Erityisesti miehiä kiinnostavat autoni apuvälineet, joita he saattavat tulla hyvin läheltä tutkailemaan.

Jyväskyläläistä Tytti Matsista ei kiusattu koulussa, vaikka hän joutui käyttämään vahvoja silmälaseja 8-vuotiaasta lähtien.

– Ainakaan en muista mitään isompaa. En yleensä jää jumiin muiden sanomisiin. Olen aina ollut vahvatahtoinen ja pitänyt puoliani. Onneksi lapseni näyttää perineen tämän ominaisuuden.

Hänen esikouluikäinen lapsensakin käyttää silmälaseja. Näkövamma kulkee suvussa.

– Hyvä puoli on se, että meillä on tietoa, kokemusta ja verkostoja. Suvulta sain mallin, jossa näkövamma ei estä opiskelua ja työntekoa.

Marko Majander on kotikulmillaan Jyväskylän Vaajakoskella monille tuttu kohtelias juttukaveri. Huonoja kokemuksia hän ei muistele mielellään.

– Yleensä kaikki suhtautuvat hyvin. Mutta on niitäkin, jotka eivät suhtaudu myönteisesti kehitysvammaisiin. Esimerkiksi bussissa joku voi laittaa laukkunsa viereiselle penkille, etten tule siihen istumaan. Mielestäni hän voisi ottaa kassin syliinsä, että muut pääsevät istumaan penkille.

– Joskus jotkut sanovat, että painu pois täältä ja ettei Suomessa pitäisi olla kehitysvammaisia. Mielestäni he voisivat suhtautua paremmin. Joskus sanon heille, että saa meitä olla täällä yhtä lailla kuin terveitä.

Maailmalla paljon reissanneen Matsisen mukaan Suomi ei ole mallimaa vammaisten ihmisten näkökulmasta. Hyvä palvelukulttuuri on muualla yleisempää.

– Suomessa saa apua, kun pyytää. Muualla ihmiset usein tarjoavat apua pyytämättäkin, eivätkä he hämmenny, jos sanon etten tarvitse apua. Pahinta on, jos joku tarttuu kysymättä näkövammaisen käsivarteen ja ryhtyy opastamaan kadun yli. Niin ei onneksi minulle ole käynyt.

Jenni Hatzitolioulle sääliä on tuputettu joskus liikaa.

– Kerran kaupassa asioidessani vanha nainen tuli voivottelemaan, kuinka hirveätä on olla pyörätuolissa ja kuinka kauheata elämäni täytyy olla, ja mahtavatko vanhempani olla enää elossakaan.

– Toisen kerran illanvietossa ravintolassa nainen tuli säälivin ilmein löpisemään, kuinka on ihanaa, että olen päässyt ravintolaan. Oletetaan, että me vammaiset ollaan aina neljän seinän sisällä. Tällaisissa tilanteissa en tiedä, itkisinkö vai nauraisinko.

Vammaistutkimuksen professori Hisayo Katsuin mukaan Suomi näyttää hyvin erilaiselta, kun sitä tarkastellaan vammaisuuden näkökulmasta.

– Monille vammaisille ihmisille Suomi ei ole täysin onnellinen maa, Helsingin yliopiston professori toteaa.

Hänen johtamansa tuoreen tutkimusten mukaan vammaisten ihmisten oikeuksien toteutuminen on usein epävarmaa ja osallisuus vaihtelee. Katsui listaa muutaman parannusta vaativan asian: esteettömyys ja saavutettavuus, riittävä budjetin allokointi vammaispalvelujen toteutukseen, asenteet, järjestöjen tukeminen sekä politiikan perustaminen tutkittuun tietoon.

Katsui pitää merkittävänä sitä, että uuden vammaispalvelulain mukaan vammaisilla ihmisillä on subjektiivinen oikeus lähes kaikkiin palveluihin. Lain toteutumista uhkaavat kuitenkin budjettileikkaukset.

