Millainen vene sinulla on?
Se on vanha ja minulle arvokas, koska ihan samanlaista ei ole toista. Voisin sanoa, että sillä on sielu. Merkki on Lovene 32 ja nimi on Rebecca. Siihen mahtuu isompikin porukka. Ostin veneen helmikuussa 2024 eli nyt on vasta toinen kesä sen kanssa. Kaupan jälkeen mietin pari viikkoa, että mitähän tuli tehtyä, mutta olen ollut tyytyväinen hankintaani.
Olen kunnostanut venettäni paljon. Suurin urakka oli päivittää puiset kaiteet ja kansirakenteet uusiin ruostumattomasta teräksestä valmistettuihin. Hio­mista ja maalaamista on riittänyt. Viime talvena verhoilin ystäväni avustuksella uuteen kuosiin kaikki penkit, patjat, selkänojat ja verhot.

Miten sinusta tuli veneilijä?
Olen kotoisin Saarijärveltä ja tottunut liikkumaan vesillä kalastamassa ja muutenkin. Muutin seitsemän vuotta sitten Jyväskylään Päijänteen äärelle. Kun talvella hiihtelin järven selällä ja kesällä tutkin rantoja, heräsi ajatus, että haluan tutkia järveä enemmän omalla retkiveneellä, jossa voi asua.  

Missä veneilet?
Ajelen Päijänteellä. Viime kesänä kävin kerran Keiteleellä. Viihdyn vesillä parikin viikkoa. Hieno paikka on esimerkiksi Mämminiemi Toivakassa. Se on Jyväskylän kaupungin virkistysalue, mutta moni jyväskyläläinen ei vaikuta tietävän paikkaa. Siellä on sauna, nuotiopaikat, uimaranta ja veneranta. Tänä kesänä on tarkoitus mennä tutustumaan Etelä-Päijänteen saariin.

Kyllästytkö joskus veneilyyn?
En kyllästy helposti. Jos en halua liikkua, olen laiturissa. Se on vähän kuin olisin kesämökissä. Syksyllä on pientä painetta, kun tietää että kohta vene pitää nostaa ylös ja viedä talvitelakalle. Mutta se homma kuuluu tähän lajiin.

Mitä vaaroja näet veneilyssä?
Veneessä on monta paikkaa, jossa voi kompastua, joten pitää liikkua varovaisesti. Jos ei osaa uida, on hukkumisen vaara. Vaaroja on, mutta ne ovat vältettävissä, joten ei kannata pelätä. Voimakkaassa tuulessa rantautuminen voi olla vaarallista ainakin kalustolle.

Millaista väkeä veneilijät ovat?
He ovat hyvin yhteisöllistä ja avuliasta porukkaa. Meininki on rentoa eikä titteleitä käytetä. Veneilyä saatetaan pitää elitistisenä harrastuksena, mutta kokemukseni mukaan suurin osa porukasta on ihan tavallisia. Monet ovat perheellisiä ja viettävät kesää veneillen lastensa kanssa.

Onko veneily kallista?
Onhan siinä kuluja: polttoaine, satamapaikka, talvisäilytys, vesille laskut ja vesiltä nostot, huollot ja remontit. Minä säästän paljon, kun huollan ja remontoin itse ja veneeni kuluttaa polttoainetta maltillisesti. Säynätsatama hyvä paikka veneen talvisäilytykseen.

Millainen satama Lutakko on?
Upea, siisti ja rauhallinen tukikohta keskellä kaupunkia. Se sopii hyvin vastapainoksi luonnossa veneilemiselle. On kiva, että jyväskyläläiset tykkäävät hengailla täällä.

Artikkeli Mies ja sielukas vene julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Pohjatyöt on jo tehty. Veneen pohja on harjattu kovalla harjalla puhtaaksi, ja lopputulos on kuin hiekkapaperin jäljiltä. Veneen vierellä on purkkeja ja purnukoita. Yhdessä astiassa odottelee valmiina itse tehty sekoitus, joka koostuu venetervasta ja siihen sopivassa suhteessa lisätystä pellavaöljystä. Joskus Mononen lisää joukkoon vielä tärpättiä, mutta ei läheskään aina.

– Ja sitten ei muuta kuin tervaamaan, Mononen toteaa innokkaana.

Sivustaseuraajalle näyttää siltä, että tervassa kastettua pensseliä ei halutakaan heiluttaa liian kiireisin vedoin. Nyt on aikaa nauttia tervan tuoksusta ja ympäröivästä luonnosta täysin siemauksin.

