– Kokemus hengellisestä väkivallasta voi olla vuosien takaista tai tuoretta. Ryhmä tarjoaa paikan, jossa koetusta on mahdollisuus puhua, ehkä jopa ensimmäistä kertaa, kertoo Ålander.

Hengellinen väkivalta tapahtuu usein yhteisöissä. Ryhmän jäsenyys ei ole kuitenkaan rajattu kokemukseen tietyistä hengellisistä yhteisöistä tai uskonnoista.

– Meidän molempien kohdalla hengellinen väkivalta tapahtui yhteisöissä, jotka olivat keskenään aivan erilaisia. Myös taustamme eroavat. Silti teemat väkivallassa ovat täysin samat, kertovat kokemusasiantuntijat.

Ryhmä kokoontuu kevään aikana kuusi kertaa Etelä-Pohjanmaan perheasian neuvottelukeskuksessa Seinäjoella.

Pelottelua ja painostamista

Hengellinen väkivalta on yksi muoto henkisestä väkivallasta, johon liittyy uskonnollinen ulottuvuus. Se on kokemuksellista väkivaltaa, jossa vahingoitetaan ihmisen uskonnonvapautta ja uskonnollista identiteettiä.

– Siihen liittyy usein pelottelua, painostamista tai eristämistä uskonnon nojalla, tai muuta epäasiallista käytöstä. Poissuljettua ei ole myöskään fyysinen väkivalta, kertoo toinen kokemusasiantuntijoista.

Riski hengelliselle väkivallalle kasvaa tiukkasääntöisissä yhteisöissä, joissa jäsenillä on usein kollektiivinen identiteetti, ideologia ja toimintatavat sekä vahva johto.

Vertaistukiryhmän toiminta itsessään ei ole hengellistä.

– Emme rukoile, pidä hartauksia tai kysele uskonkäsityksistä. Ryhmä on avoin kaikille hengellistä väkivaltaa kokeneille, Ålander jatkaa.

Pelkkä tunne riittää

Ilmoittautumisen jälkeen Ålander muodostaa lopullisen ryhmän käytyään lyhyen alkukeskustelun ilmoittautuneiden kanssa. Ryhmä toimii suljettuna ryhmänä, jossa keskustelut ovat luottamuksellisia.

– Samalla tavalla toimivat seurakunnan sururyhmät. Emme tarjoa terapiaa, vaan paikan, jossa asioista on mahdollisuus puhua ja saada ehkä ymmärrystä tunnereaktioille, joita on kokenut. Ryhmä toimii sosiaalisena vertaistukena. Kokemusasiantuntija korostaa, että riittävä perustelu ilmoittautumiselle voi olla myös pelkkä tunne.

– En ollut itsekään aluksi varma, että olenko kokenut hengellistä väkivaltaa. Ajan kuluessa, irtauduttuani yhteisöstä, sain käsiteltyä asiaa ja peilattua käsityksiäni arkisiin, yhteisön ulkopuolisiin käsityksiin. Se toi varmuuden kokemastani, hän kertoo.

Kokemusasiantuntijat pitävät vertaistukiryhmää hyvin tarpeellisena.

– Olen päässyt eteenpäin tilanteesta puhumalla ja puhumalla. Vertaistuella on todella suuri merkitys. Se auttaa muistamaan, että ihan kuka vain voi kokea hengellistä väkivaltaa, eikä se ole uhrin syy.

Toinen kokemusasiantuntijoista kertoi löytäneensä netistä ryhmän, joka auttoi häntä silloin, kun kamppailu kokemusten kanssa oli suurinta.

Sanna Ålander toivoo uuden vertaistukiryhmän herättävän mielenkiintoa. Tapaamisissa keskustelut rakentuvat eri teemojen ympärille, kuten esimerkiksi häpeän ja syyllisyyden. Ryhmäläiset voivat nostaa esiin myös haluamiaan teemoja kokoontumiskertoihin. Keskusteluissa voi olla myös hiljaa, jos siltä tuntuu.

Ilmoittaudu mukaan

Vertaistukiryhmä hengellistä väkivaltaa kokeneille aloittaa toimintansa 18.4.2023. Jos aihe koskettaa sinua, ota yhteyttä Sanna Ålanderiin sähköpostitse sanna.alander@evl.fi tai puhelimitse 044 768 1458. Vertaistukiryhmä kokoontuu kuusi kertaa suljettuna ryhmänä kello 17.30–19 kevään aikana. Kokoontuminen tapahtuu Etelä-Pohjanmaan perheasiain neuvottelukeskuksen tiloissa Seinäjoen Kalevankadulla.

Artikkeli Paikka, jossa voi puhua kokemastaan julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Siinä ei ole mitään, mistä erityisemmin pitäisin. Olenhan menettänyt silloin kaiken.

Ikuinen taakka

Läheisen menettäminen rikoksen uhrina on erityisen raskasta.

– Se on ikuinen taakka, joka seuraa läpi elämän. Joku on joskus sanonut sitä läheisten ja omaisten elinkautiseksi. Minusta se on osuva ilmaus kuvaamaan tapahtunutta, Heidi kertoo.

– Ennen oli helppo ajatella, että rikoksia vain tapahtuu jossakin. Yhtäkkiä itse joutui huomaamaan, että niin voi tapahtua kenelle vain.