Monenlaiset apuvälineet parantavat vammaisten ihmisten arkea merkittävästi. Jenni Hatzitoliou pääsee autollaan liikkumaan itsenäisesti. Hän siirtyy pyörätuolista ratin taakse aputason ja käsivoimiensa avulla, napsauttaa tuolinsa kasaan ja painaa nappia ohjauslaitteesta. Auton kattolaatikosta laskeutuu teline, joka siirtää pyörätuolin katolle. Automaattivaihteisen auton jarru ja kaasu toimivat käsin.

– Erityisesti miehiä kiinnostavat autoni apuvälineet, joita he saattavat tulla hyvin läheltä tutkailemaan, Hatzitoliou naurahtaa.

Matsisen mielestä Suomessa saisi olla enemmän insinööreille luontaista intoa löytää ratkaisuja.

– Suomessa tullaan monesti jälkijunassa. Esimerkiksi Berliinissä on jo käytössä puhelinsovellus, jossa nappia painamalla voi lähettää lähestyvän bussin kuljettajalle tiedon pysäkillä odottavasta näkövammaisesta.

Vammaisen ihmisen tiellä on usein sekä kehollisia että henkisiä esteitä. Eteenpäin meneminen vaatii vahvuutta ja aktiivisuutta. Vammaisten ihmisten näkemyksiä pitäisi Hatzitolioun, Majanderin ja Matsisen mielestä kuunnella tarkemmin. Majander kuuluu Me itse -järjestöön, joka puolustaa kehitysvammaisten ihmisoikeuksia. Hän oli muun muassa mukana jakamassa järjestön esitteitä eduskuntavaalien ehdokkaille.

– Joskus meitä yritetään hiljentää, kun tuomme esiin epäkohtia. Usein hiljentäjät ovat niitä, joilla on runsaasti toimintakykyä ja resursseja. Meidän pitäisi vain olla kiitollisia, Matsinen sanoo.

– Toivon, että festareiden järjestäjät kysyisivät mielipidettämme, kun tilaratkaisuja suunnitellaan. Pyörätuolilla liikkuvien koroke pitäisi sijoittaa niin, että sieltä näkee esiintyjät. Näin ei ollut esimerkiksi Suomi Pop -tapahtumassa tänä kesänä, Hatzitoliou kertoo.

– Jotta maailmasta tulisi kaikille saavutettava, pitäisi päättäjiksi saada enemmän vammaisia ihmisiä tai niitä, joita vammaisuus tai erilaisuus koskettavat henkilökohtaisesti, Matsinen huomauttaa.

Yhteisöpedagogiksi opiskeleva Hatzitoliou on harrastanut reilut kolme vuotta keihäänheittoa Jyväskylän kenttäurheilijoiden aikuisten parakilparyhmässä. Harrastuksen vuoksi matkustava urheilija on huomannut, että on hankalaa löytää tietoa hotellien esteettömistä huoneista.

– Usein pitää soittaa ja kysyä asiasta tarkemmin. Esteettömyyden kriteereistäkään ei aina ole tietoa. Eräs hotelli kertoi huoneen olevan esteetön, koska siinä oli tasainen lattia.

Pahinta on, jos joku tarttuu kysymättä näkövammaisen käsivarteen ja ryhtyy opastamaan kadun yli.

Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa laatu- ja vastuullisuusasiantuntijana työskentelevä Tytti Matsinen iloitsee siitä, että hänen työpaikalleen on palkattu tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden asiantuntija. Yhdessä työkaverit ovat pohtineet esteettömyyden merkitystä. Esteettömyys pitäisi aina ottaa huomioon uutta tai remonttia suunniteltaessa. Esimerkiksi äänettömät hissit ja rakennusten suuret lasipinnat hankaloittavat suuresti näkövammaisten kulkua.

