Pääsiäisen juhla on jälleen ympärillämme. Lasten parissa työskennellessä pääsiäinen on värikäs juhla, jotain, mikä aloittaa kevään. Yhdessä hämmästelemme hiljaisen viikon tapahtumia, ja kerromme ilosanomaa, jonka naiset enkeleiltä tyhjällä haudalla kuulivat.

Pääsiäisen tapahtumat kutsuvat meitä rikkinäisyydessämme parannettaviksi. Sydän on monin eri tavoin ruhjeilla, murtuneena ja särkynyt. Pääsiäinen antaa mahdollisuuden tuoda sydämemme kuunneltavaksi ja hoidettavaksi. Pääsiäisen kertomuksen äärelle pysähtyminen kysyy minulta, luotanko todella siihen, että Jumala kuuntelee, luotanko kipuni hänen käsiinsä. Jeesuksen vaiheet pääsiäisenä ovat Jumalan osoitus siitä, että myös minun sydämeni kamppailut, kivut ja surut on kannettu. Minulla on väliä. Hän näkee minut. Se on kokemus, josta haluan kertoa. Pääsiäisen sanoma heijastuu ilon kirkkaina väreinä ympärillämme ympäri vuoden. Armo hoivaa sydäntä. Pääsiäisaamun ilo on täynnä valoa ja kevään kirkkaita värejä riippumatta vuodenajan hetkestä, jolloin juhla koittaa.

Artikkeli Pääsiäisensydänlääkkeet julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

20-vuotiaan Anne Peranderin piti käydä vain yhden kerran tuuraamassa Lohtajan seurakunnan päiväkerhossa, mutta sille tielle hän jäi 44 vuodeksi.
– Minut oli kutsuttu tähän työhön. Tämä on ollut juuri sitä työtä, jota olen tykännyt tehdä, sanoo lokakuussa eläkkeelle jäävä lastenohjaaja tunnetta äänessään.
Kun Lohtajan seurakunnan silloinen lastenohjaaja Marja-Liisa Herlevi kysyi Annea tuuraamaan, hän muistaa kysyneensä Mitä siellä tehdään? Kun luvassa oli laulua, leikkiä, piirtämistä ja askartelua lasten kanssa sekä Raamatun kertomuksia, lähti Anne lastenohjaaja Kaarina Pollarin pariksi päiväkerhoa pitämään.
– Päiväkerhovetäjiä oli alussa useita, eri kylillä omansa. Kaarinan kanssa hoidimme Marinkaisten ja Karhin kerhot ja myöhemmin kävimme vetämässä kerhoja muillakin kylillä, Anne muistelee.

”Teen maailman tärkeintä työtä
kun saan olla lasten kanssa.”

Anne Perander

Anne Perander ja Oili Ijäs ovat olleet työkavereita vuodesta 1983 lähtien. Siitä lähtien kun Oili Erkkilä valittiin Lohtajan seurakunnan kasvatustyöhön – suoraan koulun penkiltä.
– Minut valittiin tehtävään Oili Erkkilänä, mutta aloitin Oili Ijäksenä, koska Järvenpään silloisesta Luther-opistosta nuorisotyönohjaajaksi valmistumista seuraavana päivänä menin Riston kanssa naimisiin, Oili muistelee.
Hän ei suinkaan suunnitellut jäävänsä kotiseurakuntaan töihin, mutta toisin kävi.
– Ajattelin, että katsotaan, haen sitten myöhemmin muualle töihin tai opiskelemaan, vaikka äidinkielen opettajaksi.

