulamme lisävihkon kannesta kanteen, sanoo kanttori Ilpo Vuorenoja.

Tätä on meiltä pyydetty.

Virsimaraton on tänä vuonna uusi lisäys Keltinmäen kirkon perinteiseen tapahtumaan. Se sisältää kirkolliskokouksen suomenkieliseen virsikirjaan hyväksymät 79 uutta virttä.

– Tätä on pyydetty ja vastaamme toiveisiin. Virsikirjan lisävihko on käytössä neljättä vuotta. Virret ovat tulleet jo hieman tutuiksi ja nyt on hyvä aika oppia ne vielä paremmin, sanoo diakoni Ainoleena Laitinen.

Virsiä saa laulaa itselleen sopivan ajan tai vain tyytyä kuuntelemaan. Piipahtaakin saa.

Virsi on kuin rukous.

Laitinen kannustaa kokeilemaan, miltä tuntuu istua rauhassa kirkonpenkissä ja laulaa joukolla. Joku voi ottaa maratonin myös haasteena, johon vastaaminen luo voittajafiiliksen.

– Virsi on kuin rukous. Siinä mielessä veisaaminen on erilaista kuin laulaminen yleensä. Yhdessä laulaminen on myös vahvasti yhteisöllinen kokemus, Laitinen kuvaa.

Lisävihkon virret veisataan numerojärjestyksessä ilman taukoja runsaan neljän tunnin aikana. Energiaa voi välillä tankata välipalakahviossa.

Yhteislaulua tukevat kolme lauluryhmää, kuorolaisia ja joukko muita laulajia ja säestäjiä, jotka vaihtavat vuoroaan maratonin aikana sujuvasti.

Kirkon musiikki muuttuu ja monipuolistuu ajassa.

Myös äänimaisema vaihtuu eri soitinten mukana. Urut, piano, kitara, ukulele, viulu ja tamburiini täydentävät sointia.

Lisävihko laadittiin nykyisen virsikirjan rinnalle monipuolistamaan ja raikastamaan kanttorin virsivalikoimaa. Sen laulut antavat seurakuntalaiselle entistä isomman roolin jumalanpalveluksessa ja niiden toivotaan puhuttelevan myös kirkon elämästä etäälle jäänyttä ihmistä. Joukossa on rukouslauseita ja tyyliltään erilaisia lauluja ja kaanoneita. Valikoimaa löytyy eri kielillä.

Monessa virressä korostuvat ilo ja kiitollisuus. Lisävihkon esipuheessa virsilaulun kerrotaan olevan yhteistä olemista Jumalan edessä. Se on hengittämistä ja vuoropuhelua toistemme kanssa.

Kanttori Vuorenojan oma suosikki valikoimassa on virsi 923 Silmäni aukaise, kelttiläistyylinen melodia.

– Kirkon musiikki muuttuu ja monipuolistuu ajassa. Virret ovat työssäni oleellisia, ne kertovat tärkeimmästä eli ilosanomasta. Kaikkien ei tarvitse pitää puheita, vaan saan palvella omilla lahjoillani, hän sanoo.

Artikkeli Virsikirjan lisävihko kannesta kanteen julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.