Näkövamma on avannut Matsiselle ovia merkittäviin tehtäviin. Hän on Näkövammaisten liiton hallituksen jäsen ja kansainvälistä näkökulmaa hän on saanut vammaishankkeita kehitysmaissa rahoittavan Abilis-säätiön hallituksessa ja Euroopan sokeiden unionin (EBU) hallituksen puheenjohtajana.
EBU on kansallisten näkövammaistoimijoiden kattojärjestö, jonka ansiosta esimerkiksi lääkepakkauksissa on pistekirjoitustekstit ja sähköautoissa varoitusäänijärjestelmä. Hiljattain EU:ssa on säädetty, että maksupäätteiden pitää olla saavutettavia.

– Nyt on ajankohtaista kodinkoneiden saavutettavuus eli niissä pitää olla fyysiset nappulat, sillä kosketusnäytöt ovat näkövammaisille mahdottomia. Ne ovat lisääntyneet valtavasti ja on vaikeaa löytää pyykki- tai tiskikone tai induktioliesi, jossa on nappulat, Matsinen selvittää.

Monet luulevat, että vammaisten ihmisten elämä on kamalaa. Mutta näin ei ole. Marko Majander kertoo olevansa tyytyväinen elämäänsä. Iloa tuovat esimerkiksi eläimet ja kasvit. Vaajakosken lähikirkko on hänelle tärkeä ja hän on aina kokenut olevansa tervetullut seurakuntaan. Myös luonnonsuojelu on lähellä miehen sydäntä ja hän kuuluu seurakunnan luontokerhoon. Hänen toiveensa on, että ihmiset antaisivat kehitysvammaisten elää rauhassa.

– En ole koskaan kokenut, että elämäni olisi vamman vuoksi hirveätä. Elämäni on ihan hyvää, sanoo Jenni Hatzitoliou.

Joskus häntä on harmittanut, ettei hän pääse matkustelemaan niin paljon kuin vammaton kaksoissiskonsa. Siskosten isä on kreikkalainen ja Jenni kävi nuorempana isänsä kanssa Kreikassa melkein joka kesä. Hän haluaisi taas Kreikkaan, mutta matka vaatii paljon suunnittelua.

Kirkko voisi olla esimerkki

–Kirkolla on hyvä maine suhtautumisessa vammaisiin ihmisiin. Kuulen usein sanottavan, että teillähän asiat ja arvot ovat kunnossa, kertoo saavutettavuuden ja vammaisuuden asiantuntija Katri Suhonen Kirkkohallituksesta.

Kirkko voisi Suhosen mielestä kuitenkin tehdä vielä enemmän, esimerkiksi oma-aloitteisesti rakentaa esteettömiä ympäristöjä, kehittää saavutettavuutta entisestään ja parantaa eri tavoin mahdollisuutta seurakuntalaisten yhdenvertaiseen osallistumiseen.

– Kirkko voisi toimia esimerkkinä kulttuuriperintöä vaalivasta, esteettömyyden arvokkaissa rakennuksissaan kauniisti toteuttavasta toimijasta. Ajatuksen esitti yhteistyötoverini, kirjailija ja vammaisaktivisti Riikka Leinonen, Suhonen kertoo.

Esteettömän ympäristön rakentaminen vaatii rahaa ja seurakunnissa on erilaisia näkemyksiä asioiden tärkeysjärjestyksestä. Tai puuttuu tietoa, kuinka jokin suunnitelma vaikuttaa vammaisiin ihmisiin.

– Yhteiskunnassa on vammaisvihaa eikä kirkkokaan ole siitä vapaa. Kaikki on suunniteltu vammattoman ihmisen kannalta. Siksi on tärkeää, että työntekijät ja luottamushenkilöt saavat koulutusta, Suhonen painottaa. Kirkkohallitus järjestää vuosittain maksutonta saavutettavuuden peruskoulutusta ja tarjolla on myös täydennyskoulutusta.