Alkuun Anne teki lastenohjaajan töitä osa-aikaisesti, kävi aamu- ja iltanavettojen välissä pitämässä päiväkerhoja.
– Vilkkaimpina vuosina isompien lasten päiväkerhoja oli joka kylällä kaksi kertaa viikossa, pienemmille kerran viikossa. Lisäksi oli perhekerho kerran viikkoon muualla paitsi Väli-Viirteellä, Anne muistaa.
Enimmillään – tai parhaimmillaan – Lohtajan seurakunnan päiväkerhoissa kävi toistasataa lasta. Lisäksi Anne ja Oili vetivät kunnan työntekijän kanssa esikouluryhmää sekä – vanhempien pyynnöstä – yhtenä vuonna aamukerhoja koululaisille.
– Yhteen aikaan myös perhepäivähoidossa olevat lapset kävivät ohjaajiensa kanssa seurakunnan kerhossa  –  viisi hoitajaa ja 20 lasta  – kaikkien muiden kerholaisten lisäksi, niin olihan siinä Marinkaisten rukoushuoneellakin tuolit vähissä.
– Enimmillään oli 63 osallistujaa seurakunnan perhekerhossa. 1990-luvulla piti miettiä, miten saadaan tila riittämään. Kerhoissa kun tarvitaan istumapaikan lisäksi kaikille askartelu- ja leikkitilaa.
– Saatoimme hyvin tietää kaikkien kylän lasten nimet. Oli mukavaa nähdä varhaisnuoriso- ja nuorisotyössä niitä perhe- ja päiväkerhoissa tapaamiani lapsia, joista oli kasvanut seurakuntanuoria, Oili Ijäs muistelee.

Kyllähän me nyt legendaarinen kirkko-Anne tunnetaan, oli lohtajalaisten rippikouluikäisten vastaus kanta-Kokkolassa asuvalle Annen samanikäiselle siskontytölle.
Voi perustellusti sanoa, että Anne ja Oili ovat kasvattaneet lähes kaikkia lohtajalaislapsia 1980-luvulta tähän päivään.
Naisten työuran alkuaikoina perhekerhoissa käyneet lapset ovat kasvaneet jo aikuisiksi ja tuoneet omat lapsensa ja lapsenlapsensakin Annen kerhoihin ja edelleen kouluikäisinä ja rippikoululaisina Oilin leireille.
– Olen tykännyt työstäni ja pitänyt sitä hyvin arvokkaana. Saan olla onnellinen, että olen saanut syntymään suhteen seurakunnan varhaiskasvatuksen piirissä kasvaneisiin lapsiin – vaikka moni kysyi minulta alkuun, että Et kai sinä lastenohjaajaksi jää?, Anne muistelee.
– Ihmisten kohtaaminen ja pienellä paikkakunnalla perheiden ja koulun kanssa tehty yhteistyö on ollut tärkeää. Olen saanut käyttää lahjojani – niin paljon kuin sielu sietää – kun olen saanut pitää työssäni evankeliumia esillä monin tavoin lasten ja nuorten parissa, Oili Ijäs lisää.

”Kaikkien lasten tulisi saada tietää,
että on olemassa joku, joka kantaa
heitä kämmenellään, myös lapsen Isää ja Äitiä.”

Anne Perander

Työkalut ja -tavat ovat vuosien saatossa muuttuneet, ja lapset vaihtuneet.
– Lasten pitkäjänteisyys ja keskittyminen on kaventunut, elämä on muuttunut lyhyempisykliseksi, mutta Raamatun kertomukset säilyvät ja pysyvät samana, Oili Ijäs summaa.
Naiset näkevät harmillisena sen kehityksen, miten kristinuskon opetus koulussa ja kunnan varhaiskasvatuksessa on vähentynyt.
– Kaikkien lasten tulisi saada tietää, että on olemassa joku, joka kantaa heitä kämmenellään, ja myös lapsen Isää ja Äitiä, Anne sanoo.
Kasvattajat toivoisivat yhteyden seurakuntaan jatkuvan sukupolvilta toisille.
– Aiemmin rippikoulussa kävi lähes sata prosenttia ikäluokasta, nykyisin Etelä-Suomen seurakunnissa tuo luku on vain 42 prosenttia. Kun 10–15 vuotta sitten kysyi koulun aamunavauksessa, kuinka moni on käynyt pyhäkoulussa, perhekerhossa tai seurakunnan leireillä, niin suuri osa nosti kättään. Jos ei ole tietämystä kristinuskosta, ei ole pohjaa, jolle rakentaa, Oili Ijäs tiivistää.