Heidille äidin puuttuminen elämästä on ollut tiukka paikka. Tuoreena äitinä hän olisi halunnut erityisesti oman äidin tukea. Alkuvaiheessa Heidi oli paljon myös pikkuveljensä tukena, joka surman jälkeisenä päivänä täytti vasta viisi vuotta. Hänenkin elämänsä muuttui täysin. Tärkeänä tukena surun keskellä on ollut äidin äiti, jonka kanssa on kuljettu yhteistä matkaa.

Tuki ensiarvoisen tärkeää

Käytännön asioiden hoitaminen – oikeudenkäynti, perunkirjoitus, veljen sijoitus – kesti lähes pari vuotta. Asian käsittelemiseen ja henkiseen toipumiseen Heidi sai ulkopuolista apua.

– Hyvin pitkään yritin vain suoriutua, hoitaa kodin ja lapsen sekä käydä töissä, mutta eihän siitä tullut mitään. Lopulta esimies huomasi tilanteeni ja varasi ajan työterveyteen. Jäin pitkälle sairauslomalle ja pääsin psykoterapiaan. Kahdeksan kuukauden suunnitelmaan kuului myös asteittainen töihin paluu. Se oli iso asia minulle.

Kriisikeskuksen tuki oli Heidille ensiarvoisen tärkeää, samoin ystävät, jotka pitivät kiinni arjessa. Vuosi tapahtuneen jälkeen Heidi meni mukaan rikoksen uhrina läheisensä menettäneiden vertaisryhmään.

– Siellä sain huomata, etten ollutkaan yksin, ja pystyin puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä.

Apua vertaisryhmästä

Suru nousee yhä pintaan aika-ajoin, mutta muuten elämä on mallillaan.

– Opiskelen, käyn töissä ja elän normaalia arkea. En enää ryve surussa.

Hyvät kokemukset vertaisryhmästä saivat Heidin innostumaan vertaisohjaajan tehtävästä.

– Tuntuu siltä, että elämä on vain päättänyt asioita puolestani. Haluan auttaa muita. Koen sen sydämen asiaksi. Tiedän itse, kuinka vaikeaa on pyytää apua ja sanoa, ettei enää jaksa. Vertaistuen merkitys on valtava. Siellä muut ymmärtävät sinua ilman sanojakin, Heidi sanoo.

Vertaisryhmä auttaa elämässä eteenpäin

Läheisen menettäminen henkirikoksen uhrina on aina traumaattinen kokemus, josta on vaikea selvitä yksin eteenpäin. Huoma – Henkirikoksen uhrien läheiset ry tarjoaa vertaistukea.

– Tavoitteena on, että läheisensä menettänyt löytäisi voimavaroja, joiden varassa jaksaa jatkaa eteenpäin, ja suru loksahtaisi sellaiseksi osaksi elämää, ettei se vaikuta toimintakykyyn, kertoo Huoma ry:n kriisi- ja vapaaehtoistyön koordinaattori Terhi Kantanen.

Apua on saatavilla muun muassa paikallisten vertaistukiryhmien kautta. Jyväskylässä henkirikoksessa läheisensä menettäneiden vertaistukiryhmä kokoontui ensimmäisen kerran viime keväänä. Kokemukset olivat yksinomaan myönteisiä.

– Vertaistuen merkitys koettiin erittäin tärkeäksi juuri siksi, että kokemukset ja tunteet olivat ryhmäläisillä hyvin samanlaisia, ja asioista oli mahdollista puhua suoraan, Rikosuhripäivystyksen toiminnanohjaaja Sari Solismaa toteaa.

Uusi vertaistukiryhmä on tarkoitus käynnistää vielä tämän kevään aikana, mikäli ryhmä saadaan kokoon. Vertaistukiryhmään voi tulla, kun omasta menetyksestä on kulunut vähintään noin vuosi.

– Omaa menetystä on hyvä jollakin tavalla käsitellä ennen ryhmään mukaan tuloa, jotta pystyy ja jaksaa ottaa vastaan myös toisten kokemukset, Solismaa tähdentää.

Toipuminen äkillisestä ja traumaattisesta menetyksestä on aina yksilöllistä. Vertaistukiryhmään voi tulla mukaan, vaikka menetyksestä olisi kulunut useampi vuosi. Tavoitteena on, että jokainen tulisi nähdyksi ja kuulluksi omassa surussaan.

– Ryhmän jäsenenä oleminen ei vaadi mitään. Siellä ei tarvitse osata puhua ja keskustella, vaan mukana voi olla vain kuuntelemassa, jos se tuntuu hyvältä. Jokaisella on oma tärkeä paikkansa ryhmässä, Solismaa korostaa.

Tiesitkö?

Vertaistukiryhmä henkirikoksessa läheisensä menettäneille

• Paikkana Kriisikeskus Mobile, Asemakatu 2, Jyväskylä.
• Ryhmään voi tulla, kun menetyksestä on kulunut vähintään vuosi.
• Suljettu ryhmä kokoontuu kevään 2018 aikana seitsemän kertaa
  sekä kerran syksyllä.
• Ennen ryhmän aloitusta henkilökohtainen tapaaminen
  ryhmäohjaajan kanssa.
• Lisätietoja ja ilmoittautuminen sari.solismaa@jkl.fi tai p. 014 266 7150.

Artikkeli Omaisten elinkautinen julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.