Suhonen kokosi kokemuksia työhön liittyvästä syrjinnästä tehdessään Vammainen pappi -graduaan. Hän muistuttaakin, että rakennusten pitäisi olla esteettömiä myös työntekijän näkökulmasta.

Kirkon nelivuotiskertomuksen saavutettavuuskyselyn (2023) mukaan Suomen seurakunnista vajaassa puolessa on tehty esteettömyyskartoitus. Neljännes Suomen seurakuntien vapaaehtoisista, luottamushenkilöistä ja työntekijöistä on saanut koulutusta esteettömyydestä ja saavutettavuudesta. Kyselystä selviää myös, että vajaassa viidenneksessä tilaisuuksien suunnitteluista on Suomen seurakunnissa mukana vammaisia tai viittomakielisiä henkilöitä.

Katri Suhosen unelmien kirkko olisi kuin paralympialaisten kisakylä Pariisissa 2024. Siihen paramaratoonari Suhonen pääsi tutustumaan opintomatkallaan.

– Kaikki oli suunniteltu vammaisten ehdoilla. Esteettömyys oli itsestäänselvyys eikä kukaan ihmetellyt tai säikähtänyt vammaisuutta. Jokainen oli pystyvä ja sai toteuttaa itseään vapaasti. Se oli ihmeellistä ja elämää muuttava kokemus. Toivon, että kaikki vammaiset pääsisivät kokemaan saman.

Tiesitkö?

• Maailmassa on 1,3 miljardia vammaista.
  
• YK:n vammaismääritelmän mukaan maailman väestöstä 16 prosenttia on vammaisia. Määritelmän mukaan vammaisuus tapahtuu vuorovaikutuksessa tilanteessa, jossa ihminen ei liikuntavamman, aisteihin liittyvän vamman tai kognitiivisen vamman vuoksi voi osallistua ja toimia yhtä täysimääräisesti kuin vammaton ihminen.
  
• Saavutettavuus ja esteettömyys merkitsevät ympäristön, kohteen, tuotteiden, viestinnän tai palvelun helppoa lähestyttävyyttä kaikille, myös liikkumis- ja toimimisesteisille henkilöille.
  
• Esteettömyydessä on kyse ihmisten moninaisuuden huomioon ottamisesta rakennetun ympäristön suunnittelussa, toteuttamisessa ja kunnossapidossa.
  
• Saavutettavuus tarkoittaa, että kaikki voivat käyttää ja saada tietoa ja palveluja eri kanavien kautta, esimerkiksi selkokielisten tekstien sekä tekstitettyjen videoiden ja kuvasisältöjen avulla.

Lähteet: Invalidiliitto, YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista

Artikkeli Katseiden kohteena julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Apostolien tekojen 10. luku alkaa Corneliuksesta, jumalaapelkäävästä sadanpäämiehestä. Hän näkee näyn, jossa enkeli kehottaa häntä noutamaan luokseen Pietarin. Hän lähettää kaksi palvelijaansa ja hurskaan sotilaan hakemaan Pietaria Joppesta. Miesten matkan aikana Pietari saa näyn suuresta purjekankaasta, joka on täynnä saastaisia eläimiä, ja ääni käskee häntä syömään. Pietari kieltäytyy, vedoten juutalaisiin ruokasääntöihin. Ääni vastaa, että minkä Jumala on puhdistanut, sitä ei Pietari saa sanoa epäpuhtaaksi. Tämä tapahtuu kolme kertaa. Kun Pietari vielä miettii näkyään, Pyhä Henki kertoo hänelle, että kolme miestä etsii häntä. Hän ottaa miehet vastaan ja kuulee heiltä Corneliuksen näystä.

