Kirjastoauto tarjoaa napakassa muodossa kaikki kirjaston parhaat puolet. Kirjavalikoima on sopivan suppea, jotta lukemisen suhteen ahne asiakas välttyy ähkyltä ja valinta on helppoa. Siellä on ystävällinen henkilökunta, joka kuulee hennoimmatkin kirjatoiveet seuraavaa viikkoa varten. Lisäksi se on oiva kohtaamispaikka pimeänäkin vuodenaikana, kun naapureihin törmää muutoin harvakseltaan. Erityisen mukava on loppuhuipennus. Se, kun kirjastoauto lähtee pysäkiltään, ajaa ohi ja me vilkutamme toisillemme.

Olen iloinen siitä, että minunkin verorahoillani mahdollistetaan tällainen herkku. Maksan mielelläni myös terveyskeskuksen lääkärille pääsystä. Siitä lääkäristä, joka on tullut vuosien mittaan niin tutuksi, että turhaan johdatteluun ei tarvitse haaskata aikaa. Maksan enemmän kuin mielelläni siitä, että lapset saavat käydä koulua, opettajat ovat ammattilaisia ja erityislapsen koulukyytikin toimii.

Nyt odotan, että Jyväsjärven jäälle saadaan hiihtoladut ja luistinrata. En epäröi olla kustantamassa niitä. Iloitsen Rantaraitista, Kävelykadun valoista, poliisin valvovasta silmästä ja auratuista teistä. Olen iloinen veronmaksaja.

Verorahoista kannetaan siivu myös kirkon työlle. Onneksi kannetaan. Ilman sitä monen yksinäisen joulu olisi nykyistäkin yksinäisempi, monen joulupöytä nykyistäkin karumpi ja moni lahjasäkki nykyistäkin tyhjempi. Jyväskylän seurakunta tekee tänäkin jouluna yhteistyötä muun muassa Pelastusarmeijan ja Katulähetyksen kanssa, jotta yhä useamman joulu olisi hyvä. Tai edes kohtuullinen. Kelvollinen. Lämmin. Olen iloinen veronmaksaja, koska tiedän, että maksamillani rahoilla saa vastinetta moni muukin.

Veronmaksu oli syynä muinoin erään Nasaretista lähteneen pariskunnankin matkaan. Ja niillä jäljillä ollaan. Me kaikki iloiset veronmaksajat. Yhteisellä asialla.

Rauhallista joulua.

Henki&elämä-lehden pääkirjoitus 16.12.2016

Artikkeli Yhteistä herkkua julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.