Jotta saadaan palaset vastaamaan paremmin todellisuutta, ehdotan käytettäviksi asiayhteyttä paremmin kuvaavia termejä.
Facebook voisi luoda kategorioita, joista käyttäjän pitäisi valita vain yksi, itselle parhaiten sopiva. Valinnan jälkeen henkilön profiilisivu olisi ulkoasultaan valmiiksi sen näköinen kuin luokitus antaa luvan odottaa.

Epäsosiaalinen. Laaja kategoria, joka sisältäisi kaikenlaisen aggressiivisen käyttäytymisen, häiriköinnin, toisten mollaamisen jne. Profiilisivun ulkoasun väri punainen.

Piilososiaalinen tai pakkososiaalinen. Stalkkaajat muodostaisivat pääkäyttäjäryhmän. Mukaan laskettaisiin myöskin ne työnsä puolesta pakotetut sosiaalisen median seuraajat, jotka muutoin eivät vinkuisi Facebookin perään. Pohjavärinä harmaa. Tässä kategoriassa ongelma on tietysti siinä, että ei ole paljoa seurattavaa, kun kukaan ei tee päivityksiä tai kommentoi.

Yltiösosiaalinen. Ryhmän suuren sydämen muodostaisivat tykkääjät, kehujat, spämmääjät ja toisten seinille omia päivityksiään tekevät. Ne, jotka muiden mielestä ovat aina joka paikassa kommentteineen. Väriä en ole vielä keksinyt. Olisiko vaaleanpunainen?

Negasosiaalinen. Ryhmän ytimessä keskenään epäsovussa temmeltäisivät niin loukkaantujat, ainaiset valittajat kuin pätijätkin. Sellaista pohjaväriä tuskin onkaan, joka kelpaisi heille kaikille. Olkoon siis ruskea.

Artikkeli Faceliftingin paikka julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Tapaus toimii tyyppiesimerkkinä epäonnistuneesta palautteesta ja epäasianmukaisesta viestinnästä. Asiakas- tai jäsentyytyväisyys ei varmasti parane epäasiallisella viestinnällä, oli sitten kyse kunnasta, seurakunnasta tai yrityssektorista. Tilanteen erikoisuutta lisää, että ideoita oli kunnasta erikseen pyydetty.

Sysmän tapaus on hämmästyttävä etenkin tänä aikana, kun kaikenlaiset organisaatiot ovat usein hyvinkin tarkkoja julkikuvastaan ja jopa varpaillaan sen kanssa, millaisia mielikuvia esimerkiksi lehtijuttu yrityksestä herättää. Yksikin väärä sana tai liian värikäs adjektiivi voi tuottaa huolta siitä, herääkö lukijassa ei-toivottuja mielikuvia.

Mediataloihin tulee paljon palautetta. Osa palautteesta on asiallista, yllättävän iso osa varsin asiatonta. Suoranaisen vihapuheen määrä on melkoinen ja se jaksaa hämmästyttää. Usein kirjoittajia saatetaan syyttää viher-vasemmistolaiseksi mädättäjiksi tai sitten liian oikeistolaiseksi, jopa samalla kertaa. Tai sitten naiiviksi suvakiksi, joka pitäisi viedä saunan taakse.

Tänä netissä leviävän, kasvottoman ja vastuuttoman vihapuheen aikana seurakunnan on tärkeää muistuttaa perusasioista: asiallisista käytöstavoista ja lähimmäisenrakkaudesta. Kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan. Toivonkin, että jokainen tämän kolumnin lukenut antaisi työkaverilleen positiivista palautetta jostakin asiasta. Se nimittäin piristää kummasti harmaata työpäivää.

Heitän ehdotuksen. Vaikka työkaverin väläyttämä idea olisi omasta mielestäsi kuinka huono tahansa, suhtaudu siihen rakentavasti ja kuuntele aidosti, mitä hän yrittää sanoa. Jos olet eri mieltä ja haluat ilmaista sen, muotoile viestisi rakentavaan muotoon.

Muista siis seuraavalla kerralla, kun tunteet nousevat pintaan ja raivo herää, miten palautteesi muotoilet. Ota aikalisä, muista rakentavuus ja maltti. Äläkä missään nimessä sorru vihan tielle, pimeälle puolelle.

Artikkeli Palautteen antamisesta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.