Peräseinäjoen kappeliseurakunnan diakoniatyöntekijä Tarja Niemi ei voi tarpeeksi korostaa vapaaehtoisten merkitystä.

– Tänä vuonna mukana on parisenkymmentä vapaaehtoista. Tapahtumaa ei olisi, ellei vapaaehtoisia olisi mukana, Niemi toteaa.

Talkoolainen Anja Haapamäki aloittaa munkkitaikinan teon myyjäispäivänä aamukuudelta. Pian keittiön täyttää iloinen puheensorina.

– Meillä puhutaan ja nauretaan paljon leipomisen lomassa, Haapamäki sanoo.
Munkkeja leivotaan tänäkin vuonna noin 1 500 kappaletta. Simaa tehdään noin 150 litraa.

– Kaikki tekevät kauppansa, Haapamäki tietää vanhastaan.
Hän on ollut talkoolaisena mukana myyjäisissä vuosikymmeniä.

Vapun tapahtumalla merkittävä osuus

Vapun sima- ja munkkimyyjäiset tuottavat merkittävän osan Peräseinäjoen kappeliseurakunnankin Yhteisvastuukeräyksen tuotosta. Varoja kerätään myös laskiaistiistain tapahtumassa, lipaskeräyksillä kauppojen edustalla sekä kolehdeilla.

– Kiertävä listakeräys loppui koronan myötä, Niemi harmittelee.
Suomessa kokee kouluväkivaltaa 40 000 nuorta viikoittain. Yhteisvastuukeräyksen tuotto menee tänä vuonna nuorten väkivallan ehkäisyyn.

– Yhteisvastuukeräyksen tuotosta 20 prosenttia jää oman seurakunnan alueelle. Sillä voidaan auttaa avuntarpeessa olevia tässä lähellä, Niemi toteaa.
Niemi on iloinen ja kiitollinen jokaisesta mukaan ilmoittautuneesta vapaaehtoisesta. Vaikka talkoolaisia löytyi hyvin tänäkin vuonna, ovat uudet aina tervetulleita.

– Haluamme, että pitkään jatkunut perinne jatkuisi edelleen ja voisimme tehdä hyvää ja olla mukana auttamassa.

Peräseinäjoen kappeliseurakunnassa autetaan Sima- ja munkkimyyjäisten puitteissa ilolla ja sydämellä.

Seinäjoen seurakunnan vappumyyjäiset

Myydään niin kauan kuin myytävää riittää.

Artikkeli Ilolla ja sydämellä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Missä vaiheessa opintosi ovat?
Tutkinto on opinnäytetyötä vaille valmis, todennäköisesti saan tradenomin paperit ulos syksyllä. Laadin lopputyönäni opiskelijakunnan markkinointistrategian.

Mitä kuuluu vappuperinteisiisi?
Vappuni ovat aina maistuneet munkeilta. Olen myös rutinoitunut laadunvarmistaja vanhempieni valmistaman siman suhteen. Opiskelijavappuihin on normaalioloissa kuulunut ainakin Minna-patsaan lakituksen seuraaminen ja illanvietto kavereiden kanssa. Vappupäivä on sujunut parhaiten piknikillä Harjulla.

Hauskin vappumuistosi?
Vappupiknikit kavereiden kanssa ovat jääneet parhaiten mieleen. Mietimme yhdessä elämää ja nautimme olostamme keväisessä säässä. Menneinä vuosina Harjun rinteet ovat täyttyneet haalareista.

Lakitetaanko Minna tänäkin vuonna?
Kouluni opiskelijakunta JAMKO järjestää opiskelijavapun perinteisesti yhdessä Jyväskylän yliopiston yliopiskelijakunta JYYn kanssa, mutta tällä hetkellä ei kannusteta kerääntymään isolla joukolla yhteen. Minnan lakituksesta tehdään video, joka julkaistaan vapputervehdyksenä JYYn Youtube-kanavalla vappuaattona kello 17.50. Lisäksi innostamme opiskelijoita ripustamaan haalarinsa esille parvekkeelle ja sillä tavalla osallistumaan opiskelijavappuun etäolosuhteissa.