Seuraavana päivänä Pietari lähtee heidän mukaansa Kesareaan. Hänen saapuessaan Cornelius lankeaa Pietarin jalkojen juureen kunnioituksesta, mutta Pietari käskee häntä nousemaan ylös, sanoen olevansa vain ihminen kuten Cornelius itse. Tämä selittää näkynsä ja kertoo, miksi hän lähetti hakemaan Pietaria. Pietari käsittää ja tunnustaa, että Jumala ei tee eroa ihmisten välillä. Pietari kertoo Jeesus nasaretilaisesta, hänen elämästään, ristiinnaulitsemisestaan ja ylösnousemuksestaan. Hän julistaa, että jokainen, joka uskoo Jeesukseen, saa syntinsä anteeksi. Kun Pietari vielä puhuu, Pyhä Henki laskeutuu kaikkien kuuntelijoiden päälle, hämmästyttäen Pietarin mukana tulleet juutalaiset uskovat. Pietari käskee kastaa pakanat Jeesuksen Kristuksen nimeen.

Sotilasjohtaja Cornelius oli uskonnollinen ihminen. Hän pelkäsi Jumalaa, antoi almuja köyhille ja oli hyvin arvostettu juutalaisten keskuudessa. Hänet tunnettiin ”Jumalaa pelkäävänä”, eli henkilönä, joka palvoi ja rukoili Israelin ainoaa oikeaa Jumalaa, mutta joka ei halunnut tulla juutalaiseksi ympärileikkauksen kautta. Loppujen lopuksi on vaikea tietää tarkalleen, mitä Corneliuksen sydämessä liikkui. Hänen täytyi kuitenkin olla avainhenkilö, koska Jumala näkee Corneliuksen sisimpään ja valitsee hänet ensimmäiseksi monista pakanoista, jotka tulevat Jeesuksen luo.

Ensimmäisen vuosisadan rabbiinisilla opettajilla oli merkittäviä opetuksia juutalaisten ja pakanoiden välisistä suhteista. Pietari noudattaa lakia ja tietää hyvin, mikä ei ole lakia noudattavien juutalaisten mielestä hyväksyttävää. Hänen kauttaan me opimme Israelin historiasta, evankeliumin kehityksestä, pakanoiden tuomisesta kirkkoon. Sen, mitä Pietari luuli tietävänsä, Jumala kääntää sen ylösalaisin. Pietari luuli ymmärtävänsä lain ja sen, ettei hänen pitänyt syödä epäpuhtaita eläimiä, samoin kuin hän luuli ymmärtävänsä Israelin tiukkojen ruokasäädösten noudattamisen. Ehkä olet kuullut sanonnan ”Olet mitä syöt”, eli jos söit ”saastaista” ruokaa, olit ”saastainen”.

Haluan meidän huomaavan, mitä Pyhä Henki teki. Hän puhui! Hän kävi keskustelun Pietarin kanssa. Hän kertoi Pietarille, mitä ja miten toimia. ”Lähde epäröimättä näiden miesten kanssa!” Pietari on se, joka kielsi Jeesuksen kolme kertaa. Ja sitten se tapahtui taas, kun Pietarin näyssä purjekangas laskettiin alas kolme kertaa (Ap. t. 10:16). Hän sanoi Jumalalle ”ei” kolme kertaa näyssään. Pietari luultavasti ajattelee: ”Ei taas!”

Mutta Jumala ei ole vielä lopettanut hänen kanssaan. Jumala muuttaa häntä ja johtaa häntä. Juuri oikeaan aikaan Pyhä Henki kertoo Pietarille, mitä tehdä, ja hän toimii sen mukaan. Pietari ottaa yhden pienen askeleen kuuliaisuudessa. Hän, lakia noudattava juutalainen, jonka ei pitäisi syödä pakanoiden kanssa, kutsuu Corneliuksen miehet vieraikseen illalliselle. Heitä oli yksi sotilas ja kaksi palvelijaa, ja he kaikki olivat luultavasti pakanoita. Pietari osoittaa vieraanvaraisuutta niille, jotka ovat erilaisia kuin hän.

