Mediassa ja internetin kommenttipalstoilla törmää siksi usein ennakkoluuloihin ja uskonnollisesta tietämättömyydestä johtuviin kirkon- ja kristinuskonvastaisiin asenteisiin. Samaan aikaan uskontomarkkinat pursuilevat uushenkisyyden tarjontaa. Uushenkisyyden ja esoteriikan näkemyksiä tulee usein vastaan myös valtavirtamedioissa, eikä niitä aina ymmärretä uskonnollisiksi. Tämän vuoksi monien on helpompi omaksua ne osaksi ajatusmaailmaansa samalla, kun kaikki kristinuskoon liittyvä halutaan torjua. Tämä tilanne panee evankeliumia kuuluttavan kirkon todellisen haasteen eteen.

Viron Kirkkojen Neuvoston vuonna 2015 teettämä kyselytutkimus ”Elämästä, uskosta ja uskonelämästä” paljasti, että kristittyinä itseään piti 25,8 % prosenttia virolaisista. Seurakuntiin kuuluvia virolaisia vastaajista oli vain 18,5 %, joista lähes 60 % oli luterilaisten seurakuntien jäseniä, 12,7 % ortodoksiseurakuntien ja loput monien pienempien tunnustuskuntien jäseniä. [Suom. huom. Luvut koskevat kansalaisuudeltaan virolaisia, suuren venäläisvähemmistön joukossa luvut ovat hieman suurempia ja valtaosa kristityiksi itseään pitävistä identifioituu ortodoksiksi.] 42 % virolaisista ajattelee, että ”suhteeni Jumalaan on hyvin henkilökohtainen, eikä se tarvitse kirkon tukea”, ja 50 % vastasi myöntävästi väitteeseen ”en kuulu mihinkään uskontoon tai kirkkoon, sillä minulla on oma uskoni”.

Sama tutkimus näyttää, että 55,6 % virolaisista ei ole saanut lapsuuskodissaan minkäänlaista uskonnollista tietoa, mikä paljastaa Viron uskonnollisen perinteen katkeamisen syvyyden. Mainittu luku on parantunut virolaisten keskuudessa viime vuosikymmenten aikana, mutta on edelleen huolestuttavan alhainen. Erityisesti luterilaisessa kirkossa kristillisen perinteen siirtymisen trendi näyttää negatiiviselta: vuosien 2000 ja 2011 väestönlaskennat osoittavat, että vanhemmat uskovat sukupolvet vähenevät vauhdilla ja nuorissa sukupolvissa kasvu on hyvin heikkoa.

Tutkimukset paljastavat myös, että vaikka virolaiset ovat historiansa vuoksi vieraantuneet kristillisestä kirkosta, eivät he suinkaan ole uskonnollisuudelle vähemmän avoimia kuin muut kansat: virolaisten joukossa kukoistavat kaikki mahdolliset kirkkojen ulkopuoliset uskonnollisuuden muodot kuten yksilökeskeinen uskonnollisuus (”minulla on oma uskoni”) sekä erilaiset uushenkisyydestä peräisin olevat opit ja käytännöt. Julkisessa keskustelussa ja mediassa on runsaasti esillä juuri nuo uskonnollisuuden suunnat ja kristillinen tiedotus isolta osin loistaa poissaolollaan. Siksi voimme olettaa, ettei tieto kristinuskosta tavoita uskonnollisesti etsiviä ihmisiä tai tavoittaa heistä vain pienen osan. Samaan aikaan etsijöiden joukko on melko suuri – em. tutkimuksen mukaan jopa 30 % (!) virolaisista vastasi: ”en pidä itseäni uskovaisena, mutta minua kiinnostavat kovasti erilaiset uskonnot, meditaatio, henkinen etsintä ja hengelliset harjoitukset”.

Kaikki edellä kerrottu osoittaa, kuinka laajan haasteen edessä olemme halutessamme viedä kristillisen sanoman ihmisille ja näyttää, että paljon siitä, mitä ihmiset tänään etsivät itseluodusta uskosta ja uushenkisyydestä, löytyy myös kristinuskosta – joka tarjoaa vielä enemmän ja parempaakin. Ihmiset eivät todennäköisesti vain tiedä sitä. Valtaosa Viron asukkaista suhtautuu luterilaiseen kirkkoon periaatteessa positiivisesti, mutta kosketuspisteet puuttuvat. Tämän ongelman voittaminen ei ole helppoa, ja se vaatii paljon aikaa, kärsivällisyyttä, ammattilaisia sekä materiaalisia resursseja.