Miten itse vietät vappua tänä vuonna?
Tarkkoja suunnitelmia ei vielä ole, mutta taidan viettää vappua kavereiden kanssa virtuaalisesti.

Miten vappua voi viettää virtuaalisesti?
Keräännymme netin kautta yhteen, juttelemme Discordin kautta ja pelailemme pelejä. Samalla voi maistella simaa ja munkkeja.

Miten opiskelijat ovat jaksaneet koronan keskellä?
Yksinäisyys, motivaation puute ja keskittymisvaikeudet alkavat vaivata jo monia. Etenkin viime syksynä aloittaneet ovat saattaneet jäädä aika yksin. Minullakaan ei ole ollut lähikontaktitunteja kohta vuoteen ja olen tavannut kavereitakin tosi vähän. Tutorit tekevät parhaansa, mutta ryhmähengen muodostuminen on hankalaa etänä. Kaipuu lähiopetukseen on suuri.

Paras vappuherkku?
Tippaleipä on ihan ok, mutta minulle munkki maistuu parhaiten. Varsinkin juuri valmistettu omatekoinen munkki on aivan parasta. Valmistan niitä itsekin oman mummon ohjeilla.

Artikkeli Vappu maistuu etämunkeilta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Aino-patsaan lakitus Kirkkopuistossa oli mielestäni melko vaatimaton tilaisuus varsinkin verrattuna Havis Amanda -perinteeseen Helsingissä. Minna Canth -patsas paljastettiin vuonna 1962, ja siitä idea lähti. Ylioppilaslakki olisi syytä nostaa uuden ja näyttävän taiteellisen monumentin kutreille. Lakitukseen saataisiin juhlavuutta, ja korkeammalta lakki näkyisikin paremmin.

Olitko silloin itse opiskelija?

Kyllä, olin jatko-opiskelija silloisessa Jyväskylän kasvatusopillisessa korkeakoulussa.

Miten veit ajatusta eteenpäin?

Minusta idea oli niin hyvä, että se tuli toteuttaa. Puhuin asiasta opiskelukavereille ja kirjoitin Jylkkärin numeroon 14/1963, että mielestäni lakki kuuluu Minnalle. Samalla kutsuin kaikki mukaan lakittamaan Minna-patsasta seuraavana vappuna.

Mistä lakki hankittiin?

Kävelin Fredriksonin lakkitehtaalle esittämään toiveen kookkaasta ylioppilaslakista. Silloinen johtaja Eero Fredrikson ymmärsi tarpeen, ja sain mukaani varaston suurimman lakin ilman maksua, mutta mukana tuli evästys: ”Älkäähän sitten tapelko!”

Millainen joukko oli mukana ensimmäisessä lakituksessa?

Meitä kerääntyi paikalle kymmenkunta juhlijaa. Mukana oli edustajia ainakin psykologian ja kasvatustieteiden laitoksilta. KTL:n eli Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksen tuleva johtaja, professori Juhani Karvonen, johdatti laitoksen väkeä paikalle.

Millainen tilaisuus ensimmäinen lakitus oli?

Kilpavoimistelijana minä olin ketterin ja kiipesin patsaalle halaamaan Minnaa ja asettelin lakin paikoilleen. Kajautimme yhdessä laulun Eikä me olla veljeksiä. Siitä jatkoimme vapun viettoa kukin tahoillamme. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut hienoa saada kuva muistoksi. Kenellekään ei sattunut kameraa mukaan.

Pidettiinkö puheita?

Melko pienillä puheilla mentiin. Ainakaan virallisia puheita ei ollut. Panostimme laulupuoleen.

Tuliko siitä heti perinne?