Jeesus -liike avasi ovet kaikille

Keskeiset sanat Pietarin puheessa pakanoille olivat: ”Hänet he ripustivat ristinpuulle ja surmasivat” ja ”mutta Jumala herätti hänet kolmantena päivänä”. On huomattava, että Pietarin puhe pakanoille oli olennaisesti sama kuin hänen saarnansa juutalaisille. Hän esitti Jeesuksen Kristuksen henkilön ja työn, korostaen Jeesuksen ristiinnaulitsemista ja ylösnousemusta ja ihmisten vastuuta Jumalan edessä näiden asioiden valossa.

Pietarilla ei ollut yhtä saarnaa yhdelle ryhmälle ja toista saarnaa toiselle. Kaikki ihmiset voivat pelastua osoittamalla vilpitöntä uskoa elävään Jeesukseen Kristukseen. Jumala mursi vanhat esteet, jotka erottivat juutalaiset ja ei-juutalaiset, tehden yhden ihmisen kautta yhden uuden kokonaisuuden – kirkon, joka koostui Jumalaan uskovista juutalaisista ja pakanoista. Tämä oli mahdollista Jeesuksen pelastavan työn kautta Golgatan ristillä.

Pyhä Henki keskeytti Pietarin saarnan! Kuinka? Pakanat, joille hän puhui, alkoivat puhua kielillä. Se oli todiste siitä, että Pyhä Henki oli tullut kaikkien päälle (jae 44); Pyhän Hengen lahja oli vuodatettu heihin (jae 45); he olivat saaneet Pyhän Hengen (jae 47). Oli ilmeistä, että kun Pietari pääsi puheessaan siihen kohtaan, että kaikki, jotka uskoisivat Jeesukseen, saisivat syntinsä anteeksi, he kaikki todella uskoivat ja saivat syntinsä anteeksi!

Nämä jakeet sisältävät vallankumouksellisen viestin osallisuudesta. Pietarin ja Corneliuksen kohtaaminen mursi perinteiset esteet ja osoitti Jumalan puolueetonta rakkautta koko ihmiskuntaa kohtaan. Jumala opetti Pietaria ja varhaista kirkkoa, että evankeliumi kuuluu kaikille riippumatta ihmisen taustasta tai etnisyydestä.

Pietarin saama näky ei koskenut vain ruokaa; se oli oppitunti siitä, kuinka Jumala mursi ennakkoluulojen ja poissulkemisen muurit. Kuten Jumala käytti tätä esimerkkiä laajentaakseen varhaisen kirkon ymmärrystä, meitäkin haastetaan Jumalan armon kautta omaksumaan inklusiivisuus omassa elämässämme Jumalaan uskovina ihmisinä.

Tässä Apostolien tekojen 10. luvussa Jumala toimi uudella ja inklusiivisella tavalla. Jeesuksen seuraajien liike oli radikaali, koska se kumosi perinteiset juutalaiset käsitykset siitä, kuka oli sisällä ja kuka ulkona. Jumalan toiminta avasi yhteisön ovet kaikille.

Radikaali osallisuus – vammaisten henkilöiden osallisuus ja inklusiivisuus

Kirkolla on pitkä ihmisistä huolehtimisen perinne, mutta sen toiminta on usein pysynyt etäisenä ja toisinaan kaukaa suoritettuna hyväntekeväisyytenä sen sijaan, että se olisi ollut tapa laajentaa tervetulleeksi toivotettujen määrää ja ryhmään kuulumista ja kutsua osallistumaan osana kristittyjen yhteisöä.

Ekumeenisen vammaisten ihmisten vaikutusverkoston (Ecumenical Disability Advocates Network, EDAN) syntyminen Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) Lähetyksen ja evankelioimisen osaston aloitteena johtui kristillisten kirkkojen halusta ottaa mukaan ja työskennellä niiden kanssa, jotka ovat syrjäytettyjä yhteisöissämme.

