Kiirettä ja uuden opettelua; sitä ovat Leinon ensimmäiset työkuukaudet sisältäneet. 16 henkilöä käsittävä tiivis työyhteisö tarkoittaa Leinolle lähes yhtä monta alaista, sillä väliporrasta ei organisaatiossa ole. Johtajuudelle ja vastuun ottamiselle riittää kysyntää. Ja myös haastetta, sillä Leino ei ole ollut koskaan johtaja.
– Oppia johtajuuteen sain toki vahvalta äidiltäni. Uutta on ollut myös se, kuinka paljon sanani painaa. Minulta odotetaan ja kysytään kannanottoja, ja minun pitää tehdä päätöksiä.

Kouvolan seurakuntayhtymässä menossa oleva selvitystyö seurakuntien mahdollisesta yhdistymisestä työllistää myös Leinoa kokousten ja kannanottojen muodossa. Seurakuntien tunnetusti jähmeä byrokratia ainakin lieventyy Leinon mielessä yhden seurakunnan mallissa.
– Minusta se tuntuu järkevimmältä myös talouden näkökulmasta. Henkinen tarve säilyy ja toiminnot pysyvät sekä tiivistyvät samalla.

JOULUN perinteistä Leino nostaa ensimmäiseksi Jeesuksen. Ei olisi joulua ilman häntä. Kaikkivaltias halusi tulla ihmiseksi opetellen kävelemään, puhumaan ja kohtaamaan meitä sekä pelastamaan ja vapahtamaan meidät. Joulun merkitys tulee tästä syvällisestä sanomasta.
– Jeesukseen on helppo uskoa, hän on ollut ihminen. Se, jos mikä antaa vankan maaperän omienkin jalkojeni alle ja kutsuu seuraamaan häntä.
Kauneimmat joululaulut, jotka soivat kaikilla Valkealan kylillä, on niin ikään kiinteä osa joulua. Aivan kuten joulunajan jumalanpalvelukset, joiden tunnelmaan pääsee mukaan myös Tirvan ja Tuohikotin kirkoissa. Valkealan kirkko on jouluaattona auki hiljentymistä ja kohtaamista varten. Kirkon ympäristössä on silloin myös itsenäisesti tehtäviä jouluisia mietiskelyrasteja.

VAPAA-AJALLA Leino vetää itse kudotun villapaidan päälle. Kutominen on mielekästä tekemistä. Hän opetteli jalon taidon vasta kaksi vuotta sitten. Liikunnasta pitää saada myös nauttia; aamujumppaa, lenkkeilyä, hiihtoa, lentopalloa.
– Olemme viettäneet joulua kotimaan laskettelukeskuksissa lasketellen ja hiihtäen sekä ulkomailla muutaman kerran. Ruoat, ohjelma ja lahjat ovat niissäkin jossain hetkessä läsnä.

Hienot joulumuistot Pohjanmaalta tuovat Leinon mieleen suvun yhteiset kokoontumiset joulun viettoon. Tuota henkistä perimää hän ylläpitää nyt Kymenlaaksossa, perheyhteys täyttyy ainakin kerran jossakin kohtaa joulunaikaa. Leinon kolmihenkisen ydinperheen voi tavata hyvin muuallakin.

Leino tunnistaa jouluun yleisesti liittyvän paineen: pitäisi siivota, pitäisi laittaa ruokaa, pitäisi sitä ja tätä. Kun vuoden arki sisältää jo paljon erilaista tekemistä nopeassakin tempossa, irtioton siitä ymmärtää.
– Joulusta nauttiminen erilaisessa ympäristössä on vastapainoa hektiselle työlle, jota minä ja puolisoni teemme.

Vahva nuorisotyö on yksi keino, jolla seurakunta tekee itseään tunnetuksi nuorille. Leinon mukaan he haluavat olla vahvasti läsnä nuorten elämässä ja laittavat persoonaa peliin sanoman levittämisessä. Jouluun liittyen Leino on havainnut nuorissa tietyn seikan.
– Nuoretkin kaipaavat perinteitä juuri jouluna, jostakin syystä.