– Sillä hetkellä on niin hyvä olo – se tuoksu ja kaikki muu. Oikeastaan sitä ei ajattele paljon mitään, nauttii vaan.

Tervan mystinen tuoksu

Miksi terva on yksi kevään ykköstuoksuista? Voisiko selitys löytyä lapsuuden muistoista tai vanhoista ajoista ja sen nostalgiasta.

Tervan tuoksu on Monoselle tuttu jo lapsuudesta. Isä oli veneenrakentaja, ja hän kysyi poikansa jatkosuunnitelmia tämän päättäessä kansakoulun. Vaihtoehtona isä tarjosi joko koulunkäynnin jatkamista tai sitten siirtymistä neljätoistavuotiaana veneenrakentajaksi. Päätös oli helppo, poika valitsi veneenrakentamisen, eikä ole valintaansa katunut.

Myös muut veljet olivat mukana ammattimaisessa veneenrakentamisessa.  Isän kehittämä tekniikka oli hiottu sellaiseksi, että jokainen pystyi tekemään venettä itsenäisesti. Tahti oli kaikilla kaksi ja puoli venettä viikossa. Mononen laskee tehneensä kahdenkymmenviiden vuoden aikana satakunta venettä joka vuosi.

Mutta ehkä tervan tuoksun salaisuus ei siltikään liity menneisiin muistoihin. Mononen kertoo veljensä kävelleen Hauholla kahvilaan tervantuoksuisissa työkamppeissa. Nuorempia tyttöjä oli istunut kahvilan pöydässä, ja he olivat ihmetelleet ohikulkijan mukanaan tuomaa tuoksua.

– Tuo mies tuoksuu hirmu hyvältä, mikähän siinä haisee? Tytöt olivat ihmetelleet tunnistamatta tervan tuoksua”, Mononen havainnollistaa tuoksun mystistä voimaa.

Tuulta ja auringonpaistetta

Monosen pensselöidessä veneen kylkeen alkaa tipahdella jokunen sadepisara. Vaikka pilvet näyttävät uhkaavilta, vedentulo loppuu hetken kuluttua. Joskus Mononen on joutunut kosteuden takia uusimaan koko operaation, mutta nyt näyttää hyvältä.

Maalis- ja huhtikuu ovat yleensä parasta aikaa tervaukselle. Auringonpaiste ja etenkin sopiva tuuli luovat ihanteelliset olosuhteet.
Yleensä Veli Mononen saapuu keväisin tervauspuuhiin yhdessä vaimonsa Arja Ristikiven kanssa, joka on myös kädentaitaja.

Tervauspäivänä puoliso on molempien harmiksi joutunut jättämään homman väliin työvuoronsa takia. Mononen puhuu moneen otteeseen lämmöllä veneen äärellä koetuista yhteisistä hetkistä. Tavallisesti he tervaavat venettä kaikessa rauhassa ja juovat välillä termospullosta vaimon keittämät kahvit. Luonnon keskellä he ehtivät myös pohtia asioiden merkityksiä.

– Kyllä täällä aina tuntee itsensä hyvin pieneksi, sitä on vain yksi osa isoa kokonaisuutta. Olen kiitollinen, että saan olla täällä terveenä tervaamassa ja nauttia kaikesta tästä, Mononen sanoittaa kokemaansa.

Hetken mielijohteesta

Hämmästyttävää kyllä, vaikka pariskunta pitää kovasti veneilystä ja soutamisesta, vene ei ole kesäaikaan kovinkaan ahkerassa käytössä.  Toki aina, kun tilaisuus sallii, he ottavat eväät mukaansa ja soutavat yhdessä jonnekin Päijänteelle.

Retkeily ja luonnossa liikkuminen sekä kaikenlainen vapaa-ajan matkailu yhdistävät paria. Niin myös hetken mielijohteesta tehdyt yllättävät lähdöt. Siihen riittää syyksi, kun toinen myöhään illalla televisionkatselun lomassa tuumaa, että lähdetäänkö käymään jossakin kahvilla. Niinkin on käynyt, että he ovat kesäaikaan löytäneet itsensä aamuyöstä kahvilta Mikkelin torilta.

– Ajettiin kiireellä takaisin Jyväskylään, jotta Arja ehtisi aamuksi töihin. Olemme tuumineet, että millähän meidät on rokotettu, kun meistä on aina kiva lähteä reissaamaan.

Artikkeli Mononen ja tervan tuoksun ihmeellinen salaisuus julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.