EDAN on jatkanut yhteistyötä muidenkin kirkkojen kuin KMN:n jäsenkirkkojen kanssa kehittääkseen vammaisia henkilöitä koskevia toimintaohjelmia ja laatiakseen ohjeita vaikutustyölle heidän kanssaan ja puolestaan sekä edistääkseen vammaisten henkilöiden osallisuutta kaikilla elämänalueilla. Vuonna 2006 EDAN valmisti lausunnon nimeltä ”Kirkko kaikille ja kaikkien puolesta” (A Church of All and for All), joka on ollut hyödyllinen monille Kirkkojen maailmanneuvoston jäsenkirkoille. Teologiset seminaarit ovat laajalti käyttäneet sitä opetusmateriaalina.

Vammaisten henkilöiden muutosvoiman vahvistuessa myös ekumeenisessa yhteisössä ymmärrettiin, että tarvittiin uusi asiakirja, jonka sisältö vastaisi tapahtuneita muutoksia. Näin syntyi uusi lausunto nimeltä ”Olemisen lahja: Kutsuttu olemaan kaikkien kirkko ja kirkko kaikkia varten” (The Gift of Being: Called to Be a Church of All and for All). Kirkkojen maailmanneuvosto hyväksyi sen kesäkuussa 2016 ja suositteli sitä jäsenkirkkojen tutkittavaksi, pohdittavaksi ja sen pohjalta toimittavaksi.

Voisimmeko mekin oppia?

Entä me? Onko olemassa tiettyjä ihmistyyppejä, joita sinä tai seurakuntasi suljette pois uskonyhteisöstäsi? Onko olemassa tiettyjä ihmisryhmiä, joita pidät ulkopuolella, koska on mukavampaa niin? Varhaisen kirkon aikana ulkopuolella olivat pakanat. Ketkä ovat tänään ulkopuolella katsomassa sisään? Ehkä he ovat tiettyyn rotuun tai etniseen ryhmään kuuluvia ihmisiä. Ehkä he ovat vammaisia henkilöitä, ehkä alkuperäiskansoja. Ehkä he ovat naisia tai nuoria. Ehkä he ovat köyhiä. Ehkä he ovat kodittomia tai ihmisiä, jotka kamppailevat mielenterveysongelmien kanssa.

Miltä näyttäisi, jos sinä ja minä olisimme radikaalisti inklusiivisia kyseisen ryhmän kanssa? Entä jos Jumala kutsuu meitä laajentamaan elinpiiriämme toivottamalla tervetulleeksi ne, jotka haluamme pitää ulkopuolella? Cornelius ja Pietari saivat elämää muuttavan kokemuksen. Se on kokemus, joka saa sielumme hengittämään ja on hengellistä ruokaamme ja juomaamme. Mikä on Pyhän Hengen paikka ja tehtävä meidän elämässämme? Voimmeko luottaa siihen, että kokemuksemme Jumalan kanssa muuttavat meitä?

Ystävät, meillä saattaa olla halu suojella ajatuksiamme ja olla ”oikeassa”. Viettäkäämme hetki nauttien tästä Jumalan sanasta Apostolien teoissa, maistellen sitä hitaasti Pyhän Hengen avulla. Vaarana on halu antaa vastauksia älyllisen ymmärryksen kautta ja yrittää määritellä tai hallita Jumalan sanaa. Mutta tänään haluan kutsua meitä avoimesti ja herkällä mielellä liittymään Jumalan Pyhän Hengen liikkeeseen. Mitkä sanat tai lauseet jäivät mieleesi? Missä tunnet Jumalan Hengen liikkeen omassa sisimmässäsi?