Viron kirkon Lähetyskeskuksen johtaja Leevi Reinaru on kirjoittanut keskuksen toiminnasta ja Viron kirkon tilanteesta. Sen voit lukea tästä: Terveisiä Virosta

Artikkeli Viron kirkon tilanteesta sosiologin silmin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Lähetyskoulutus Virossa

Valtaosa koulutuksista oli suurelta osin siirrettävä vuoteen 2021. Haasteista huolimatta saimme järjestettyä työntekijöillemme koulutuspäivät, toteutimme lähetyskoulutuskurssin neljässä seurakunnassa, joihin osallistui jäseniä seitsemästä seurakunnasta ja pienryhmille suunnatun konferenssin. Uusi koulutuskoordinaattorimme Liisa Rossi järjesti sosiaalisen median kautta neljä koulutustilaisuutta. Raamattukursseja pidettiin aikuisille ja nuorille. Pluss-median koulutukset sekä vapaaehtoisille nuorisotyöntekijöille suunnatut koulutukset toteutettiin somessa. Raamattu kannesta kanteen -sarja jatkui kristillisillä radiokanavilla ja on myös saatavana muistitikulla. Tänä vuonna jatkamme pienryhmäkoulutuksia, sekä L-10 T-evankeliointi koulutuksia. Koska seurakunnissa on vaalit tulossa, tarjoamme luottamushenkilöille suunnattua koulutusta.

”Iltapala arkkipiispan kanssa“ on neljä kertaa vuodessa toteutettu, seurakuntayhteyden omaaville virolaisille liikemiehille suunnattu tilaisuus. Ohjelmassa on ruokailun lisäksi musiikkia, arkkipiispan esitelmä ajankohtaisesta asiasta, sekä mahdollisuus keskustelulle. Vaikka osallistujien joukko ei kovin suuri ole ollutkaan, on ilmapiiri ollut aina hyvä ja rakentava. Virossa on todellista tarvetta menestyville liikemiehille suunnatulle kristilliselle toiminnalle, jossa luottamuksellisessa ilmapiirissä voi kokea uskon yhteyttä.

Julistustyön kuulumisia

Taloudellisista syistä johtuen Misjonikoorin (Lähetyskuoro) toiminta oli pakko lopettaa. Onneksi Mustamäen nuori seurakunta kutsui kuoronjohtajan kanttorikseen ja samalla kuoro sai myös jatkaa toimintaansa vastavalmistuneessa kirkkorakennuksessa.

Ev.lut. kirkon laulujuhlat jouduttiin siirtämään vuodelle 2021. Laulujuhlien yhteyteen suunniteltu telttaohjelmamme siirtyi täten myös. Uusi suunniteltu aika on 2-4.07.2021 ja paikkana Viljandi. Osa julistustyötämme on nuorten evankeliointityö, missä Joel Reinaru toimii evankelistana ja kouluttajana.

Ilkka Puhakka vieraili marraskuussa Tarton Paavalin seurakunnassa järjestetyssä Raamatun opetusilta -sarjassa, joka toteutettiin neljän illan aikana. Julistustyössä aktiivisesti etsimme uusia toimintamuotoja yhteistyössä seurakuntien kanssa. Kirkkopäivät, eli Missio Länsi-Viro ”Riemu vapaudesta” järjestetään 15.–22.8.2021.

Kansainvälinen lähetystyö

Lähetystyön alueella on kolme tasoa. Olemme olleet mukana lähettämässä Liliann Keskistä Inkerin kirkon työyhteyteen mediatoimittajan ja Ersa -kielisen Vanhan Testamentin tekstien käännöstyön tehtäviin. Joona ja Helene Toivanen ovat Myanmarissa. Heidän kanssaan pidämme aktiivisesti yhteyttä, jaamme lähettikirjeitä tukiseurakunnille, sekä rakennamme tukiseurakuntaverkostoa.

Olemme jo yli 20 vuotta saaneet ulkomailla tehtävästä lähetystyöstä kokemuksia ja on hyvä todeta, että työn kasvun mahdollisuudet ovat nuorissa. YCREW-projektin puitteissa, Norjan lähetysseuran tukemana, jo usean vuoden ajan on anglikaanisen kirkon yhteyteen lähetetty virolaisia nuoria nuorisotyön harjoitteluun. Heistä toivomme saavamme uusia lähetystyöntekijöitä Viron kirkolle tulevaisuudessa.

Toinen taso on suomalaisten ja norjalaisten lähetystyöntekijöiden työn koordinointi Viron kirkossa. Viime vuoden alussa Virossa toimi yhteensä 13 lähetystyöntekijää. Vuoden 2020 aikana kolmen Suomen Lähetysseuran lähetin työkausi Virossa ja samalla myös taloudellinen tuki loppui.