Artikkeli Kirkkoherrana läheisesti osana yhteisöä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Valkeala onkin Helteelle tuttu ja rakas paikka jo vuosikymmenten takaa.
– Vietin tässä isäni rakentamassa mökissä lapsuuden kesäni, Helle kertoo ja näyttää ympärillä siintäviä Valkealan kartanon maita.

Sisällä meitä odottelee puoliso Kristiina Vähäkangas, jonka kanssa Arto muutti alkukeväästä Valkealaan. Perheen uusi tulokas syntyi pariskunnan yhdeksäntenä hääpäivänä.
– Olemme kotiutuneet Valkealaan hyvin, Kristiina kertoo.

Arto Helle viettää parhaillaan vuosilomapäiviä edellisestä työpaikastaan Lahden seurakuntayhtymästä. Valkealassa hän aloittaa kesäkuun alussa ja virkaanasettaminen on elokuun 25. päivänä.

PITKÄÄN jalkapallovalmentajanakin toiminut Helle lupaa olla joukkuepelaaja myös Valkealassa. – Aion heti alkuun jututtaa kaikki työntekijät ja luottamushenkilöt. Myös seurakuntalaisia on tärkeää kuunnella.

Helteen ydinosaaminen on kirkon varhaiskasvatuksen saralla.
– Kristillinen kasvatus onnistuu parhaiten kotona. Seurakunta on tukemassa, mutta ei voi ottaa kokonaisvastuuta. Miten seurakunta voisi tukea arkea perheissä, Helle pohdiskelee ja kehuu esimerkiksi Helsingin seurakuntayhtymässä käytössä olevaa Pienelle parasta -materiaalipakettia.
Seurakunta lähestyy lapsiperhettä ennen kastetta, kasteen jälkeen sekä lapsen täyttäessä kolme ja kuusi vuotta.

– Kristillinen varhaiskasvatus alkaa jo elämän alussa. Vauva otetaan syliin, hänen tarpeisiinsa vastataan, hänelle puhutaan, vaikkei hän mitään siitä ymmärtäisi, vähitellen alkaa tulla vastetta, Helle selittää ja kuulostelee samalla perheen iltatähden heräilyäännähtelyä kuistilta.
Suloinen tyttövauva on nukkunut leppeässä kevättuulessa pitkät päiväunet. Neiti Helle, jonka nimeä emme vielä tiedä, kastetaan rukoussunnuntaina seurakunnan jäseneksi.

TOIMITUKSET ovat Helteelle papintyön merkityksellisistä antia.
– Kirkollisten toimitusten yhteydessä kohdataan ihmisiä ihan eri tasolla kuin muuten. Ei siinä kysellä, onko hengellisyys tärkeää, Helle muistuttaa.

Hän sanoo haluavansa olla ”mahdollistaja” ja auttaa seurakuntalaisia löytämään omat lahjansa.
– Kirkkomme on liian vaatimaton sen suhteen, mitä kaikkea hienoa se tarjoaa. Se on ehkä turhan kangistunut kaavoihin ja oppiin. Ajattelu ja teologia on ylikorostunutta. Rakenteet ja oikeassa oleminen eivät voi olla ytimessä, Helle toteaa ja toivoo enemmän tilaa elämälle, Hengelle ja luovuudelle.

– Messu on seurakuntaelämän keskus, mutta siinäkin pitää löytää mahdollisuuksia osallisuuden kokemukselle. Valkealassahan on kokeiltu jumalanpalvelusryhmiä. Musiikki on myös tärkeää. Pitää olla herkkä kuulemaan ihmisten toiveita, Helle muistuttaa ja peräänkuuluttaa yhdessä tekemisen tsemppihenkeä, joka on aina ollut Valkealan väelle luontevaa.