Rukous

Armollinen Herra, rukoilemme, että antaisit meille voimaa ymmärtää sanasi korkeuden, syvyyden ja leveyden, jonka välität meille tänään. Anna meidän, jotka olemme luotuja sinun kuvaksesi, Herra Jumala, heijastaa myötätuntoasi, luovuuttasi ja mielikuvitustasi, kun työskentelemme muuttaaksemme yhteiskuntaamme, rakennuksiamme, toimintaohjelmiamme ja jumalanpalveluksiamme niin, että kaikki voivat tulla ja osallistua. Sinussa emme ole enää yksin, vaan yhdistyneinä yhdeksi ruumiiksi. Me luotamme viisauteesi ja armoosi ja rukoilemme Sinua kiittäen Jeesuksen nimessä. Aamen.

Kirjoittaja Anjeline Okola

Edit. 12.5. Anjeline Okolan nimi korjattu.

Artikkeli Radikaali osallisuus – Pietarin kasvutarina haastaa kirkkoja julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Vammaisuutta ei ole syytä rajata yksilön ominaisuudeksi.  Vammaisuus itse asiassa määrittyy vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan välillä.  Meidän tulee nähdä vammaiset henkilöt Jumalan luomina ja arvokkaina yksilöinä, joilla on oikeus täysipainoiseen osallistumiseen ja osallisuuteen seurakunnassa. Heillä on oltava mahdollisuus muiden seurakuntalaisten kanssa vaikuttaa päätöksentekoon, erityisesti vammaisiin henkilöihin liittyvissä asioissa.

Kirkon tulisi olla paikka, jonne jokainen voi tuntea kuuluvansa ja osallistuvansa täysipainoisesti, koska jokainen meistä on Jumalan kuva ja siksi täydellinen sellaisena kuin on. Siksi, myös vammaisten ihmisten elämä on arvokas.

Monenlaiset esteet estävät vammaisten ihmisten täysimääräisen ja yhdenvertaisen osallistumisen.  Meidän on muutettava yhteiskuntaa ja purettava esteitä, jotta kaikilla ihmisillä olisi samanlaiset mahdollisuudet ja jotta jokaisen ihmisoikeudet toteutuvat. Tämän periaatteet kunnioittaminen ja toteuttaminen on osa kutsumustamme – rakastaa lähimmäistämme.

Vammaiset henkilöt tuovat seurakuntaan ainutlaatuisia näkökulmia, jotka rikastuttavat koko yhteisöä. Meidän tulee arvostaa heidän panostaan ja varmistaa, että heillä on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa.

Kirkkojen on oltava aktiivisesti osa muutosta, jossa esteellisiä rakenteita puretaan yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutumisen tieltä. Osallisuuden tulisi olla yhteiskunnassamme normi, joissa syrjintää ja poissulkemista pidetään poikkeuksena.  

Ollaan yhdessä kirkko, jossa arvostamme monimuotoisuutta ja hyväksymme toisemme juuri sellaisina kuin olemme – ja jossa jokainen ovi tuntea olevansa Jumala rakastama ja arvostama omana itsenään.

Rukous

Rakas Jumala,

Auta meitä näkemään toisissamme Sinun kuvasi ja arvostamaan moninaisuutta, jonka olet meille antanut.

Anna meille voimaa ja rohkeutta purkaa esteitä, jotka estävät yhdenvertaisen osallistumisen, ja luoda seurakunta, jossa jokainen voi tuntea kuuluvansa ja vaikuttaa.

Siunaa erityisesti vammaisia ihmisiä ja anna meille sydämet, jotka rakastavat ja kunnioittavat kaikkia lähimmäisiämme.

Aamen.

Kirjoittaja on vammaisten henkilöiden oikeuksien asiantuntija Suomen Lähetysseurassa.

Kirkon lähetystyön keskus järjestää symposiumin Kumppanuutta etsimässä 15.5.2025 klo 13-16.30. Voit liittyä mukaan etäyhteydellä: https://youtube.com/live/ZvQD_H-t6Zo?feature=share

Artikkeli Vammaisuus kuuluu ihmisyyteen julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.