Ulkomaisia lähettejä on Virossa tällä hetkellä noin 10. Lähetyskeskuksen tehtävänä on järjestää yhteys seurakuntiin ja vastata myös sopimusten teosta lähetystyöntekijän, lähettävien järjestöjen, sekä Viron kirkon kanssa. Jokaisella lähetystyöntekijällä on Virossa vastaanottava seurakunta ja jokaiselle on nimetty Viron kirkossa esimies, jonka vastuulla on huolehtia hyvästä työyhteydestä. Kaksi kertaa vuodessa järjestettävässä lähetystyöntekijöitten ja esimiesten visio-päivässä kerromme toiminnastamme, Viron kirkon kontekstista, sekä tarjoamme läheteille mahdollisuuden jakaa omia kokemuksiaan ja mahdollisia huoliaan. Tärkeä osa työstä on yhteydenpito lähettävien lähetysjärjestöjen kanssa.

Kolmas taso on diasporatyö ulkomailla asuvien virolaisten parissa. Sen koordinointivastuu on Lähetyskeskuksella. Kannamme vastuuta säännöllisestä pappien lähettämisestä Venäjälle (kohteina Pietari, Petseri, Moskova, sekä Siperiassa Krasnojarskin alue). Venäjällä työ rakentuu Inkerin kirkon kanssa tehdyn yhteistyön pohjalle. Venäjän lisäksi järjestetään Virolaisille jumalanpalveluksia niin Latviassa, Liettuassa, Brysselissä, kuin myös Helsingissä.

Mediatyö on tärkeä osa evankeliointia

Mediatyö on tärkeä osa julistustyötä ja sen kautta me haluamme kasvattaa tukijoita myös Lähetyskeskuksen toiminnalle.

Meie Misjon-lehti on tavallisesti ilmestynyt neljä kertaa vuodessa, tosin viime vuonna taloudellisista syistä valitettavasti vain kerran. Sen sijaan keskityimme tuottamaan ja jakamaan Facebookin kautta tarinoita ja kuvia työstämme ja tapahtumista. Olemme mukana Viron Raamattuseuran projektissa ja julkaisutoiminnassa ”Heimokansojen aika“. Julkaisu sisältää tarinoita kristittyjen elämästä ja kirkkojen toiminnasta Venäjällä. Lokakuussa on yleensä heimokansojen rukouspäivä ja jumalanpalvelus. Viime vuonna se järjestettiin Rakveressa, jossa olin mukana pitäen puheen.
Olemme tuottaneet kristillisille radiokanaville ohjelmia: ”Meie misjon“, ”Plusspunkt”, sekä ”Keikkabussi”.

Pluss-median omaa nuortenlehteä “Pluss” julkaistaan 4 numeroa vuodessa. Painosmäärä on 2000 kappaletta. Neljännes lehdistä lähetetään suoraan Viron kirjastoille. Osa menee seurakuntiin ja yksityisille tilaajille. Lehden toimittamisesta vastaavat aktiiviset nuoret itse. Mukana on noin 20 vapaaehtoista. Pluss-mediatyö on toiminut 10 vuotta ja siitä on tullut tärkeä osa kirkon nuoriso- ja mediatyötä. Yhteistyökumppanit ovat Nuotta-lehti Suomessa ja Võbor -lehti Venäjällä.
Pluss-median kotisivulla löytyy lyhytelokuvia, päivittäin julkaistaan uusi uutinen, jossa nuoret kertovat nuorille uskosta Jeesukseen. Nuorten vapaaehtoisten työ on yllättävän hyvää ja se laajenee vuosi vuodelta.

Koronan tullessa järjestimme sosiologisen kyselyn Viron seurakunnille siitä, miten he kokevat ja pitävät tärkeänä yhteistyötä Lähetyskeskuksen kanssa. Saimme 168 hyvää vastausta. Niiden perusteella voimme sanoa, että seurakunnissa tunnetaan Lähetyskeskuksen toimintaa melko hyvin, ja ollaan myös avoimia tarjotulle yhteistyölle.

Korona synnytti myös uuden projektin. Aloimme kirjoittaa kirjaa Lähetyskeskuksen toiminnan historiasta. Olemme pyytäneet kaikilta työntekijöiltämme, yhteistyökumppaneiltamme ja ystäviltämme kirjoituksia kokemuksista ja muistoista suhteessa Lähetyskeskukseen. Olemme hyvin kiitollisia jokaisen panostuksesta!

EELK Misjonikeskuksen toiminta on pysynyt pystyssä teidän ja muiden kumppaneiden avulla. Se on ollut teidän työtänne meidän työntekijöiden kautta. Viro on entinen kommunistinen maa ja Euroopassa yksi vähiten kristillinen maa.