Raamatun kertomukset heräävät eloon

Oili Ijäs jäi eläkkeelle vuosi sitten lokakuussa. Anne Peranderin eläkepäivät alkavat juosta lokakuun ensimmäisestä päivästä lähtien, jolloin tulee kuluneeksi tasan 44 vuotta siitä, kun hän aloitti työt Lohtajan seurakunnassa. Oilin vuodet saman työnantajan palveluksessa hipovat myös neljääkymmentä.
Naisten työrupeamaan mahtuu viisi kirkkoherraa, tuhansia tutuksi tulleita lohtajalaislapsia ja -nuoria sekä lukemattomia työtunteja.

”Me kierrätimme ja hyödynsimme käytettyä tavaraa
jo ennen kuin koko kierrätys-sanaa käytettiin.”

Anne Perander

Ikimuistoisimpia kohokohtia molempien uralla ovat olleet Lohtajan seurakunnan tuvat täyteen vetäneet  pääsiäisnäytelmät, joihin Anne ja  kerhojen lapset tekivät lavasteita. Oili käsikirjoitti pääsiäisnäytelmiä ja -vaelluksia tai muokkasi näytelmätekstin valmiista käsikirjoituksesta. Hän myös ohjasi, ja rooleissa nähtiin työntekijöitä ja vapaaehtoisia.

– Avointen esitysten lisäksi oli useita esityksiä koululaisryhmille ja alle kouluikäisille. Joskus esityspaikkana oli kirkko ja sen ympäristö, jolloin kyliltä järjestettiin kyydit. Joskus esityksiä vietiin kirkosta kyläkouluille ja vanhusten laitoksiin, Oili muistelee.
Korona-aikana näytelmät videoitiin – osaavia kuvaajia, editoijia ja äänittäjiä löytyi vapaaehtoisista.
Niinä vuosina kun lapsia oli paljon, päiväkerhojen joulujuhlia pidettiin joka kylällä – niin Ala-Viirteellä, Väli-Viirteellä, Karhissa ja Marinkaisissa kuin kirkonkylälläkin.
– Ne olivat sellaisia yhteisponnistuksia, veivät paljon aikaa, mutta ovat jääneet tärkeinä mieleen.

Kun naiset aloittivat työt Lohtajan seurakunnassa, Anne lokakuussa 1979 ja Oili kesäkuussa 1983, oli kirkkoherrana Mikko Himanka.
– Hän oli edelläkävijä ja esikuvani. Lohtajan seurakunnan kasvatustyössä toimintaa väritettiin jo tuolloin draamalla, kun erilaista luovaa ilmaisua ei kovin yleisesti muualla seurakunnissa käytetty, Oili kertoo.
Raamattuopetus on säilynyt naisten mukaan vahvana Lohtajan seurakunnan kasvatustyössä Mikko Himangan ajoista lähtien.
– Monesti myös kirkkoherra Tuomo Jukkola toi matkoiltaan erilaista tavaraa rekvisiitaksi näytelmiin ja askarreltavaksi kerhoihin. Me kierrätimme ja hyödynsimme käytettyä tavaraa jo ennen kuin koko kierrätys-sanaa käytettiin, Anne muistelee.
– Tavaraa oli aina tulossa ja menossa, varastoon ja sieltä kerhoihin askarreltavaksi. Sitä alkoi katsella ympärilleen ja huomasi miettivänsä, että Tuostahan voisi tulla hyvä seimi, tai tuosta saisi tehtyä Jerusalemin muurit, Anne muistelee.

Artikkeli Koko kylän kasvattajat julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Varhaiskasvatuskerhossa asioihin tutustutaan yhdessä tutun ohjaajan kanssa muun muassa osallistuen, ihmetellen, tutkien, liikkuen, keskustellen ja leikkien. Leikki on lapselle ominaisin tapa oppia. Sen avulla lapsi käsittelee elämäänsä kuuluvia asioita, tapahtumia ja tunteita, sekä kehittää uusia taitoja.

Seinäjoen seurakunnan päiväkerhot on tarkoitettu 3–5-vuotiaille lapsille, eli vuonna 2019–2021 syntyneille, taaperokerhot kaksi vuotta täyttäneille. Kerhokausi alkaa aina syksyllä ja hakeminen koko vuoden toimintaan tapahtuu keväällä.