– Meiltä pitää löytyä rohkeutta ķokeilla uusia asioita. Seurakunta voisi näkyä enemmän ihmisten arjessa ja esimerkiksi kirkon tiloja voisi antaa rohkeammin jäsenten käyttöön, Helle maalailee.

HELLE käy nöyränä kohti tulevaa palvelutehtävää.
– Valkealassa on potentiaalia! Kylien vahvuudet pitää tuoda esiin myös seurakuntaelämässä. Kinkeriperinne on vahva. Haetaan yhteistä tietä ja etsitään tapoja osoittaa, että kirkko välittää, Arto Helle toteaa.

Kahvit on juotu, ja juttutuokio alkaa olla päätöksessä. Nuori neiti ei ole kovin kiinnostunut kuvaajasedälle poseeraamisesta, vaan päästää mitä hurmaavimman haukotuksen. Lappalan rannalla asuu onnellinen perhe ja toivotamme heidät lämpimästi tervetulleiksi Valkealaan ja Kouvolaan.

Su 25.8. klo 10 Messu Valkealan kirkossa. Kirkkoherra Arto Helteen virkaanasettaminen, piispa Seppo Häkkinen. Lauluyhtye Versio avustaa. Kirkkokahvit srk-keskuksen yläsalissa.

Kirkkoherranvaali on pitkä prosessi

Hakuajan päättymisestä vaalipäivän menee vähintään puolisen vuotta. Kirkkoherran viran kelpoisuusehtona evankelis-luterilaisessa kirkossa on pastoraalitutkinto ja seurakuntatyön johtamisen tutkinto.

Hakuajan päätyttyä tuomiokapituli tutkii, täyttääkö hakija kelpoisuusehdot. Niihin kuuluu pätevyyden lisäksi kielitaitovaatimuksia. Kelpoisiksi todetuille hakijoille määritellään vaalisijat, joita on enintään kolme. Niin sanottua ylimääräistä vaalisijaa ei enää ole.

Seuraavassa vaiheessa ehdokkaat antavat vaalinäytteen eli toimittavat jumalanpalveluksen. Ennen puhuttiin vaalisaarnasta. Seurakuntalaisille annetaan mahdollisuus tutustua ehdokkaisiin myös esimerkiksi keskustelutilaisuuksissa. Nykyään myös sosiaalisella medialla on oma rooliinsa vaalikampanjoinnissa.

Kirkkoherra valitaan joko suoralla kansanvaalilla tai vuoden 2014 jälkeen myös kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto voi valita kirkkoherran.

Valkealan seurakunnan prosessi oli poikkeuksellisen pitkä ja mutkikas. Kirkkoherra Marko Marttila haki ja valittiin Mikkelin hiippakunnan tuomiokapitulin hiippakuntadekaanin virkaan, mutta virantäytöstä valitettiin. Valkealan kirkkoherran virkaa ei voitu laittaa auki valitusprosessin ollessa kesken, joten virkaa hoiti vt. kirkkoherra Merja Larvi yli kahden vuoden ajan.

Valkealan uusi kirkkoherra Arto Helle aloittaa työnsä 1.6.ja vihitään virkaansa 25.8.2019.

Artikkeli Arto Helle tulee Valkealaan kuin kotiin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Marjo Kujala
Kirkkoherra, Pyhtään seurakunta
1. vaalisija, vaalinäyte 13.1.2019