Arkkipiispa Viilma arvioi kristillistä perinnettä Virossa

Arkkipiispa Urmas Viilma Kirkolliskokouksessa pitämässään puheessaan nosti esille monta oleellista aihetta kirkkomme tilanteesta. Hän sanoi, että ”koska virolaiset ovat luonteeltaan itsenäisiä ajattelijoita, he ovat luonteeltaan luterilaisia.“
“Virolaisten silmissä sekularismi näyttäytyy yleismaailmallisena säännönmukaisuutena. Todellisuudessa tilanne on päinvastoin – sekularistinen maailmankuva ei ole globaali todellisuus. Virossa ja suuressa osassa läntistä maailmaa Jumala on ajettu nurkkaan, joskus jopa kuvasta täysin ulos. Kuitenkin suurimmassa osassa maailmaa kyseessä on uskonnollisen maailmankuvan laajentamisesta, jumalten välisestä taistelusta ja keskinäisestä kilpailusta.
Virossa on vielä ajankohtaista keskustelu, onko Jumala olemassa vai ei.

Muualla Euroopassa on kirkkoon kuulumisen traditio vielä näkyvissä. Virossa on vallalla pikemmin traditio, että ei kuuluta kirkkoon. Mutta samaan aikaan normaaliin elämän rytmiin kuuluu oma kotikylän kirkko, paikallinen pappi ja joidenkin kirkkopyhien arvostus.

Meidän on kirkkona ja pappeina astuttava ulos omasta mukavuustilastamme. Saarnatuolimme ei ole enää vanhoissa kirkkorakennuksissa vaan kaikkialla siellä, missä ihmiset elävät. Me olemme kaikki evankelistoja ja pappeja omassa jokapäiväisessä elämässämme, ammateissamme ja yhteiskunnallisissa tehtävissämme, yleisen pappeuden periaatteiden mukaan.

Arviolta 10 vuoden päästä puolet Virolaisista elää Tallinnassa ja Harjunmaalla (Tallinnan lähi- ympäristö) mutta Ev. Lut. kirkon seurakunnista vain 20% sijaitsee kyseessä olevalla alueella. Minkälainen on Viron kirkon tulevaisuus? Minkälainen on meidän suunnitelma B?

Etiopian Evankelisen Mekane Yesus kirkon piispa on sanonut, että heidän kokemuksensa oli se, että kirkko voi kasvaa papeista riippumatta. Siitä lähtien kun he korostivat maallikkojen, kirkon tavallisten jäsenten uskoa ja julistamista, he näkivät kirkon merkittävän heräämisen ja kasvun. Kysymykseen, mikä on meidän Viron ev. lut. kirkkomme suunnitelma B, on löydyttävä lähivuosina vastaus seurakuntiemme johtajilta. Vastauksen etsimiseen pitää myös Lähetyskeskuksen ja kirkonhallituksen keskittyä.

Lähetyskeskuksena olemme alusta asti kehittäneet maalikkovastuun kasvattamista. Meillä on hyvät edellytykset ja hyvät kumppanit, joiden kanssa saamme jatkaa tätä työtä. Kuitenkin yhteiskunnallinen tilanne on monitahoinen Virossa. Juha Väliaho, joka oli 20 vuotta lähetystyössä Venäjällä ja jatkoi työtä Virossa, on sanonut että näistä maista Virossa on paljon vaikeampi tehdä lähetystyötä. Oma kokemukseni vahvistaa tätä, mutta ei se ole mahdotonta. Virossa tämä työ vain vie enemmän aikaa.

Sosiologisessa tutkimuksessaan sosiologi Liina Kilemit tuo esiin muutamia syitä siihen, miksi lähetystyö on Virossa hidasta ja haastavaa. Hänen tohtorintutkimuksensa käsitteli teemaa miksi minä olen kirkon jäsen. Nuoret, jotka liittyvät kirkkoon, kokevat kotona ajoittain suuria vaikeuksia uskonsa takia. Yleinen mielipide on se, että tiede ja usko eivät kuulu yhteen, vaan ovat täysin vastakohtia. Uskovaisia pidetään alempiarvoisina, yhteiskuntaan kuulumattomina. Esimerkiksi kunnan lapsi- ja nuorisotyön tekijöiksi ei mielletä paikallisen seurakunnan lasten ja nuorten kanssa työtä tekeviä pedagogeja. Vastaavanlaista suhtautumista on monella elämän tasolla.

Koska Viron kirkko ei pysty ylläpitämään Lähetyskeskuksen toimintaa, on hyvin tärkeää, että voisimme jakaa toimintamme taloudellista vastuuta teidän, tasavertaisen kumppanimme, kanssa.

Toivottavasti teidän intonne ei loppuisi ja olisitte mukana Viron Lähetyksessä. Kiitos siitä!

Leevi Reinaru
Misjonikeskuse juhataja – Lähetyskeskuksen johtaja

Leevi Reinaru viittaa kirjoituksessaan sosiologi Liina Kilemitin tutkimukseen. Kilemit on kirjoittanut tutkimuksensa pohjalta näkökulmia Viron kirkon tilanteeseen. Sen voit lukea tästä: Viron kirkon tilanteesta sosiologin silmin.

Artikkeli Terveisiä Virosta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.