Ryhmät kokoontuvat 1–2 kertaa viikossa 2–3 tuntia kerrallaan. Varhaiskasvatuskerho on maksuton, kun toinen vanhemmista kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon. Muutoin maksu on 30 €/syyskausi ja 30 €/kevätkausi. Kerhot alkavat viikolla 33.

Seurakunnan kaikissa varhaiskasvatuskerhoissa liikutaan paljon, sekä ulkona, että sisällä. Seinäjoen seurakuntalla on käytössään Liikkuva seurakunta -toimintamalli.

Tervetuloa varhaiskasvatuskerhoon!

Kun lapsen maailma alkaa avartua kodin ulkopuolelle, ovat Seinäjoen seurakunnan varhaiskasvatuskerhot turvallinen vaihtoehto tälle tärkeälle ensiaskeleelle. Varhaiskasvatuskerhot toimivat seurakunnan tiloissa ympäri kaupunkia. Tutustu juuri teidän kotikerhoonne ja tee ilmoittautuminen osoitteessa: seinajoenseurakunta.fi/paivakerho

Artikkeli Leikin ja liikunnan riemua julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kirkkorytmis on varhaiskasvatuksen uusi toiminnan muoto. Se on ohjattua musiikillista toimintaa, joka on tarkoitettu koko perheelle.

– Mukaan mahtuu noin kahdeksan perhettä ja sinne ilmoittaudutaan seitsemäksi viikoksi kerrallaan. Vuoden aikana Kirkkorytmisten aloituksia tulee olemaan neljä vuodessa, eli kaksi syksyllä ja kaksi keväällä, joista jokaisella periodilla on oma teemansa.

Viimeisellä kerralla järjestetään kaikille avoin jumalanpalvelus eli Rytmiskirkko, jonka tekemiseen osallistujat pääsevät osallistumaan matkan aikana.

Kiireetöntä läsnäoloa

Kirkkorytmis vahvistaa parhaimmillaan lasten ja aikuisten kiireetöntä yhdessä olemista ja perheen kristillistä kasvatusta sekä tukee lasten musiikillista kehittymistä leikin kautta.

Kirkko voi olla ympäristönä rauhoittava, innostava ja jopa jännittävä, sillä soittimet soivat usein eri lailla suuressa kirkkosalissa. Rytmiksen jälkeen perheet voivat jäädä vapaasti tutustumaan kirkkoon ja muihin osallistujiin.

Artikkeli Kirkkorytmiksestä yhdessä tekemisen iloa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Sosiaalinen media on pullollaan leikkimielisiä testejä, joilla voit testata millainen jouluihminen sinä olet. Sopiiko sinulle perinteinen sukulaisjoulu, viihdytkö reissussa vai haluatko viettää joulun omalla kotisohvalla jouluelokuvia katsellen? Maistuuko sinulle kenties paremmin juusto- vai taatelikakku?

Joulun paineet hiipivät tonttujoukkojen ja enkeliparvien mukana huomaamatta mieliimme. Vanha ystäväni – hyvä paha joulustressi. Ihailen heitä, jotka eivät tiedä siitä mitään.

Kun meidän nuori perheemme vuosia sitten alkoi viettää omia jouluja, olivat joulunpyhät aikamoinen sillisalaatti monine perinteineen ja odotuksineen. Meille oli tärkeää, että joulupöydässä oli tietyt ruuat, vierailimme sukulaisten luona ja annoimme toisillemme kauniisti käärityt lahjapaketit. Näistä perinteistä meille tuli joulumieli, mutta myös joulustressi. Mieleemme ei tullut keskustella, miksi teimme mitäkin perinnettä.

Joulut ovat erilaisia ja niiden pitääkin olla.

Lapsiperheitä tuntuu edelleen kuormittavan mietintä siitä, missä joulua vietetään. Tunnistan, kuinka tärkeää yhdessäolo rakkaiden kanssa jouluna on – silloinkin kun sukulaisia asuu monella eri paikkakunnalla. Joulu on herkkää aikaa, eikä ihme, sillä se on tärkeä yhdessäolon hetki koko perheelle. Aina yhdessäolo ei kuitenkaan onnistu. Jos perheenjäsenet asuvat eri osoitteissa, joulunvieton suunnittelussa etsitään usein kaikille sopivia kompromisseja. Syntyy helposti paineita ja huonoa omaatuntoa.