1. Haluan toimia kirkkoherrana niin, että erilaiset hengelliset painotukset voivat elää rinnakkain. Kannustan ja rohkaisen seurakuntalaisia löytämään oman paikkansa toimia ja vaikuttaa seurakunnan elämään. Haluan tukea työntekijöitä kehittämään omaa osaamistaan ja työyhteisössä pitää voida puhua vaikeistakin asioista avoimesti ja myötätuntoisesti. Arvostan hyvää hallintotapaa ja yhteistyötä luottamushenkilöiden kanssa.
2. Sitoudun toimintasuunnitelmassa kirjattuihin strategian mukaisiin toiminnan tavoitteisiin. Vapaaehtoistyön lisääminen sekä avoin ja rohkea toiminnan arviointi voi avata aivan uudenlaisia toimintatapoja. Seurakunnan sosiaalisen median näkyvyyttä voisi tulla lisää, tämän voisi toteuttaa esim. some-tehtäviä kierrättämällä.
3. Nuoruus Kouvolan seurakunnassa, opiskelu ja elämänkokemus ovat muovanneet minulle vahvan seurakuntaidentiteetin. Kirkko on hengellinen kotini. Siellä on läsnä menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Menneisyydessä edesmenneet rukoilevat sukupolvet, nykyisyydessä Jumalan Sana, armo ja anteeksianto ehtoollispöydässä ja kastemalja, joka viestittää minulle tehtävästä mikä minullakin on: kutsua ihmisiä Jumalan yhteyteen ja rukoilla myös tulevien sukupolvien puolesta.

Arto Helle
Seurakuntapastori, Keski-Lahden seurakunta
2. vaalisija, vaalinäyte 20.1.2019

1. Uskon yhteistyöhön ja kannustamiseen. Muutoksiin tulee reagoida suunta, luottamus, elävä perinne, ilo sekä toivo säilyttäen. Kirkkoherrana tahdon olla kuin paimen, joka kulkee laumansa edellä valaisten tietä, sen keskellä rinnalla kulkien ja jäljessä huolehtien, ettei kukaan jää joukosta.
2. Kirkon tehtävä on rakentaa siltoja ihmisen ja Jumalan kohtaamiselle. Monipuoliset messut tavoittavat eri elämäntilanteissa olevia, mutta on myös kohdattava ihmisiä heidän arjessaan. On tärkeää tukea osallisuutta, huomioida lapset, nuoret ja ikäihmiset, antaa tilaa monimuotoiselle hengellisyydelle, panostaa viestintään sekä rakentaa yhteyksiä valkealalaisiin yhteisöihin.
3. Lappalanjärvi on sielunmaisemaani. Kodin perintönä olen saanut körttihenkisen, avaran uskon. Seurakuntanuorissa koin lämmintä yhteisöllisyyttä. Opiskeluaikoina syvennyin Lutherin uskon ja rakkauden teologian maailmaan. Nämä ovat kasvattaneet minusta Sanan palvelijan, yhteiseen etsimiseen ja rukoukseen luottavan papin ja perheenisän.

Pauli Heinola
Kappalainen, Kuusankosken seurakunta
3. vaalisija, vaalinäyte 27.1.2019

1. Johtaisin Valkealan seurakuntaa kuunnellen, keskustellen ja myös suuntaa näyttäen pitäytyen Jumalan sanaan. Johtamisessa haluan kuunnella työntekijöitä ja seurakuntalaisia sekä rohkaista heitä työssään seurakunnan rakentumiseksi. Tahdon olla johtamassa ja ohjaamassa ihmisiä Hyvän paimenen laumaan ja ruokkia heitä elämän leivällä.
2. Valkealan seurakunnan toiminnassa tulisi keskittyä seurakunnan perustehtävään eli evankeliumin esillä pitämiseen sanoin ja teoin, jotta seurakunta voisi olla reilusti välittävä ja rohkeasti hengellinen. Enemmän tulee panostaa toimintaan kuin seiniin. Myös yhteisöllisyyden vahvistaminen, yhteen hiileen puhaltaminen ja ulospäinsuuntautuminen ovat mielestäni keskeisiä asioita.
3. Lapsuudenkodissani Nuijamaalla pidettiin pyhäkoulua, lähetyspiiriä ja seuroja. Hengellinen kotini on lähinnä viidesläisyydessä, olen ollut Kylväjän lähettinä kaksi vuotta Etiopiassa. Minulla on ollut yhteyksiä kaikkiin herätysliikkeisiin ja useaan järjestöön. Näen herätysliikkeet rikkautena, olen osallistunut usean herätysliikkeen kesäjuhliin.

Artikkeli Ehdokkaat esittelyssä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.