Silloin ensimmäisenä vuotena Kirkkopuistossa oli kaksi lakitettua neitosta, koska myös Aino-patsas sai lakin. Eipä se tainnut juhlamieltä häiritä. Tosin Minnan lakki kulkeutui yön aikana Ainolle, ja välillä oli epäselvyyttä, kumman päähän Fredriksonin lahja kuuluu.
Minna sai lakin seuraavana vappuna ja monena vappuna sen jälkeen, mutta itse en ollut silloin lakituksessa mukana. Jossakin vaiheessa alkuperäinen lakki taisi kadota lopullisesti. Olisikin mielenkiintoista tietää mikä sen kohtalo oli.

Miten nykyajan vappu poikkeaa vuosikymmenien takaisesta?

Nykyisin näyttää olevan tapana mennä piknikille Harjulle tai Lounaispuistoon. Meillä ei aikoinaan ollut sellaista tapaa. Lähinnä se oli kävelyä kaupungilla. Sirkat esiintyivät jo silloin Aren aukiolla. Heitä kävimme kuuntelemassa.

Miten vietät vappua, onko sinulla vappuperinteitä?

Nuorempana ja varsinkin opiskeluaikoina vappu oli hyvinkin tärkeä juhla. Nykyisin se menee varsin kevyesti kevään juhlana, jota vietämme yleensä perheen piirissä ilman sen kummempia perinteitä. Vaimolla on nimipäivä vapun aattona, joten meillä nämä juhlat yhdistyvät.

Kuohuviini ja tippaleipä vai sima ja munkki?

Riippuu tietysti seurasta. Vieraille tarjoaisimme varmaan kuohuviiniä. Omasta vappupöydästä ei taida löytyä tippaleipiä eikä munkkejakaan.

Artikkeli Älkäähän tapelko, sanoi Fredrikson julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Vuosien varrelle on mahtunut monenlaisia vappuja. Lumen lisäksi juhlintaa on sävyttänyt joskus vesisade, joskus aurinko ja lämpö. Sääoloista riippumatta vappu on kuitenkin itselleni sen merkki, että kesä on ihan nurkan takana.

Vappu on paitsi opiskelijoiden myös työn juhla. Perinteiset työväenmarssit ovat ajan saatossa kutistuneet, mutta työn juhla on saanut nimensä mukaisen kohtelun – vappu on aiempaa useammalle työpäivä. Kauppojen aukiolon vapauttaminen on tarkoittanut sitä, että työtä tehdään kalenterimerkinnöistä riippumatta.

Ei tarvita kristallipalloa sen ennustamiseen, että pyhäpäivien merkitys yhteiskunnassa haalenee entisestään. Kun yhä kasvavan kansanosan täytyy päästä ostamaan palaa ja sen painiketta myös pitkäperjantaina, vappuna ja itsenäisyyspäivänä, ei kauaa mene siihen, kun ostoksille pääsee vuoden jokaisena päivänä.

Luonteva kysymys sen jälkeen on, mikä enää tekee näistä pyhistä erityisen. Miksi leikitään, että on pyhäpäivä, jos sillä ei ole valtaosalle väestä minkäänlaista merkitystä. Ja kun sillä ei ole merkitystä, joudamme kaikki töihin ja opiskelemaan juhlapyhistä piittaamatta.

Perinteet murtuvat ja muuttuvat. Jotkin niistä sietävätkin uusiutua, mutta joistakin on mukava pitää kiinni. Itse kukin valitsee ne elementit, jotka ovat tärkeitä säilytettäväksi. Mäenlaskusta vappuna ei tullut perinnettä, eikä ajan saatossa kutistunutta ainejärjestöhaalaria enää ole tallessa. Ylioppilaslakin laitan silti päähäni, ja huolehdin siitä, että saatavilla on munkkeja. Ilman niitä vappu ei ole vappu.

Artikkeli Työn juhlaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.