Millainen on hyvä joulu tänä vuonna ja mikä teidän perheellenne joulussa on erityistä?

Ehkäpä juuri nyt voisit pysähtyä kysymään itseltäsi, millaisia tuntemuksia lähestyvä joulu sinussa herättää? Millainen on hyvä joulu tänä vuonna ja mikä teidän perheellenne joulussa on erityistä? Vastauksia voit kysyä myös perheen pienimmiltä. Minulle lapset ovat opettaneet läsnä olemista, aitoutta ja rakkauden osoittamista. Rakastava katse sytyttää joulun tähdet lasten ja aikuisten silmissä.

Kun oma lapseni aikoinaan syntyi marraskuun lopussa, kaksivuotias isoveli lauloi tuona jouluna innokkaana teeman mukaisesti ”Tulkaa kaikki nyt laulamaan, on poika syntynyt maailmaan”. Seurakunnassakin juhlimme Jeesus-lapsen syntymää. Kristillinen perusta antaa joululle syvän merkityksen. Vaatimattomissa oloissa syntyi Vapahtaja ja siksi joulu on toivon juhla.

Yhtä oikeaa tapaa joulun viettoon ei ole, vaan oikea joulu on juuri oman näköisenne.

Tekemättä sosiaalisen median testiä tiedän edelleen olevani joulustressi-ihminen. Kun vuosirenkaita on tullut lisää, olen kuitenkin pyrkinyt kohti vähempää suorittamista. Olen myös taatelikakkuihminen. Yksi taatelikakku jouluna pitää olla – vaikka sitä ei kukaan söisikään. Yhtä oikeaa tapaa joulun viettoon ei ole, vaan oikea joulu on juuri oman näköisenne. Toivotan siunausta sinun ja perheesi joulun aikaan. Pidetään toisistamme huolta.

Hilkka Kuortti                                                                                                               Varhaiskasvatuksen johtaja                                                                                                   Seinäjoen seurakunta                                                                                           

Lue Hilkan vinkit rentoon jouluun

• Keskustele lasten kanssa, mikä heille on joulussa tärkeää.
• Jos jokin perinne tuottaa vain harmia, sen voi aina muuttaa. Joulut ovat erilaisia ja niiden pitääkin olla.
• Pysähdy ja nauti kiireettömyydestä.

Artikkeli Millainen on oikea joulu? julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Paikallisen Vasun valmisteluun osallistuva Kouvolan seurakunnan varhaiskasvatuksen johtaja Hilkka Kuortti pitää hyvänä asiakirjan tarjoamia yhteistyömahdollisuuksia seurakunnille.

– Suunnitelma korostaa positiivista uskonnonvapautta. Sitouttamaton katsomuskasvatus tarkoittaa, ettei yhtä totuutta tai aatesuuntaa opeteta ainoana oikeana totuutena. Lapsella on oikeus katsomukseen. Siihen kuuluvat uskonnot, katsomukset ja uskonnottomuus.

– Perheen omat katsomukset saavat näkyä varhaiskasvatuksessa. Teemat nousevat arjen ja juhlan ympäriltä. Perheet voivat olla rohkeasti vaikuttamassa ja esittämässä toiveita esimerkiksi kertomalla, mikä merkitys juhlapäivillä on ja miten niitä vietetään.

Kouvolan kaupungin varhaiskasvatuspäällikkö Helena Kuusisto selventää omalta puoleltaan julkisen varhaiskasvatuksen roolia:

– Tehtävämme on huolehtia, että lastentarhanopettajat, lastenhoitajat ja perhepäivähoitajat toimivat niin, että lapsi saa varhaiskasvatuslain ja -perusteiden sekä uskonnonvapauslain mukaisen katsomuskasvatuksen. Lapsen uskonnolliseen asemaan liittyvistä valinnoista vastaavat vanhemmat. Kirkon tehtävä on järjestää esimerkiksi pyhäkouluja omissa tiloissaan. Entisessä mallissa uskontoa ja hartautta harjoitettiin päiväkotien tiloissa.

Toisaalta Kuortti muistuttaa, että päiväkodeissa tullaan pitämään esillä lapsiryhmässä esiintyviä uskontoja ja katsomuksia. Eli näkökulma on positiivinen uskonnonvapaus (vapaus uskoa, harjoittaa uskontoa ja kuulua uskonnolliseen yhteisöön).

– Kouvolassa yhteistyötä on tehty pitkään ja katsomuskasvatusta pohdittu yhdessä. Seurakunnat ovat kumppanuuden ohella myös yksi oppimisympäristö lapsiryhmille.

Ketään lasta ei uskonnollisen taustan perusteella haluta sulkea pois ryhmistä. Käsittely ei tapahdu oppituntimaisesti vaan esimerkiksi arjen tilanteiden esiin nostamina.

Lasten kysymykset pulpahtavat esiin spontaanisti vaikka puettaessa tai syliin otettaessa

Päiväkodit tarvitsevat Kuusiston mukaan jatkossa seurakuntaa mentorina. Kirkkohallitus on laatinut työskentelyn apuvälineiksi neljä sisältökoria.

Yleissivistävässä korissa aiheena voivat olla esimerkiksi kirkkorakennukset, hautausmaat tai kirkkovuosi. Perinteiset juhlat -korissa tavoitteena on yhteisöllisyys ja kunnioittavan läsnäolon periaate.  Seurakunnan edustaja voi olla kutsuvieras, joka kertoo vuoden kiertoon liittyvistä juhlatraditioista. Yksittäisen virren laulamiselle ei ole estettä.

Kolmas kori Uskonnolliset tilaisuudet on uskonnon harjoittamista. Kyseessä voi olla retki pääsiäiskirkkoon, kouluun lähtevien siunaaminen, seurakunnan näytelmähetki tai kevät- ja adventtikirkot. Koteja informoidaan käynnistä hyvissä ajoin, ja huoltaja ilmoittaa osallistumisesta. Neljäs kori Kasvun ja hyvinvoinnin tuki käsittelee suunnitelmien mukaisesti yhteisölähtöistä ja tasavertaista kumppanuutta uskontojen ja katsomusten kirjoa kunnioittaen. Esimerkkinä retket ja kriisiyhteistyö.

Kuusisto pitää tarinoiden ja kertomuksien – mukaan lukien Raamatun kertomukset – esillä pitämistä päiväkodissa hyvänä asiana. Tarinoista ja kerronnasta syntyy pohdintaa. Kasvuyhteisö ei voi olla tyhjä. Jouluna tontut, seimet ja enkelit kuuluvat omaan kulttuuripohjaamme.

Jos lapsi on tottunut kotona ruoka- ja iltarukouksiin, ne sallitaan päiväkodissakin. Asioita katsotaan ”kaikkien näkökulmasta” eli yksi lapsi ei määritä koko ryhmän tekemisiä. Lasten kysymykset pulpahtavat esiin spontaanisti vaikka puettaessa tai syliin otettaessa. Niihin, esimerkiksi kuolemaan ja enkeleihin, on silloin vastattava.

Kuortti pitää tärkeänä yhteiskunnan katsomuskasvatuksen ja seurakunnan kristillisen kasvatuksen välisen eron näkemistä. Edellisellä on yleissivistävä tehtävä. Kristillinen kasvatus puolestaan tukee uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan. Seurakunnan toiminta antaa mahdollisuuden Pyhän kokemiseen ja yhteiseen ihmettelyyn hengellisten laulujen, rukousten ja Raamatun kertomusten muodossa.

Artikkelikuva: Anjalankosken seurakunnan, koulujen ja päiväkotien perinteisiin on vuosien ajan kuulunut kohtaaminen joulu- ja pääsiäisnäytelmien äärellä. Tässä eläydytään kärsimysviikon tapahtumiin Anjalan historiallisessa kirkkomiljöössä.

Artikkeli Seurakunta julkisen varhaiskasvatuksen kumppaniksi julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.